Uutisankkuri Marjukka Havumäki reippailee 10 000 askelta päivässä – yhteen paikkaan häntä ei saisi retkellä: "En ole mikään eräpirkko"
Toimittaja ja uutisankkuri Marjukka Havumäki matkustelee vapaa-ajallaan. Kun koronapandemian aikana ei päässyt ulkomaille, hän matkusti ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalle ja Hailuotoon.
Uutisankkuri Marjukka Havumäki on vuosien aikana oppinut kouriintuntuvasti, että Ylen puoli yhdeksän uutislähetyksen kesto on tasan 24 minuuttia ja 30 sekuntia. Jos lähetys venyy, muut ohjelmat myöhästyvät.
Lähetyksen sisältö ja kesto ovat tuottajan vastuulla, ja myös ruutukasvot tekevät näitä tuottajavuoroja. 1980-luvulta Ylellä työskennellyt Marjukka Havumäki sanoo työn vaativan kovia hermoja, koska usein tuottajan on laskettava sekunteja.
Suorassa lähetyksessä uutisiin voi tulla uusi käänne, ja lähetyksen aikana toimituksen tietoon voi tulla myös täysin uusi uutinen.
”Silloin tuottajan täytyy nopeasti päättää, mitä jätetään pois ja kertoa siitä korvanapin kautta uutistenlukijalle. Lukijana taas on pystyttävä kameran edessä tiivistämään sanomaansa tai viestimään haastateltavalle tai meteorologille, että puhe on nyt pidettävä lyhyenä”, Marjukka sanoo.
Uutistyön ansiosta hän sanoo olevansa todella täsmällinen, eikä ole oikeastaan koskaan myöhässä mistään.
Paitsi uutisten lukijana Marjukka tunnetaan Ylen luottonaisena, joka on selostanut Linnan juhlia ja muita arvokkaita tilaisuuksia. Toukokuussa 2023 hän johdatteli katsojat Ison-Britannian kuninkaan Charles III:n kruunajaisiin ja marraskuussa hänen kanssaan seurataan televisiosta presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisia.
”Nämä ovat hienoja ja mieleen jääviä työtehtäviä”, Marjukka sanoo.
Seuraavassa hän paljastaa elämänsä tärkeät numerot.
Marjukka Havumäki iloitsee siitä, että hänen vanhempansa asuvat omassa kodissaan yhä 90-vuotiaina
”Vanhempani täyttivät tänä vuonna 90 vuotta. Olen onnellinen, että he ovat saaneet elää pitkään ja pystyvät vieläkin asumaan omassa kodissaan. Äiti keittää edelleen mehuja ja pesee ikkunat, mutta saimme sentään siskoni kanssa maaniteltua heidät ottamaan siivousapua.
Juhlistimme 90-vuotispäiviä Jyväskylässä lounaalla, johon osallistuivat siskoni ja minä perheineen sekä muutama muu sukulainen. Syntymäpäivälahjaksi annoimme valokuvauksen, joten saimme kaikki päivästä ihanan muiston.”
Marjukka Havumäki kävelee päivittäin vähintään 10 000 askelta
”En ole ajanut autoa vuosiin. Sen sijaan liikun paljon julkisilla ja kävelen. Askelia kertyy päivässä vähintään 10 000, kun käyn koiran kanssa lenkillä ja kävelen töihin.
Töihin kävellessä kuuntelen aina äänikirjaa. Siinä tulee huvi ja hyöty samalla. Tykkään erityisesti elämäkerroista, ja seuraavana vuorossa on Jukka Kajavan elämäkerta.
Äänikirjat ovat laajentaneet kirjarepertuaariani. Saatan kuunnella sellaistakin, jota en todellakaan nappaisi kirjastosta mukaani.
Luen myös fyysisiä kirjoja, sillä äänikirjoista puuttuvat kirjan tuoksu, typografia, kuvat ja muut merkinnät.”
Marjukalla on kaksi lasta, joiden kanssa hän soittelee lähes päivittäin
”On ollut mahtava seurata, miten lapsemme Kalle, 32, ja Rosa, 27, ovat löytäneet omat juttunsa. Kalle on kehitysvammainen, enkä uskonut, että hän eläisi koskaan näin itsenäistä elämää.
Nyt hän on räppäri ja asunut jo kahdeksan vuotta talossa, jossa hänellä on oma asunto, mutta myös avustavaa henkilökuntaa. Kalle liikkuu yksin, käy keikoilla ja kaupassa. Puhumme puhelimessa päivittäin ja tapaamme monta kertaa kuukaudessa. Kalle tulee usein mukaamme matkoille.
Rosa taas valmistui liikuntatieteiden maisteriksi ja on tehnyt minullekin kuntosaliohjelman. Kuntosali ei ole suosikkini, mutta on liikuttavaa, kuinka roolimme muuttuvat, kun olemme yhdessä salilla. Siellä tytär kehuu ja tsemppaa minua.
Rosan kanssa teemme paljon äiti-tytär-juttuja. Se oli etenkin hänen lapsuudessaan tärkeää, ettei hän jäänyt paljon huomiota vaatineen veljensä varjoon.”
7-vuotiaana Marjukka Havumäki toi puistosta kotiin takkuisen koiran
”Lapsuuteni haave oli oma koira. Kerran toin puistosta kotiin takkuisen skotlanninpaimenkoiran ja ilmoitin äidille, että se oli minun. Kun Rosa alkoi 7-vuotiaana mankua koiraa, puhuin mieheni ympäri. Lagotto Remu oli meillä 11 vuotta. Se opetti lapsille valtavasti vastuuta ja oli maailman paras lohduttaja.
Kun Remu kuoli, yllätyin, kuinka sieluttomalta vanha puutalo tuntui ilman koiran tassuttelua. Vain muutama viikko Remun kuoleman jälkeen päätimme ottaa uuden koiran. Tanskalaisruotsalainen pihakoira Nala on nyt 7-vuotias. Se on ihana ilopilleri, joka häätää pihalta lintuja ja oravia.”
Bussi 50 kutsuu käymään Turussa kerran vuodessa
”Opiskeluaikana asuin Turun ylioppilaskylässä bussi numero 50 päätepysäkin vieressä. Tapasin Turussa mieheni, ja kaupungista tuli meille molemmille nostalginen opiskelukaupunki.
Käymme Turussa vähintään kerran vuodessa tutustumassa uusiin taidenäyttelyihin, ravintoloihin ja kahviloihin ja katsomassa, miten vanhat kulmat ovat muuttuneet.
Unelmani on, että viettäisimme koko perheen kanssa joulun Turussa, kävisimme glögillä Aurajoen varrella, Tuomiokirkossa jouluhartaudessa ja kuuntelemassa joulurauhanjulistuksen. Pari vuotta sitten asunto ja jouluillallinen ravintolassa olivat jo varattuna, mutta korona puuttui peliin ja jouduimme perumaan.”
Marjukka Havumäki asuu talossa, jonka kellarista makuuhuoneeseen täytyy askeltaa 31 porrasta
”Olen asunut vanhassa puutalossa Helsingin Käpylässä lähes 30 vuotta. Kellarista yläkerran makuuhuoneeseen on 31 porrasta. Aiomme asua tässä niin kauan kuin jalka nousee.
Asunto on täydellinen. Meillä on iso piha, jossa koira voi juoksennella. Töihin kävelen 30 minuutissa. Kirsikkana kakun päällä keskustaan pääsee junalla kymmenessä minuutissa. Tykkään lähteä lyhyelläkin varoitusajalla elokuviin tai teatteriin.”
Ensimmäisiä nimipäiviä 1980-luvulla juhlittiin Eiffelin tornissa
”Lapsena en päässyt juhlimaan nimipäiviäni, sillä Marjukka tuli nimipäiväkalenteriin 1984, kun olin 23-vuotias.
Juhlin ensimmäistä nimipäivääni 15.8.1984 Eiffelin tornissa. Olimme mieheni kanssa ensimmäisellä Interrail-matkallamme ja vietimme nimipäiväni Pariisissa.
Olen onnellinen ja etuoikeutettu, että olen saanut käydä monissa kiinnostavissa maissa, esimerkiksi Tansaniassa, Kiinassa ja Kuubassa. Mieheni kerää leikillisesti maapisteitä. Minua se huvittaa.”
Marjukka kävi koronan vuoksi elämänsä ensimmäistä kertaa Lapissa
”Minunlaiselleni sosiaaliselle ihmiselle korona-aika oli todella masentava. Tykkään käydä teatterissa, elokuvissa ja kahviloissa, joten korona sulki paljon asioita elämästäni.
Hyvä puoli oli se, että tuli matkustettua ulkomaiden sijaan kotimaassa. Kävin ensimmäistä kertaa esimerkiksi Ahvenanmaalla ja Hailuodossa.
Mieheni kanssa olimme ensimmäistä kertaa myös ruskaretkellä Lapissa. Vaeltaminen oli niin meditoivaa, rauhoittavaa ja ihanaa vastapainoa hektiselle uutistyölle, että tänä vuonna lähdimme Lappiin uudestaan.
Kun kiipesin kivikkoiselle tunturille, en yksinkertaisesti pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Myös ulkona olemisesta ja liikkumisesta seurannut fyysinen väsymys on sellaista, jota ei kotona saavuta.
Kun lähdin Lappiin, ystäväni lainasi minulle vaellussauvat. Hän tarjosi myös rinkkaa ja trangiaa, mutta niille sanoin ei. En todellakaan ole mikään eräpirkko. Mökissä nukun, mutta telttailemaan en lähde.”
Koulussa matematiikka ei sujunut, mutta kielistä Marjukka sai kympin
”Koulussa olin surkea matemaattisissa aineissa. Kielet olivat lempiaineitani, ja lukion päättötodistuksessa minulla oli kymppi äidinkielessä ja englannissa.
Valmistuin äidinkielen opettajaksi, vaikka viestintä alkoi kiinnostaa enemmän jo opiskeluaikoina.
Hyvästä suomen kielen taidosta on ollut hyötyä uutistyössä. Katsojat ovat todella tarkkoja. Jos ruudun alareunassa kulkevissa teksteissä on virheitä tai jos lähetyksessä tekee kielioppivirheitä, siitä tulee heti palautetta.
Itseänikin harmittaa, jos teen esimerkiksi kongruenssivirheen. Suora lähetys on kuitenkin suora lähetys, ja itselleen pitää olla armollinen.”
Lue myös Annan juttu: Ripsa Koskinen-Papunen on ollut naimisissa 25 vuotta: ”Jos se on minusta kiinni, voin olla seuraavatkin 25 vuotta.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 23/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Uutisankkuri Marjukka Havumäki reippailee 10 000 askelta päivässä – yhteen paikkaan häntä ei saisi retkellä: "En ole mikään eräpirkko"