Suhteet

Tinder-veteraani Tarja Pölkki, 66, on deittaillut kymmenen vuoden aikana niin paljon, ettei ilkeä kertoa treffien määrää: ”Voi sitä onnetonta, joka kuvittelee, että deitit tarkoittavat sänkyyn menoa”

Tarja Pölkki petasi sänkyä kahdelle vielä neljä vuotta eron jälkeen. Hän myös tietää, minkälaista on tulla sinkkuna sosiaaliseksi invalidiksi. Sinkkuus on ollut eri elämänvaiheissa hyvin erilainen kokemus.

Mies astui Tarja Pölkin ­kodin eteiseen. Hän tapasi Tarjan ensimmäistä kertaa kasvokkain. Sillä sekunnilla miehen innostunut ­hymy sammui ja ilme valahti ­yhtä pettyneeksi kuin lapsella, jonka suusta viedään tikkunekku.

Mies oli tuore tuttu Tinderistä. Hän oli ajanut 600 ­kilometriä Lahteen vain tavatakseen Tarjan. Nyt hän seisoi eteisessä eikä pystynyt peittämään pettymystään.

Tarjaa miehen reaktio huvitti. Ennen tapaamista he olivat keskustelleet paljon puhelimessa, myös Facetimessa kuvan kera. Silti mies oli odottanut jotain muuta kuin ­mitä nyt näki edessään: 177 senttimetriä kuudenkymmenen paremmalla puolella olevaa naista.

Tarjaa kävi mies suorastaan sääliksi. Siksi hän ehdotti, että he nauttisivat hänen valmistamansa aterian ja viettäisivät mukavan illan kaveripohjalta.

”En kysynyt, miksi en täyttänyt hänen odotuksiaan. Se olisi ollut tyhmää.”

Lue myös: Tiede sen tietää: 5 syytä, miksi sinkkuelämä tekee hyvää

”Minulla on tarve saada toisesta paras esille”

Tapahtumasta on pari vuotta, mutta jo kauan ennen ­sitä Tarja Pölkin, 66, itsetunto oli kouliintunut sellaiseksi, ­jolla pärjää deittimarkkinoilla.

”Naisen pitää rakastaa itseään eniten maailmassa eikä kysellä muilta kelpaanko minä.”

Mies kävi häntä sääliksi. koska tämän asenteella ei voi välttyä pettymyksiltä eikä ylipäätään pärjätä deittailussa.

”Kun menee deiteille, täytyy jättää valtavasti väljyyttä siihen, minkälainen ihminen siellä on vastassa. 75 prosenttia miehistä on ujoja ja epävarmoja ja esittää jotain muuta kuin mitä on. En terapoi ketään, mutta minulla on tarve saada toisesta paras esille. Onnistun usein.”

Tarja kuvaa itseään parisuhdeihmiseksi. Silti elämä on mennyt niin, että hänelle on karttunut kokemusta sinkkuudesta eri ikäisenä ja eri elämänvaiheissa. Sinkkuutta on kertynyt melkein yhtä paljon kuin parisuhdeaikaa.

Tarja ei pidä sanasta sinkku. Mieluummin hän kutsuu itseään itsenäiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi naiseksi riippumatta siitä, mikä hänen parisuhdetilanteensa on.

Kuvitelma kuolemattomuudesta hajosi sairauteen

Nuorena Tarja oli seikkailija. Hän alkoi lähteä kotoa Kangasniemeltä maailmalle jo kuudentoista vanhana, koska silloin pääsi ensimmäistä kertaa interraililla Eurooppaan.

Laulun sanoista Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi tuli Tarjan elämänasenne. Sen siivittämänä hän eli hulvatonta sinkkuelämää. Töitä hän teki matkaoppaana monessa maassa, Yhdysvalloista Sri Lankaan ja Italiasta Irakiin.

”Viime aikoina olen vähän kauhistellut tilanteita, joihin tuolloin jouduin. Olin peloton ja kuolematon.”

Kuolemattomaksi ja pelottomaksi Tarja on kokenut itsensä ihan viime aikoihin saakka. Kaksi vuotta sitten häneltä löytyi syöpä. Kasvain osoittautui non-Hodgkinin lymfoomaksi ja saatiin hoidettua, mutta sairaus hajotti Tarjan illuusion omasta kuolemattomuudestaan.

Vielä rankemmalla tavalla elämä osoitti haurautensa, kun Tarjan rakas veli menehtyi aivan yllättäen joulun aatonaattona.

”Hän oli istunut nojatuolissa takan lämmössä. Lasissa oli kuumaa rommia ja taustalla soi Jari Sillanpää. Massiivinen aivoverenvuoto vei hänet näin”, Tarja sanoo ja napsauttaa sormiaan.

Mutta kaksikymmentäviisivuotiaana kaiken katoavuus oli vielä valovuosien päässä Tarjan universumista.

Jos poikakaverista tuli ero, hän itki kolme päivää, kuivasi kyyneleensä ja jatkoi eteenpäin. Koskaan ei tuntunut siltä, ettei uutta rakkautta löytyisi.

Ensimmäinen avioero oli kova paikka

Ensimmäinen avioero oli kova paikka. Tarja oli kaksikymmentäseitsemänvuotiaana mennyt naimisiin loppuelämäkseen, mutta jo vuotta myöhemmin hän oli eronnut nainen. Mies löysi toisen.

”Epäonnistumisen tunne naisena ja ihmisenä oli totaalinen.”

Ero laukaisi Tarjassa syömishäiriön, mikä vei vielä syvempiin vesiin. Rakas ystävä opetti hänet syömään uudestaan, mutta kesti puoli vuotta ennen kuin Tarja pääsi taas jaloilleen.

Se kävi näin: ”Menin Stockalle, ostin uudet alkkarit ja kävin solariumissa.”

Sinkkuus tuntui taas samalta kuin ennen avioliittoa. Maailma oli täynnä ovia, joiden taakse hän halusi kurkistaa.

Lääkäri oli sanonut Tarjalle, että hän ei luultavasti koskaan tulisi raskaaksi. Niinpä yllätys oli valtava, kun hän kolmekymppisenä huomasi odottavansa lasta.

”Jesse ei ole vahinko, vaan lahja universumilta.”

Tarja ja Jessen isä eivät koskaan asuneet yhdessä, mutta mies osallistui alusta asti pojan elämään. Tarja muutti Lahteen, lähelle miestä, jotta pojan ja isän suhde oli mahdollinen.

Pakokauhu tuli, kun Tarja ajatteli kuolevansa yksinäisenä

Poika oli yksivuotias, kun Tarja sai työtarjouksen, joka osoittautui kohtalokkaaksi.

Hän oli varhaiskasvattajan työnsä ohessa tehnyt mallin hommia. Nyt häntä houkuteltiin häämessuille morsiameksi. Ei tällainen kolmekymppinen yksinhuoltaja voi olla morsian, Tarja vastusteli, mutta lupasi harkita, jos sulhaseksi löytyy pitkä ja komea mies.

Sulhasta saatiin esittämään Jokimaan raviradan silloinen toimitusjohtaja – ja pian Tarjan ja miehen häitä vietettiin oikeasti.

Avioliittoa ja uusperhe-elämää kesti kaksikymmentä vuotta. Kun he erosivat, Tarja oli 55-vuotias. Ero siinä iässä, pitkän liiton jälkeen, tuntui erilaiselta kuin mikään ­aiemmista.

”Ensimmäistä kertaa tuli pakokauhu. Ajattelin, että jään yksin ja kuolen yksinäisenä.”

Vaikka ero tapahtui yhteisymmärryksessä, Tarja huomasi eron myötä muuttuneensa sosiaaliseksi invalidiksi. Heille oli avioliiton aikana muotoutunut sosiaalinen piiri, jonka kanssa vietettiin paljon aikaa. Nyt Tarja suureksi yllätyksekseen tippui piirin ulkopuolelle. Sellaista joukosta sulkemista hän ei ollut kokenut nuorena.

”Yhtä pariskuntaa lukuun ottamatta perhetutut hävisivät. Minua ei kutsuttu enää juhliin tai muualle. Se oli rajua.”

Tuo yksi pariskunta on edelleen Tarjan ystävä. Tarja arvelee, että he eivät arvaa, miten tärkeää heidän yhteydenpitonsa oli ja kuinka kiitollinen Tarja siitä on.

Tarja yritti ymmärtää, miksi muut olivat kääntäneet hänelle selkänsä. Ehkä he kokivat, että pitää valita puolensa, vaikka eroon ei liittynyt draamaa tai kiistaa. Tarja on miehen kanssa hyvissä väleissä, niin kuin on kaikkien muidenkin eksiensä kanssa.

”En ymmärrä sellaista, että jos on jotakuta rakastanut, niin eron jälkeen häntä ei olisi enää olemassa. En minä heille soittele tai tekstaile, mutta heillä on paikka sydämessäni.”

Tarja ei voinut vetää eristämisestään muuta johtopäätöstä kuin sen, että hän oli sinkuksi siirryttyään muuttunut uhaksi.

Tarja erosi kuin äijä: hankki huipputekniikkaa ja kalliin sängyn

Sinkkuelämään siirtymisessä vaikeinta oli luopua yhteisen arjen jakamisesta ja keskusteluista. Viikonlopun ­sanomalehteä ei enää luettu ja ruodittu yhdessä. Sellaisesta Tarja oli nauttinut eniten.

Muuten Tarja sanoo eronneensa kuin äijä. Hän aloitti uuden elämänvaiheen panostamalla huipputekniikkaan: hankki ison television ja valtavan Tempur-sängyn. Neljä vuotta hän petasi sen kahdelle ja nukkui itse toisella puolella. Sitten hän havahtui, alkoi pedata vain itselleen ja valloitti koko sängyn.

”Kahdelle petaaminen oli rutiininomaista, mutta myös sitä, etten ollut käsitellyt eroa loppuun. Se pitää tehdä kunnolla, muuten kuonan kantaa seuraavaan suhteeseen.”

Aineellisesti sinkkuelämään siirtyminen ei ollut Tarjalle ongelma. Avioliitoissaan hän oli taloudellisesti riippumaton ja ansaitsi omat rahansa. Avioehto piti huolen siitä, että rahasta ei tarvinnut riidellä eivätkä omat varat jääneet liittoon.

Tarja on jo nuoresta lähtien rakentanut elämää, jossa ei tarvitse olla toisen varassa. Hän omistaa asuntonsa, pitää varatilillä runsaasti rahaa yllätysten varalle ja kaapin päällä kirjekuorta, jossa on tukko seteleitä siltä varalta, että Putin lamauttaa maksuliikenteen. Eläkkeensä lisäksi hän nauttii nuorena ottamansa eläkevakuutuksen tuottoa.

Sosiaalisen invalidin leima sen sijaan on kuin kastimerkki, joka pysyy. Entinen seurapiiri ei ole palannut ympärille, mutta asian kanssa on oppinut elämään.

”Tinder on ihmisoikeuksia loukkaava”

Vihoviimeisin tila, johon sinkku voi itsensä Tarjan mielestä päästää, on vaipuminen sinkkuuden viemäriin. Se on apaattinen olotila, jossa näkee ympärillään vain onnellisia pareja ja kokee itse olevansa totaalisen yksin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Tarja on deittaillut niin paljon, että hän ei ilkeä kertoa määrää.

”Jos sen sanon, kukaan ei halua enää tavata minua. Olen amerikkalaistyylinen deittailija. Voi sitä onnetonta, joka kuvittelee, että deitille meno tarkoittaa sänkyyn menoa. Tätä olen opettanut kymmenille miehille.”

Deittailussa hän on kyllästynyt moneen asiaan. Esimerkiksi siihen, mitä treffisovellukset ovat tehneet lajille.

”Ensikontakti on bittiavaruudessa, jossa ei näe kehon kieltä. Ei voi huomata, jos toinen on kynsien purija tai itsensä raapija. Ensimmäisessä oikeassa tapaamisessa tulee herkästi pettymyksiä.”

Tarja on Tinder-veteraani, mutta nyt hän on poistunut palvelusta. Turhan usein sieltä alkaneet tuttavuudet johtivat tosielämässä siihen, että hän sai huomata olevansa liian pitkä, vanha tai puhelias.

”Olen todella pettynyt konseptiin. Se on vinoutunut ja ihmisoikeuksia loukkaava.”

Saman johtopäätöksen ovat tehneet monet muutkin. Parinhaku on Tarjan mukaan siirtymässä Facebookiin ja Instagramiin.

”Niiden kautta tulee treffikutsuja. Kymmenen vuotta sitten tätä ei tapahtunut ikinä.”

Kolmen kaava ennustaa suhteen jatkon

Tarja on kehittänyt ystäviensä kanssa vuosien deittailukokemuksen perusteella kaavan, joka ennustaa, onko suhteella jatkumisen mahdollisuuksia.

Kaava menee näin: Kolmen sekunnin kuluessa päätät, kiinnostaako ihminen sinua. Kolmessa minuutissa päättelet, minkälainen hän on ihmisenä. Kolmessa tunnissa hänen profiilinsa kirkastuu. Kolmessa päivässä suhde ­joko kehittyy tai kuivahtaa. Kolmessa viikossa puolustusmekanismit tulevat alas ja esittäminen loppuu. Deittailun jatkoa mietitään. Kolmen kuukauden kohdalla mietitään jatkoa uudestaan. Jos näistä etapeista selvitään, deittailulla on mahdollisuudet muodostua suhteeksi.

Monesta kolmen kuukauden mittaiseksi jääneestä deittailusta Tarjalle on jäänyt hyvä mieli. Tapailun loppu on helppo hyväksyä, kun asiasta keskustellaan rehellisesti.

Seurustelusuhteista kaikkein vaivattomin oli se, joka oli määräaikainen. Mies oli 25 vuotta Tarjaa nuorempi.

”Sanoin, että mennään kaksi vuotta yhtä matkaa, mutta sitten etsit ikäisesi naisen. Suhde oli hurmaavaa, ei riidelty ollenkaan, eikä sen päättyminen ollut repivää, kun se oli alusta asti sovittu.”

Ei enää kertakäyttöihmisiä tässä iässä

Nuorena ja vanhana deittailu eroaa yhdessä asiassa isosti.

”Tässä iässä sitä ottaa vastuuta deittikumppanistaan. Tunnen ihmisrakkautta jokaista kohtaan ja siksi haluan, että treffailusta jää kumppanille jotain hyvää. ­Nuorempana tuskin muistin toisen nimeä hetken päästä. Silloin ihmiset olivat kertakäyttöisiä, nyt eivät todellakaan.”

Tarjalla on parin pitkäaikaisen tutun kanssa järjestely, jonka ansiosta hän voi täyttää läheisyydentarpeensa, vaikka olisi yksin.

”Voin pyytää heitä käymään. Sieltä tulee ihminen, ­joka on läheinen ja kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu. Ja seksi on hyvää. Järjestelystä jäävät pois kaikki turhat kuviot.”

Ajatus loppuelämän viettämisestä yksin ei enää saa Tarjassa aikaiseksi pakokauhua, kuten kävi heti eron jälkeen.

”Elämään on palannut tasapaino. Olen varma siitä, että meni elämäni miten tahansa, se on hyvää elämää.”

Veljen äkillinen kuolema on kuitenkin muuttanut sitä, mitä Tarja tulevalta kumppaniltaan edellyttää.

”Jos ennen katsoin, onko mies kivan näköinen, nyt mietin, jääkö hän rinnalleni, jos jotain tapahtuu. Näillä kilometreillä jompikumpi voi olla huomenna omaishoitaja.”

”Hän saattaa olla loppuelämäni mies”

Voi olla, että Tarja joutuu pian testaamaan uusia parisuhdeodotuksiaan. Hän on nimittäin hiljattain tavannut erään.

”Hän saattaa olla loppuelämäni mies.”

Pari on juuri viettänyt intensiivisen viikon saman katon alla Portugalissa. Mies on suomalainen, mutta asuu siellä.

He tapasivat Facebookissa. Tarinassa on tiettyä kohtalonomaisuutta: Tarja oli ennen miehen tutustumista varannut matkan Portugaliin kaupunkiin, jossa mies asuu.

Lue myös Anna.fi: Mikä ihme on sinkkunaisten aurinkorasvateoria? Näin tiedät, kannattaako treffikumppania tavata enää uudestaan

Mies pyysi Tarjaa asumaan luokseen, koska sillä tavalla tutustuu hyvin.

”Tarkistin hänen taustansa, ettei hän vain ole mikään moottorisahamurhaaja. Melkein meni pupu pöksyyn, mutta sitten ajattelin, että nyt tutustutaan.”

Tarja on edennyt omassa deittailukaavassaan siihen kohtaan, jossa esittäminen loppuu ja molemmat uskaltavat olla omia itsejään. Silti häntä vielä jännittää.

”Onko uuden suhteen aloittaminen aina näin vaikeaa? En ole kahteen vuoteen aloittanut mitään uutta.”

Tarja on kuitenkin päättänyt katsoa tämän kortin ja luottaa siihen, että se tapahtuu, minkä on tarkoitus ­tapahtua.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2023.