Talous

Pitkäaikaistyötön Tomi on tottunut elämään 15 eurolla päivässä – köyhyys, työttömyys ja vähään tyytyminen ovat periytyneet

47-vuotias Tomi Rautio on pitkäaikaistyötön jo toisessa polvessa. Hän elää sosiaalitukien varassa ja käy leipäjonossa ainakin kolme kertaa viikossa.

Tomi Rautio, 47, on pitkäaikaistyötön, ollut työtä vailla lähes koko ikänsä. Viimeisin pitempi työllistymisjakso terveysaseman vahtimestarina päättyi vuonna 2016. Sen jälkeen hän pääsi ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle ja päätti käyttää sen loppuun ennen uuden työn etsimistä.

”Se on sitten vähän venähtänyt. Jotain yrityksiä on sen jälkeen ollut, muttei varsinaista työtä kuitenkaan.”

Tomi kasvoi perheessä, jossa yksinhuoltajaäidillä oli elätettävänään kuusi lasta. Isä katosi kuvioista Tomin ollessa alle kouluikäinen.

Myös äiti oli pitkiä aikoja työttömänä. Niukkuudesta tuli perheen normi.

”Rahasta oli aina jäätävä pula. Opin siihen, etten koskaan toivonut mitään sen kummempaa itselleni.”

Nyt molemmat vanhemmat ovat kuolleet, eikä Tomilla ole ketään, keltä pyytää rahaa lainaksi tiukan paikan tullen. Sukulaisiin on etäiset välit, ja heidän tilanteensa on pitkälti samankaltainen kuin Tominkin. Köyhyys, työttömyys ja vähään tyytyminen ovat periytyneet.

Lue myös: Auli Viitala on kuullut erään tekopyhän neuvon rahasta monta kertaa – kertoo nyt, millaista elämä köyhänä oikeasti on

Käyttörahaa jää 15 euroa per päivä

Tomin tulot koostuvat työmarkkinatuesta ja sen lapsikorotuksesta, joista hän saa yhteensä 44 euroa päivässä miinus verot. Käteen hänelle jää 706 euroa kuussa, josta asumiseen menee 152 euroa – loput 320 euron vuokrasta Tomi saa asumistukena. Osamaksulaskut vievät satasen kuussa, joten käyttörahaa jää 450 euroa eli 15 euroa per päivä.

”Pidemmän päälle 450 euron budjettiin tottuu. Sillä maksetaan kaikki. Osamaksu­sopimusten avulla voi kikkailla vähäsen.”

Sosiaalitoimisto maksaa useimpina kuukausina Tomin sähkölaskun harkinnanvaraisena toimeentulotukena. Tomilla on kymmenvuotias poika, jonka tapaamispäiviltä hän saa lisäksi ruokatukea kahdeksan euroa.

Vanhat töppäilyt ja huonot päätökset vaikuttavat elämässä yhä. Ajokortti lähti kuivumaan parikymppisenä ennen kuin Tomi ehti ajaa kakkosvaiheen loppuun, eikä rahaa kortin uusimiseen ole sen jälkeen löytynyt.

Luottotietonsa Tomi menetti ostamalla ne jo aiemmin menettäneelle kaverilleen puhelinliittymän. Kaveri soitteli tuhansiksi paisuneet laskut, mutta jätti ne maksamatta.

”Olen joskus ollut raha-asioissa leväperäinen, mutta nykyään suunnittelen menoni tarkkaan. Eri asia kuitenkin on, kuinka hyvin onnistun suunnitelmieni pitämisessä.”

Tomi ostaa ruokakaupasta vain sen, mitä on kauppalistalle kirjoittanut, eikä sorru heräteostoksiin. Joskus hän herkuttelee kipittämällä lähikauppaan iltayhdeksän jälkeen, jolloin loput paistopisteen pullat myydään 60 prosentin alennuksella.

Tomi saa ruokansa pääasiassa leipäjonoista

Budjetteja Tomi ei ole tehnyt aikoihin – hän on tottunut siihen, ettei käy päiväkausiin kaupassa lainkaan, ja kun käy, ostaa vain täydennystä jo kotona oleviin ruokatavaroihin.

Ne hän saa pääkaupunkiseudun leipäjonoista ja ruokajakeluista. Lähimpänä kotia sijaitsevassa Myllypuron ruokajonossa Tomi käy kolmekin kertaa viikossa katsomassa, onko siellä jotain pakkaseen laitettavaa.

Keskiviikkoisin ja perjantaisin voi tehdä ”tuplat” eli käydä myös Hurstin Laupeudentyön eli Hurstin Valinnan jakelussa Helsingin Kalliossa.

”Sieltä saa yleensä lenkin, sen varaan voi melkein aina laskea. Joskus siellä on myös lihapullia ja kaupan einespyttipannua.”

Myllypurosta voi hyvänä päivänä saada kurkkua, tomaattia ja salaatteja, jugurttia, perunaa ja maitoa.

”Vihannekset ovat aika kalliita, ja niitä on kiva saada välillä. Muuten on aika vaikeaa syödä terveellisesti.”

Myös Pelastusarmeijalla ja And­re­as­kyrkanilla on omat ruokajakelunsa, mutta niissä Tomi käy harvemmin.

Ruokajakelut määräävät Tomin viikon menyyn. Kaikkea ei voi varastoida, koska monet ruuat on pakastettu jo lahjoitusvaiheessa ja jaetaan sulatettuina. Paljon ei Tomin jääkaapin pakastelokeroon mahdukaan.

”Perjantai on vähän sellaista kokkisotaa, kun yritän keksiä, mitä viikolla kerätyistä aineksista saa tehtyä.”

Pelaaminen on Tomin elämäntapa

Yhteishuoltajuuteen kuuluu, että poika on Tomin luona 11 päivää kuukaudessa. Noita päiviä varten Tomi pyrkii säästämään sen verran, että yhdessä voidaan tehdä jotain kivaa.

”Oma faijani ei paljoa ollut läsnä, ja minä päätin toimia toisin. Pelaamme välillä jalkapalloa ja käymme pienillä kävelyillä. Kesäviikonloppuina teemme retkiä lähisaaristoon.”

Usein pelataan myös tietokonepelejä – tapa, jonka Tomi itse oppi jo teininä isoveljen hankittua ensimmäisen Commodore-tietokoneensa.

Nykyisinkin Tomi kuluttaa aikaansa kotonaan lähinnä pelaamalla. Hänen suurin kuukausittainen kulueränsä vuokran jälkeen koostuukin yhteensä noin 100 euron osamaksueristä, joilla hän lyhentää television, Xboxin, modeemin ja peliohjainten laskuja ja maksaa netin kuukausimaksun.

Lue myös Anna.fi: Pitkäaikaistyöttömyys, satunnaistyö ja kitkuttelu ovat Johanna Laaksolle, 47, tuttuja – mutta pahinta on päästä työhaastatteluun saakka

Tomi huolehtii siitä, että pojalle on aina ruokaa

Tomi yrittää pitää pientä pelivaraa – noin 50 euroa – säästössä yllättäviä menoja varten. Joskus hän on onnistunut säästämään kuukaudessa parikin sataa euroa.

”Poika on sanonut minulle usein, että haluaisi jotain, mutta eihän minulla ole siihen rahaa kuitenkaan. Se ei ole hirveän mieltä ylentävää.”

Ennen pojan tuloa Tomi käy ahkerasti ruokajakeluissa ja pakkaa jääkaappinsa täyteen.

”Vaikka tilillä ei olisi yhtään rahaa, pidän huolen siitä, että ruoka ei pääse loppumaan. Nälkää poika ei ole joutunut kanssani näkemään.”

Jos poika välttämättä tarvitsee jotain isompaa, Tomi varaa ajan Myllypuron kirkon diakonilta. Sieltä voi saada vuoden aikana noin sata euroa kauppaan maksuosoituksina.

”Se on tarkoitettu äärimmäiseen hätään. Kirkon diakonia tarkistaa, että kaikki muut sosiaalituet on sitä ennen haettu ja saatu. Myös tiliotteet tarkistetaan ja kysytään, mikä on saldo ja mihin rahat ovat menneet.”

Peruskoulun jälkeinen ammattikoulu jäi kesken

Peruskoulun jälkeen Tomi meni ammattikouluun, mutta se jäi kesken. Myöhemmin oppisopimus- ja työllistymiskoulutuksille kävi samoin. Varsinaista ammattia hänellä ei ole.

Tomi on niin tottunut elämäänsä ja arkeensa, ettei työn hakeminen ole prioriteettilistalla ensimmäisenä.

”Työttömyys on aika paljon oma valintani, seurausta laiskuudesta ja saamattomuudesta. Mutta ei ole niin yksiselitteistä, millaista työtä voi saada ja mihin on valmis lähtemään.”

Kuljetushommat kiinnostaisivat, mutta ensin pitäisi löytää rahat ajokortin uusimiseen.

Hallituksen suunnitelmien mukaan Tomin sosiaalituet pienenevät ensi vuonna. Työmarkkinatuen ehtoja tiukennetaan, sen lapsikorotus poistuu ja asumistuen omavastuuosuus kasvaa.

Tomi ei ole vielä miettinyt, kuinka hän sen jälkeen pärjää.

Lue myös Seura.fi: Esko Valtaoja: ”Ajatus, että köyhät ovat ainakin osittain itse syypäitä, elää sitkeässä myös keskiluokassa”

Tomi piti viikon ajan kirjaa menoistaan. 

Maanantai: ei ostoksia

Tomi kävi Myllypuron leipäjonossa ja sai sieltä päivän ruuat.

Tiistai: perunaa ja makkaraa

Perunaa, maitoa ja makkaralenkki lähikaupasta sekä toppa tupakkaa. Tupakoinnin lopettaminen ei ole onnistunut, mutta Tomi säästää polttamalla vähemmän, käärimällä sätkänsä ja tekemällä niistä ohuempia.

Keskiviikko: ei ostoksia

Myllypuron ruokajakelusta Tomi haki muun muassa leipää.

Torstai: saunaolutta ja suklaata

Kaupasta mukaan tarttui suklaapatukka, kaksi saunaolutta ja sätkäpaperia.

Perjantai: pizzaa ja pyttipannua

Kauppapäivä. Tomi osti kolmesta eri kaupasta ruokaa, voita, juustoa, jogurttia, perunaa, sipulia, uunilenkin, maitoa ja kaksi olutta. Iltapäivällä Tomi ajoi yhden pysäkinvälin Kontulaan pummilla, koska tutussa pizzeriassa oli hyvä tarjous: kolmen täytteen pizza seitsemällä eurolla. Tomi osti niitä kaksi ja joi odotellessa yhden oluen.

Pidemmille matkoille, vaikkapa kaupungin keskustaan mennessään hän ostaa puhelimella bussiin mobiililipun.

Lauantai: herkkuja –60 %

Kahvimaito oli loppu, joten sitä piti hakea kaupasta. Ilta-alesta Tomi osti 60 prosentin alennuksesta herkkuja viikonlopuksi: kaksi Omar-munkkia ja kaksi omenaviineriä sekä aakkospussin.

Sunnuntai: ei ostoksia

Juttu ilmestyi Kotiliedessä 25/2024.

Juttua on muokattu 11.12.2023 klo 12.41: Juttuun on vaihdettu pääkuva, josta lapsen kasvot eivät erotu valokuvista.