Ihmiset

Rauha Mäkilä: "Taide on minulle maailman luonnollisin asia"

Kuvataiteilija Rauha Mäkilä kasvoi taiteilijoiden keskellä. Oman lapsen myötä hän on opetellut tehokkuutta ja sitä, että töitä voi välillä tehdä myös ilman inspiraatiota.

1 Elin lapsena taiteilijoiden keskellä­

”Taide on aina ollut minulle maailman luonnollisin asia isäni, taiteilija Jarmo Mäkilän myötä. Asuimme Itä-Helsingissä Ateljeesäätiön ateljeeasunnossa, ja kaikki naapurimme olivat taiteilijoita. En varmaan aluksi edes tajunnut, että on olemassa muitakin ammatteja.

Koin jo lapsena voimakkaasti, että taide, sen voima ja työskentelytavat vetivät voimakkaasti puoleensa. Lukioaikana kuvataidelinjalla vahvistui tunne siitä, mitä halusin tehdä työkseni, ja lähdin viemään sitä eteenpäin.

Mieleen on myös jäänyt elokuva New York Stories, jossa taiteilijaa näyttelevä Nick Nolte työskentelee ateljeessaan New Yorkissa. Ajattelin, että tuollaisia työtiloja ja -oloja kohden, kiitos.”

2 Aina ei ole mahtavaa flow’ta

”Koskaan ei tiedä, mistä inspiraatio lähtee. Saatan selailla lehtiä tai vaikka Instagramia saadakseni tukea ajatuksilleni. Inspiroidun myös musiikista, elokuvista ja kirjoista.

Välillä on enemmän tyhjäkäyntiä ja hakemista, mutta silloinkin pyrin pitämään maalaustekniikkaa yllä maalaamalla. Olen myös opetellut tekemään töitä ilman inspiraatiota. Aina ei ole mahtavaa flow’ta. Mutta kun vihreä lanka löytyy, keskityn maalaamiseen ja töideni katsomiseen. Pelkkään katsomiseen tarvitaan yllättävän paljon aikaa.”

3 Äidiksi tulo pakotti tehokkaaksi

”Jos alan työstää uutta maalausta, ennen puolta päivää ei tapahdu mitään. Hoitelen välttämättömiä asioita ja mietiskelen, sillä uuden työn kanssa minun pitää saada aikaa ihmetellä. Maalauksen ollessa kesken minun on toki helpompi jatkaa töitä heti aamusta.

Olen aina viihtynyt työssäni ja tehnyt pitkiä päiviä, mutta lapsen myötä olen joutunut opettelemaan, miten puristan työpäivän lyhyem­mäksi ja täsmällisemmäksi. Uudenlaisen ajankäytön opettelu on ollut suuri haaste, sillä olen illalla käynnistyvä tyyppi.

Välillä kaipaan venyviä työpäiviä tosi paljon. Sitä, että saisi ottaa rauhassa ja tehdä keskeneräisen asian loppuun. Nykyään joudun olemaan supertehokas, sillä maalaaminen on hidasta hommaa. Välillä tuntuu, että tunnit eivät riitä. Toisaalta on tietenkin hyvä, että elämässä on muutakin kuin pitkiä, intensiivisiä työpäiviä.” ❤

+ Tyhmä kysymys

Miksi monissa töissäsi on paljon vaalean­punaista?

”Lempivärini vaihtelee tilanteen ja vuodenajan mukaan, mutta vaaleanpunainen on kestosuosikkini. Innostun aina jostain väristä, ja sitten sitä on vähän liikaakin joka paikassa. Lopulta joudun työstämään itseni irti väristä.”

Juttu on julkaistu Dekon numerossa 3/2018.