Raija Oranen sai Sulo-koiran ilmaiseksi espanjalaiselta kirpputorilta: ”Sanoin, että tarvitsen sen täyttämään alkoholin jättämän aukon elämässäni”
Raija Orasella on ollut useita koiria, joista etenkin Sulon menettäminen oli kova paikka. Tässä jutussa Raija kertoo elämästään hänelle tärkeiden numeroiden kautta.
8 on numero, jonka Raija Oranen valitsee
”Jos joskus pitää valita numero, valitsen kahdeksikon. Se on olevinaan onnennumeroni, vaikka ei se mitään onnea ole koskaan tuonut. Muistan jo lapsena valinneeni sen onnennumerokseni. Se muotoutui varmaan syntymäpäivästäni, joka on 2.8.1948, ”Raija Oranen sanoo.
”Jos kahdeksikon kaataa vaakasuoraan, se on ääretön. Ääretön on hurja ja humalluttava ajatus, jota ei voi ymmärtää. Kahdeksikko on siis myös maailmankaikkeuden symboli.”
Lue myös: Raija Oranen kosi kahden viikon jälkeen: rakkaus kestää edelleen
9 oli tyypillinen numero koulussa
”Olin koulussa ysin tyttö. Suosikkiaineitani olivat äidinkieli, kuvaamataide, laulu ja voimistelu, ja niistä sain helposti ysejä. Kymppejä oli vain laulussa ja käytöksessä.
Matemaattiset aineet eivät ole vahvuuteni. Viidennellä luokalla keskikoulussa sain fysiikasta ja kemiasta arvosanat 6 ja 7. Muistan, kuinka istuin suuressa luokassa ja vaalea laiha naisopettaja puhui pienellä äänellä enkä käsittänyt yhtään mitään.
Myös perheeni ensimmäinen puhelinnumero oli Hyrynsalmi 9. Isäni oli Kajaani Oy:n piiriesimies, ja asuimme samassa rakennuksessa, jossa konttori oli. Puhelinnumero oli kunnan ensimmäisiä.”
166, vastasi äiti vakavana puhelimeen
”Olin yhdeksänvuotias, kun muutimme Arava-lainoitettuun rintamamiestaloon. Muistan edelleen äitini äänen ja ilmeen, kun hän vastasi vakavana puhelimeen sanomalla 166. Siihen aikaan puhelimeen ei koskaan vastattu pelkällä etunimellä, vaan numerolla, sukunimellä tai liikkeen nimellä”, Raija Oranen kertoo.
”Puhelinta sai käyttää, mutta sunnuntaisin tai joulupäivänä soittaminen oli hirveä rikos.
Meillä oli seinäpuhelin, ja kadehdin suuresti niitä, joilla oli pöytäpuhelin, etenkin valkoinen. Kun 1990-luvun alussa aloimme tehdä Puhtaat valkeat lakanat -televisiosarjaa, vaadin, että päähenkilöperhe Raikkailla pitää olla valkoinen pöytäpuhelin.”
1948 on vuosi, jolloin Raija Oranen ja YYA-sopimus syntyivät
”Itärajan tuntumassa tiedettiin, mitä sota on, vaikka siitä ei koskaan puhuttu. Isä oli viisi vuotta rintamalla, äiti kaksi kertaa evakossa kolmen lapsen kanssa.
Sitten minä ja YYA-sopimus synnyimme vuonna 1948, ja siitä alkoi hyvä elämä. Kauppoihin tuli tavaraa ja korttisääntely loppui. Kainuussa oli täysin selvää, että suomettuminen oli ainoa politiikka, jota Suomi siinä tilanteessa voi harrastaa. Sen avulla vältyttiin miehitykseltä ja saatiin 70 vuotta rauhaa.”
75 vuotta on ikä, jota lähellekään Raijan vanhemmat eivät päässeet
”Täytän 2. elokuuta 75 vuotta. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että olen elänyt näin vanhaksi. Isäni kuoli 53-vuotiaana, äitini 65-vuotiaana ja veljeni 57-vuotiaana. Toki minulla on 90-vuotiaita ystäviä, mutta en osannut mitenkään ajatella, että voisin itse elää näin kauan.”
1 000 000 on luku, joka tuntuu käsittämättömältä
”En ole hyvä matematiikassa, ja miljoona on minulle jo ihan käsittämätön luku. Lapsena miljoona tarkoitti suunnilleen kaikkia maailman rahoja ja toivoin, että voisin olla miljonääri.
Olisin edelleen mielelläni miljonääri. Jos saisin miljoonan, ostaisin sillä etelästä talon, johon lapset ja lastenlapset voisivat tulla käymään milloin tahansa. Talo saisi olla meren rannalla, mutta sellainenkin kelpaisi, jossa on uima-allas ja merinäköala. Lisäksi Helsingissä pitäisi olla paikka, jossa voi käydä.”
25 vuotta Raija Oranen on viettänyt talvet Espanjassa
”Olemme viettäneet talvet Espanjassa jo 25 vuotta. Viime talvena olimme siellä neljä kuukautta. Alun perin olisin halunnut viettää vapaa-ajat Italiassa, mutta hintataso ratkaisi asian. Espanja oli 1990-luvun lopulla paljon Italiaa halvempi.
Aluksi meillä oli Espanjassa oma talo, mutta jo toistakymmentä vuotta olemme asuneet vuokralla. Nykyisen asuntomme olen sisustanut itse. Se on Fuengirolan keskustassa aivan meren rannalla.
Vain yhtenä talvena olimme Espanjan sijaan Thaimaassa, sillä poikani perhe oli siellä. Thaimaassa oli minusta liian kuuma, jopa meressä. Matka kotoa majoitukseen kesti 17 tuntia. Kun kotimatkalla istuimme puolisoni Jyrkin kanssa lentokoneessa pimeän äärettömyyden keskellä, joka vain jatkui ja jatkui, päätin, etten mene Thaimaahan enää uudelleen.”
2 kieltä pitäisi jokaisen osata
”Kainuussa tuntui järjettömältä opetella ruotsia, kun tiedossa ei ollut yhtä ainoaa asiaa, johon sitä tarvitsi. En aluksi edes ymmärtänyt, miksi ruotsia opetellaan, kunnes todistuksessa luki: toinen kotimainen kieli. Vanhemmat sisarukset selittivät, mitä se tarkoitti”, Raija Oranen kertoo.
”Minusta jokaisen suomalaisen pitäisi olla kaksikielinen, sillä Suomi on pieni maa ja kielialueena suppea. Toisen kielen pitäisi kuitenkin olla joku maailmankieli eikä ruotsi. Eivät ruotsalaisetkaan puhu minulle ruotsia, vaan englantia.
Opiskelin koulussa ruotsin lisäksi saksaa ja ranskaa. Espanjaa en juuri osaa, vaikka vietämme siellä paljon aikaa. Eniten puhun huonoa englantia. Sillä pärjää nykyään Espanjassakin.”
5 lastenlasta ovat ihaninta ikinä
”Ei ole ihanampaa kuin viisi lastenlastani, Voldemar, Aamu, Nuppu, Nelli ja Nanna.
Olen aina rakastanut laulamista, ja lastenlapsilleni olen päässyt laulamaan. Voldemarille lauloin ensimmäisen kerran 17 vuotta sitten, kun hän oli vielä aivan pieni. Pidin häntä sylissä rantasaunan terassilla ja lauloin kaksi peippolaulua. Koskaan en ole kokenut niin kovaa ramppikuumetta.
Eniten olen laulanut Voldemarin identtisille kaksossiskoille Aamulle ja Nupulle, jotka syntyivät 14,5 vuotta sitten. Kun menin kylään, tytöt peruuttivat vaippapeput heiluen syliini ja käskivät laulaa. He istuivat tuntikausia hievahtamatta, kun lauloin kansanlauluja, laulelmia ja iloisempia iskelmiä.”
Lue myös Seura.fi: Kirjailija Raija Oranen on kiitollinen pojalleen elämänopeista: ”Jokaisen ihmisen tulee antaa elää omaa elämäänsä”
6 vuotta on Toivo Ikuisen ikä
”Rakas koiramme Toivo Ikuinen eli Topi on nyt kuusivuotias. Kaikkien koiriemme tapaan se jumaloi Jyrkiä, mikä ottaa minua tietysti päähän. Topi kulkee kanssamme joka paikassa. Emme edes mene sellaisiin ravintoloihin, joihin koira ei saa tulla mukaan.
Löysin sekarotuisen Topin Tori.fistä. Kun Topi tuli meille, meiltä kuoli samoihin aikoihin kaksi koiraa puolentoista kuukauden sisällä. Voitto jouduttiin lopettamaan aggressiivisen käytöksen takia, ja Sulo Raitis menehtyi haimasyöpään. Topi sai tapahtumista nimensä: Voitto kuoli, Sulo kuoli, mutta Toivo Ikuinen elää.”
Varsinkin Sulon menettäminen oli kova pala. Sain sen ilmaiseksi Fuengirolan kirpputorilta, kun sanoin, että todella tarvitsen koiran. Olin juuri lopettanut alkoholin käytön, ja Sulo täytti alkoholin jättämän aukon elämässäni.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/23
Kommentoi
Kommentoi juttua: Raija Oranen sai Sulo-koiran ilmaiseksi espanjalaiselta kirpputorilta: ”Sanoin, että tarvitsen sen täyttämään alkoholin jättämän aukon elämässäni”