Nostalgia

Tuhkarokko oli ennen rokotuksia ankara tauti – sairastunutta roimittiin saunassa tuhkaisella vastalla

Lähes jokainen tuhkarokon sairastanut suomalainen muistaa sen, kovan kuumeen ja kaikkialle kehoon levinneet näppylät. Kun epidemia roihahti, koko ikäluokka sairasti. Vanhat lastentaudit olivat vakavia ja arvaamattomia.

Kolme päivää Tiina oli kuin tokkurassa. Kuume kohosi neljäänkymmeneen ja pysyi siellä, eikä hän ymmärtänyt mitään, mitä ympärillä tapahtui.”

Näin rankasti tuhkarokko ravistelee Tiinaa Anni Polvan nuortenkirjassa vuonna 1968. Äiti juottaa tyttärelleen viinimarjamehua ja varoittaa ystäviä kyläilemästä.

Tiina pötköttää vuoteessa kaksi viikkoa eikä hänellä ole kännykkää eikä Netflixiä. Nykyteineistä Tiina erottuu kuin ruispuuro nuudelipurkista, sillä hän ”olisi halunnut asuakin ulkona”. Kaksi viikkoa sisätiloissa on siis tälle 1960-luvun raikkaalle tyttöselle ikuisuus. Tiina paranee, mutta pitkän poissaolon takia hän jää ruotsin opinnoissa jälkeen ja saa ehdot.

Kansallisen rokotusohjelman ansiosta lapset ja nuoret eivät Suomessa enää viru rokkojen kourissa. Rokotuksia annetaan 13 eri tautia vastaan. Näiden joukkoon kuuluvat tuhkarokko, vesirokko, vihurirokko, hinkuyskä, sikotauti ja kurkkumätä.

Tiinan aikoina tuhkarokolta ei voinut juuri välttyä, sillä lähes kaikki sairastivat sen. Rokotukset tuhkarokkoa vastaan alkoivat neuvoloissa vuonna 1975. Vesirokko otettiin ohjelmaan myöhään, vasta vuonna 2017.

Kurkkumädässä kurlataan polttoöljyllä

Tiinan äiti luotti viinimarjamehuun hoitaessaan tytärtään. Vahvempiakin rohtoja oli aiemmin tarjottu. Seuraavaksi kurkistetaan syvälle perimätiedon ja kansanparannuksen ytimeen.

Vanhan kansan mukaan kurkkumätään auttoi polttoöljyllä kurlaaminen. Tarkkana piti olla, sillä tätä lääkettä ei sopinut nieleskellä.

Sikotautia taltutettiin paahdetuilla sian leukaluilla, joita paineltiin turvonneeseen kaulaan. Jos tämä ei tepsinyt, tungettiin sian ulostetta lämmitettyyn villasukkaan. Ja sitten sukka vain kaulalle hautumaan.

Tuhkarokkoon sairastunutta roimittiin saunassa tuhkaisella vastalla. Tulirokkoa sairastavalle syötettiin nauriin siemeniä. Niiden oli tarkoitus nostaa tauti ihon pinnalle ja näin edistää paranemista.

Vesirokon aiheuttamia rakkuloita puhdistettiin ronskisti ruumiiden pesuun tarkoitetulla saippualla ja lähdevedellä. Hinkuyskään oli onneksi keksitty lempeämpi hoito. Potilaalle juotettiin mukillinen hevosen tai kilin maitoa.

Kylmillä kääreillä ja viileillä kylvyillä oli merkittävä tehtävä kuumeen alentamisessa. Kolminkerroin taiteltu pyyheliina kastettiin ensin kylmään veteen ja levitettiin sitten kuivan pyyhkeen päälle. Kuumeinen napero kääräistiin pakettiin ja pyöräytettiin lopuksi flanelliliinan sisään. Perimätieto ei kerro, kuinka hyvin piltti jaksoi kapalossa pysyä.

Kamferitippoja ja lepoa, kun ei muuta ollut tarjota

Lastentaudit olivat sen verran rankkoja, että niistä jäi pysyvä painauma perheenjäsenten mieliin. Tauteja muisteltiin elämän alkutaipaleen tuimina tulikokeina. Vuoteeseen oli kaaduttu, mutta lopulta oli noustu ylös.

Nuoremmat sukupolvet tuskin edes tietävät, millainen sairaus sikotauti oli. Muistin virkistämiseksi kerrottakoon, että sylkirauhaset turposivat, kuume nousi, lihaksia särki ja posket pyöristyivät kuin pullataikina. Tauti saattoi johtaa aivokalvontulehdukseen ja sairaalahoitoon.

Paramyksoviruksen aiheuttama sikotauti levisi pisaratartuntana hengitysteiden kautta. Rokotusten ansiosta sikotauti on saatu hävitettyä Suomesta kokonaan. Sikotauti luokitellaan silti edelleen valvottavaksi tartuntataudiksi, josta lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus. Nuorilla miehillä­ se aiheutti pahimmillaan kivestulehduksen ja lapsettomuutta.

Koska tuhkarokkoon ei ennen ollut rokotusta eikä täsmälääkkeitä, pienille potilaille suositeltiin antamaan kamferitippoja. Lepo ja huoneiden tuuletus helpottivat kuumeista oloa.

Vesirokon rakkuloiden kutina saattoi piinata pahasti pienokaista. Ihoa neuvottiin sivelemään kaliumpermanganaattiliuoksella, laimennetulla spriillä tai sinkkisalvalla.

Ruokahalutonta sairastunutta lasta syötettiin lempeästi mustikka- ja kaurakeitoilla, lihaliemellä, munavellillä, perunasoseella ja vehnäkorpuilla. Sipulimaito on jäänyt monelle niin hyvin mieleen, että sitä keitetään vieläkin, kun flunssa iskee.

Hinkuyskää poteva lapsi patistettiin kuistille nukkumaan

Bakteerin aiheuttama hinkuyskä on ylähengitysteiden infektio. Raju köhä tulee puuskina, joiden lopussa kuuluu vinkuva ääni. Tautia hoidettiin anistipoilla ja timjamimehulla. Bromikaliumsuola lievitti myös kohtauksia.

Hinkuyskä levisi pisaratartuntana, joten sairas lapsi saatettiin patistaa sään salliessa ulos tai kuistille nukkumaan, ettei tauti olisi tarttunut koko perheeseen. Isommat lapset saivat selviytyä kohtauksista itsenäisesti, sillä kotihoito-ohjeiden mukaan ”alituinen huolenpito vähentää heidän itseluottamustaan”.

Tulirokko oli ennen vaarallisimpia lastentauteja. Nimi tuli loistavasta, tulen värisestä ihottumasta, joka lehahti esiin kovan kurkkukivun yhteydessä. Vanhempia varoitettiin, että rokon saanut lapsi saattoi jäädä kuuromykäksi. Korvia putsattiin vetyperoksidilla ja sydänoireita lievitettiin kamferitipoilla. Tulirokkoepidemioita oli Suomessa paljon etenkin 1930-luvun lopulla. Tauti aiheutti pysyviä sydän- ja munuaisvaurioita.

Tulirokko on streptokokkibakteerien aiheuttama infektio eikä sitä vastaan ole rokotetta. Se ei ole hautautunut historian hämärään, sillä nämä bakteerit tarttuvat yhä. Tauti talttuu nykyään hyvin antibiooteilla.

Aurinkoa pidettiin parhaan bakteerien tappajana

Suomalaiset perheet olivat ennen suurempia ja kodit varsinkin kaupungeissa ahtaampia. Terveydenhoitolautakunnat antoivat ohjeita, joilla tartuntoja yritettiin estää leviämästä sisaruksiin ja naapureihin.

Sairaan lapsen käyttämät liinavaatteet oli hyvä liuottaa lysolissa tai kloramiinissa. Lakanat tuuletettiin mieluiten auringossa. Aurinkoa pidettiin parhaana bakteerien tappajana.

Potilaan käyttämiä lusikoita ja haarukoita piti keittää viisi minuuttia. Yskivälle lapselle varattiin sylkiastia sängyn viereen. Käsiä tuli pestä ahkerasti kuten nykyäänkin.

Lue myös: Käsienpesu on tehokkain tapa välttää flunssa – näin monta pesukertaa päivässä on tarpeeksi

Suomi teki historiaa saamalla taudit katoamaan

Infektiotautien emeritusprofessori, 80-vuotias Heikki Peltola muistaa hyvin vanhat lastentaudit. Hän hoiti 1970-luvulta lähtien pieniä potilaita lasten infektioklinikalla Auroran sairaalassa Helsingissä.

Vuonna 1982 Peltola pestattiin organisoimaan MPR-rokotusohjelmaa. Yhdistelmärokote suojaa tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta.

Peltola iloitsee, että pääsi näkemään, kuinka monet lastentaudit hävitettiin Suomesta kokonaan kattavan rokotusohjelman ansiosta.

”Saimme noin kymmenessä vuodessa, ensimmäisenä maana maailmassa, nuo kolme tautia kutakuinkin katoamaan väestöstä.”

Lue myös Anna.fi: Laura Honkasalon kolumni: Piikkiä pyllyyn – olisin rokotuttanut lapseni, jos olisin ehtinyt

Ennen rokotuksia tuhkarokko lehahti epidemiaksi säännöllisesti viidestä seitsemään vuoden välein. Hurjana vuonna 1960 raportoitiin, että jopa 38 000 lasta sairasti taudin, osa joutui sairaalahoitoon ja muutama kuoli. Suurta osaa rokkotapauksista ei kirjattu.  

Tavallisissa rokoissakin jälkitaudit olivat yleisiä.

”Meille hoitoon tulleet lapset olivat hyvin kipeitä. Heillä oli keuhkokuumetta, silmätulehduksia ja vaikeita ihottumia”, Peltola muistaa.

Tuhkarokko on ollut maailmanlaajuisesti merkittävä tappaja. Se on vaarallinen edelleen varsinkin konfliktialueilla. Jotta helposti tarttuva tauti pysyisi poissa, 95 prosentilla väestöstä on oltava rokotus.

Järkyttävimmät Peltolan muistot liittyvät vihurirokkoon. Jos odottava äiti sairasti tämän taudin raskausaikana, sikiö saattoi vammautua pysyvästi. Näitä alle kaksivuotiaita vauvoja hoidettiin Aurorassa samalla osastolla. Lapsilla oli vakavia kuulo-, näkö- ja keskushermostovaurioita.

Peltola sairasti itse tuhkarokon kuusivuotiaana ja muistaa sen, tietenkin. Hän oli hyvin kipeä, kovassa kuumeessa ja ihottumassa. Silmät aristivat.

”Äiti veti verhot ikkunaan. Valoarkuus oli tuhkarokossa tyypillistä. Join mustikkamehua, ja äiti hieroi Vick-voidetta rintaani.”

Peltolan mukaan viruksia tulee ja menee, koska elämme mikrobien maailmassa. Siksi myös rokotteita kehitetään kiivaasti.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2024.