Tutkija Hanna Wass päätti nuorena, ettei halua lapsia – nyt hän kertoo, miltä päätös tuntuu nelikymppisenä
Politiikan tutkija Hanna Wass toivoo kohtaavansa kumppanin, jolla on lapsia. Omia valintojaan hän ei halua katua.
Sinä huhtikuisena maanantai-iltana politiikan tutkija Hanna Wass, 46, istui A-studiossa yllään lyhythelmainen, puhvihihainen pinkki mekko. Kaikki meni normaalisti siihen asti, kunnes toinen hihoista valahti alas.
Seurasi kohu: ei asiantuntijan sovi pukeutua noin ajankohtaisohjelmaan. Keskittyminen käsiteltävään asiaan häiriintyy, kun pitää seurata, miten alas puku valuu.
”Onhan se jännittävää, kuinka kapea käsitys meillä yhä on siitä, miltä asiantuntija voi näyttää”, Hanna Wass itse toteaa.
Kuka tämä sujuvasanainen asiantuntija, terävä ja räväkkä nainen on?
Hanna Wass tekee töitä ennen aamiaista
Seitsemän jälkeen illalla Hanna Wass vetää uimapuvun ylleen ja sukeltaa Helsingin Kauppatorin rannassa olevan merikylpylän altaaseen. Usein hän kipaisee uimaan Kruununhaasta, työpaikaltaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Jokailtainen uinti on Hannan oma hetki.
”Silloin en ole kenenkään käytettävissä, eikä minun tarvitse pohtia kokousagendoja tai esitelmiä. Vedessä liikkuminen on luova tila, jossa voin ajatella mitä vain.”
Jos Hanna on luvannut mennä illalla Ylen A-studioon analysoimaan vaikkapa eduskuntavaaleja, uinti jää väliin, koska on keskityttävä suoraan lähetykseen.
”Mutta en minä ole ollut A-studiossa tänä keväänä kuin neljä kertaa.”
Televisiosta Hanna Wass on suurelle yleisölle kuitenkin tuttu. Mediajulkisuus alkoi vuonna 2003, jolloin 25-vuotias valtiotieteilijä osallistui ensimmäisen kerran suoraan tv-lähetykseen. Nyt hän on yksi tunnetuimpia politiikan kommentaattoreitamme.
Hanna Wass elää intohimoisesti työlleen. Herätessään aamulla Kampin-asunnossaan hän ei kata itselleen aamiaista, ei hörppää edes kahvia eikä lue lehteä.
”Haluan käyttää aamuenergiani suoraan töihin.”
Joskus hän ryhtyy puoliunessa purkamaan sähköpostisumaa. Sen jälkeen alkavat lukuisat kokoukset, opetustyöt sekä tutkimuksen teko. Hanna Wass kulkee Kampin ja Kruununhaan väliä ja työskentelee erottelematta työtä ja vapaata toisistaan.
Hanna tiesi jo alakouluikäisenä, että akateemisuus olisi hänen tiensä. Nyt hän on tiedekuntansa varadekaani ja yleisen valtio-opin dosentti.
Yliopiston yhteisö korvaa perhettä
Koulut, joita Hanna kävi, olivat tasokkaita, ja lapsuudenkodissa kannustettiin opiskeluun. Tehtaankadun ala-asteelta tie vei Helsingin normaalilyseoon ja sieltä lukioon Töölön yhteiskouluun.
”Näissä kouluissa satsattiin oppilaisiin. Saimme tuntea, että olemme arvokkaita, ja jo vanhat hienot koulurakennukset viestivät sitä osaltaan. Itselleni oli tärkeää olla hyvä koulussa. Onneksi lukiossani sai olla avoimesti hikari.”
Hanna lähti lukemaan valtiotieteitä, koska hän halusi toimittajaksi, ja olihan siellä opiskellut hänen parhaan ystävänsä äiti Sirkku Klemola. Hanna ihaili tätä laajasti sivistynyttä kustannustoimittajaa aina tämän viimeisteltyä ulkomuotoa myöten.
Viestinnän harjoituskurssilla Hanna huomasi, ettei uutisten kirjoittaminen paineen alla ollut hänen juttunsa. Mutta hän ei halunnut lähteä pois rakastamastaan yliopistoyhteisöstä.
”Minulla oli suorastaan päähänpinttymä saada työpaikka täältä, tulla osaksi porukkaa, ja pääsinkin ensin tutkimusavustajaksi. Koen, että tässä työyhteisössä on valtavasti lämpöä ja välittämistä. Jos jollakin on jokin hätä tai murhe, yhteisö kantaa.”
Puolisoa ja lapsia Hannalla ei ole. Hän pitää työyhteisöä melkeinpä perheenään lapsuudenperheensä ja muiden läheisten ohella. Vapaallakin viihdytään yhdessä. Juuri edellisenä iltana istuttiin virkistyspäivän merkeissä puhumassa pitkälle yöhön tiedekunnan päärakennuksen pihalla, syreeninkukkien keskellä.
”Koen työn merkitykselliseksi, kun se on tärkeää myös muille enkä tee uraa vain itselleni. Tiedekunnan johdossa meillä on mahdollisuus puuttua nopeasti havaitsemiimme epäkohtiin.”
Ihaninta on vuorovaikutus valtavan fiksujen opiskelijoiden kanssa.
”Parhaimmillaan opettamisesta tulee energinen, suorastaan kohottautunut olo.”
17-vuotiaana tehty päätös: ei lapsia
17-vuotiaana Hanna Wass teki päätöksen: ei lapsia. Hänellä ei ollut myöskään akuuttia tarvetta löytää kumppania.
”Ajattelin, ettei minulla ole kumppanille tarjottavaa, jos en halua lapsia. En halunnut sulkea toiselta sitä mahdollisuutta pois.”
Kun Hanna on jotain päättänyt, päätä ei helposti käännetä. 37-vuotiaana hän oli ensi kertaa parisuhteessa, jossa keskusteltiin lapsesta.
Silloin kollega sanoi, että harva katuu kuolinvuoteella lasten hankkimista, mutta kukaan ei mieti, että olisinpa käynyt vielä yhdessä kokouksessa.
”Olin iässä, jossa lapsen saanti oli vielä mahdollista, ja kuuntelin häntä. Äitini oli jo tässä asiassa luovuttanut. Hän tiesi, että teen joka tapauksessa omat ratkaisuni.”
Hanna yllättyi, että perhe-elämän kaipuu tuli hänelle lopulta voimakkaana. Suhde kumppaniin kuitenkin kariutui, ja Hanna joutui luopumaan lapsihaaveestaan.
Silloin samainen kollega muistutti vielä, että lapsen voi hankkia myös ilman parisuhdetta. Sitä vaihtoehtoa Hanna ei kuitenkaan harkinnut.
”Olen onnellinen siitä, että pystyn antamaan opiskelijasukupolvelle tukea, turvaa ja välittämistä. Minulla on myös kummilapsia ja ystävien lapsia lähelläni.”
Hanna ei kadu valintojaan, mutta muistuttaa nuorempiaan, että Suomi on maa, jossa uran ja perheen pystyy yhdistämään.
”Vaikka suren lapsettomuuttani, ajattelen, ettei pidä kauheasti surra sitä, mikä on jäänyt olematta, vaan iloita siitä, mitä on. Haaveilen, että tapaisin jonkun, jolla on jo lapsia.”
Tinderistä Hanna Wass ei elämänkumppania hae. Ihmissuhteet ovat löytyneet työn tai tuttavapiirin kautta.
”Jotta olen onnellinen, minulla pitää nykyisin olla toinen ihminen elämässäni. Kumppanin täytyy olla sellainen, jonka kanssa voin puhua myös työasioista. Jos olen pitänyt vaikka Sitrassa esityksen hallituskuvioista, haluaisin lähettää toiselle ensimmäiseksi viestin, että nappiin meni”, Hanna sanoo.
”On myös tärkeää voida jakaa sama halu yrittää tehdä maailmasta vähän parempi paikka.”
Vielä hetki sitten Hanna poti sydänsurua, mutta nyt elämä maistuu.
”Tässä voi olla monenlaista seikkailua vielä edessä.”
Voiko tutkija olla uskonnollinen?
Yksinäinen Hanna ei koe olevansa. Hänen kaulaansa on koristanut kultainen risti rippikoulusta lähtien. Koru on lahja isoäidiltä.
”Risti on uskonnollisen vakaumuksen symboli. Ihminen, jolla on uskollinen vakaumus, ei ole koskaan yksin.”
Onko avoin uskonnollisuus herättänyt kysymyksiä uskottavuudesta tieteentekijänä?
”Joskus on jotain sen tyyppistä ollut, mutta nykyään harvemmin”, Hanna vastaa.
”Onhan se äärimmäisen vanhanaikaista asettaa näitä asioita vastakkain. Meillä jokaisella on integriteetti ja oikeus vakaumukseemme.”
Hanna on valtuutettuna Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa ja Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa. Hän on saanut kiittäviä viestejä siitä, että hän on avautunut vakaumuksestaan.
”Osa uskonnollisuuttani on se, että yritän rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Ajattelen, että ennemmin kuin mietimme sitä, kelpaammeko me Jumalalalle, miettisimme, kelpaako Jumalalle se, kuinka kohtelemme toisiamme.”
Lue myös Seura.fi: Isyys herätti toivon ja rohkeuden – Mika Aaltola haluaa puhua tulevaisuudesta suoraan: ”Tiedän, etten ole pojan elämässä montaa kymmentä vuotta”
Hanna Wass aloitti uransa harmaassa bleiserissä
Palataan vielä siihen A-studion lähetykseen, jossa Hannan paljas olkapää kohahdutti. Hanna toteaa, että Suomessa on omaksuttu tietyntyyppinen univormuajattelu.
”Itsellänikin oli päälle parikymppisenä mediakuvissani harmaa bleiseri ja musta paita.”
Kirjoittamattomia pukeutumissääntöjä tulisi Hanna Wassin mukaan neuvotella uusiksi. Myös asiantuntijan pitää saada näyttää omalta itseltään. Hannalle kaunis pukeutuminen vahvoine väreineen on aina ollut tärkeää ja myös itseilmaisun muoto.
Yksi argumentti A-studio-kohun tiimoilla loukkasi.
”Sanottiin, etten edistänyt pukeutumisellani naisten asiaa. Missä sellainen yhteinen naisten asia on ja miten joku voi olla sen edustaja?”
Kaikenlainen moninaisuus on hänestä asiantuntijoidenkin kohdalla hyväksi, mutta ei hän toki itsekään halua, että hänen olkapäänsä vievät ajatukset pois hallituskuvioista, joista oli puhe.
”Kyllä minä kerran sen hihan nostinkin, mutta en huomannut siinä tohinassa, että se putosi uudestaan.”
Hanna Wass korostaa, että hänen tehtävänsä mediaesiintymisissä on tuoda esiin politiikan tutkijan tuoreita näkökulmia. Hän menee televisioon aina hyvin valmistautuneena ja kollegoiden kanssa itseään sparrananneena.
Ministeri Mika Lintilä -keissistä hän ei olisi halunnut mennä keskustelemaan yksinomaan siitä, missä tilanteessa ministeri saa juoda alkoholia. Kun asia laajeni poliitikkojen nuhteettomuuteen ja äänestäjien odotuksiin, hän lupautui mukaan lähetykseen.
”En halua näyttäytyä julkisuustyrkkynä, joka lähtee mihin tahansa. Enkä halua viedä tiedeyhteisöltä uskottavuutta hölisemällä omiani.”
Mutta nautitko kumminkin esiintymisestä?
”No silloin, jos se menee hyvin.”
Pelko ei saa rajoittaa sitä, mitä haluaa tehdä
Kun kesä ja loma koittavat, Hanna Wass heittää korkkarit nurkkaan, vetää lenkkarit jalkaan, röntsävaatteet ylleen ja suuntaa Hämeeseen Liesjärven kansallispuistoon. Hän tuntee kansallispuiston hyvin, koska käy siellä usein.
”Metsässä kulkiessa koen, että elämäni kiinnittyy johonkin laajempaan. Sellainen on minulle perustavaa laatua oleva tarve.”
Fyysisen kunnon ylläpitäminen on tärkeää.
”Silloin mikään ei voi jäädä kiinni siitä, ettei oma kunto kestäisi. Hyvä fysiikka auttaa jaksamaan asioita myös emotionaalisesti.”
Hanna ei pelkää kulkiessaan yksin metsässä. Usein hän innostuu myös uimaan avovedessä järven poikki niin, että tuttavaperheet, joiden kanssa hän viettää aikaa Eerikkilän urheiluopistolla, huomauttavat, että onko tuo nyt ihan turvallista.
Mutta Hannan olisi vaikea elää itsensä kanssa, jos hän jättäisi tärkeitä tekemisiä väliin jänistämisen vuoksi.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tutkija Hanna Wass päätti nuorena, ettei halua lapsia – nyt hän kertoo, miltä päätös tuntuu nelikymppisenä
En ymmärrä ajattelutapaa,että kauniit vaatteet vie uskottavuutta. Kertoo enemmänkin sellaisen mielipiteen esittäjän typeryydestä.On paljon miellyttävämpi katsoa TV:ssä värikkäästi ja persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä,se herättää mielenkiinnon kuunnella mitä sanottavaa heillä on.
En ole,myös koskaan halunnut omia lapsia. En koe olevani lapseton. Ei lasten tarvitse olla omia vaan elämään voi kuulua sisarusten lapsia ystävien lapsia ja kummilaosia. Lapsettomalle ei tarvii lasten olla omia ja silti niitä voi rakastaa.
Meille tuli hyvin nopeaan tahtiin 5 tenavaa. Jokaiselle lapselle tuli myös nopeaan tahtiin 3 lasta, jotka ovat jo aikuisia. Onneksi kaikilla on yllin kyllin mukavaa työtä. Lapset on vain yksi elämänkokemus, on monta tapaa nauttia elämästä.
Itse varmaan olisin eristäytynyt ilman kokemusta lapsista.