Yksivuotispäivä turvakodissa – Maria Ohisalo nousi syrjäytymisvaarasta politiikan huipulle

Köyhyystutkija ja poliitikko Maria Ohisalo on itse kokenut, miten köyhä koti vaikuttaa lapseen. Yksivuotissyntymäpäivänsä hän vietti turvakodissa. ”Etsin tieteen avulla selityksiä.”

Viime kesäkuun puolivälissä Maria Ohisalo tunsi, että hänen päässään pyöri.

Syynä ei ollut yksi ainoa päivän aikana kumottu lasillinen kuohuviiniä vaan jännitys, tai sen laukeaminen. Ohisalo oli juuri väitellyt tohtoriksi köyhyydestä Itä-Suomen yliopistosta.

Karonkan ruokapöytä kuopiolaisessa ravintola Mustassa Lampaassa ei ollut niukka, mutta Ohisalolle oli juuri sillä hetkellä samantekevää, mitä hän laittoi suuhunsa.

Pöydän ympärillä istuivat tärkeät läheiset: mummi ja ukki Varkaudesta, kummitäti ja -setä Helsingistä, avopuoliso, äiti ja isäpuoli, ala-asteen opettaja puolisoineen, kollegoita eri puolilta maata. Ihanaa ja turvallista, että he olivat läsnä.

Suvun toisesta tohtorista oltiin ylpeitä. Ohisalo ei silti voinut huokaista. Edessä olisi vielä Vihreiden puoluekokous, jossa hän oli ehdokkaana puolueen puheenjohtajaksi.

32-vuotiaana hän oli saavuttanut enemmän kuin olisi ikinä lapsena voinut kuvitella.

Köyhän kodin lapsi

Ei ole itsestään selvää, että nuori nainen ryhtyy tutkimaan köyhyyttä.

”Omalla taustallani on ollut siihen vaikutusta. Etsin tieteen avulla selityksiä köyhyydelle”, Maria Ohisalo sanoo.

”Häpeä pidättelee meitä monin tavoin ja estää tekemästä asioita, joita haluaisi.”

Hän syntyi kansainvälisenä naistenpäivänä Itä-Helsingin Vesalaan parikymppisten vanhempien lapseksi. Äiti kirjoitti ylioppilaaksi imettäessään Mariaa. Päiväkotiin Maria meni jo puolivuotiaana.

”Tutkimusten perusteella lapsi hyötyy päiväkodista erityisesti, jos vanhemmilla on vaikkapa taloudellisia vaikeuksia ja päihdeongelmia.”

Vanhemmat olivat välillä työttöminä, välillä pätkätöissä. Isän alkoholinkäyttö väritti arkea. Yksivuotispäivänsä Maria vietti turvakodissa.

Isän ja isoisän taustalla vaikuttivat sota ja kodin menettäminen. Ukki oli Karjalan evakoita Salmin pitäjästä.

”Sota ja evakkous on koko suomalaisen yhteiskunnan jaettu trauma. Siitä ei ole tarpeeksi yhteisöllisesti keskusteltu.”

Nintendo ja nukkekoti

Isän alkoholismi johti lopulta vanhempien eroon. Äiti jatkoi sinnikkäästi opiskelua ja kävi töissä viikonloppuisin ja iltaisin. Hän työskenteli ensin päiväkodissa hoitajana, kouluttautui kirjapainoalalle, suoritti sitten perushoitajan ja terveydenhoitajan tutkinnot.

Rämäpää Maria vilisti Puotilan metsissä poikatyttönä, luki seikkailukirjoja, pelasi jalkapalloa ja kävi partiossa. Äidinäiti, mummo, taivasteli välillä hänen paksua rönsyilevää lettiään, joka ei lennossa pysynyt tarpeeksi tiukkana.

Isänäiti, jota Maria kutsuu mummiksi, oli fyysisesti lähellä. Mummilassa Maria vietti joka toisen viikonlopun isovanhempien ja isänsä kanssa. Se oli mahtavaa, sillä siellä Maria sai pelata kyllikseen Nintendoa: Zeldaa, Super-Mariota ja Donkey-Kongia.

Samalla kuin vahingossa hän oppi englantia: mitä ihmettä tarkoitti Rareware?

Mummi osti Marialle Puotilan sekatavarakaupasta luistelu-Barbien. Sitäkin rakkaampi hänelle oli nukkekoti, jonne hän askarteli ruokia ja tauluja, rakensi perinteistä koti-idylliä.

Vaikka ukin ja isän meno oli välillä kovaäänistä, he muistivat kehua Marian koulumenestystä.

Taas pakko muuttaa

Kotikasvatus oli tiukkaa, mutta tiukkaa oli rahastakin. Äidillä ja isäpuolella ei aina ollut varaa maksaa vuokraa.

”Muistan murehtineeni, että entäs sitten, onko meidän taas pakko muuttaa?”

Sosiaalitoimi kuitenkin auttoi perhettä pahimmissa paikoissa.

Puute rahasta kasvatti Ohisalon myöhemmin tarkkaavaiseksi omassa rahankäytössään.

”Itse maksan nykyään laskut saman tien kuin ne tulevat, että jatkossa ei vain kävisi huonosti. Opintolainaa otin kyllä surutta, enkä opiskeluaikoina pystynyt tai osannut säästää.”

Maria Ohisalo arvelee muuttaneensa elämänsä aikana parikymmentä kertaa. Helsinki on näyttänyt hänelle monet kasvonsa. Vesalan lisäksi hän on asunut Vallilassa, Pakilassa, Oulunkylässä, Mellunmäessä, Vuosaaressa, Herttoniemessä, Kalliossa, Punavuoressa, Sörnäisissä ja Hermannissa. Myöhemmin hän on töiden takia asunut Ruotsissa ja Ranskassa.

Piiloon isältä

Äiti ei päästänyt Mariaa ostoskeskukseen hengaamaan. Maria viihtyi urheilukentällä, juoksi ja hyppäsi pituutta. Valmentaja tuki häntä ja osti hänelle verkkapuvun, että hän pääsi edustamaan seuraa kisoihin.

13-vuotiaana Maria voitti pika-aitojen Suomen mestaruuden.

”Jo yksi harrastus voi pelastaa lapsen.”

Isän päihdeongelma nolotti. Välillä Maria ei voinut lähteä päihtyneen isän mukaan. Jos hän törmäsi isään sattumalta, teki mieli piiloutua. Jokin sukujuhla päättyi tappeluunkin.

”En pystynyt vaikuttamaan isän juomiseen, mutta tieteen keinoin olen saanut siihen vastauksia. Addiktiot, alkoholi ja muut päihteet täyttävät jotain tyhjää kohtaa elämässä. En valinnut pääaineekseni sosiaalipolitiikkaa, että voisin rikastua.”

”Toisaalta onneni oli, että vanhempani olivat niin nuoria. He muistivat vielä, millaista on olla lapsi. Se helpotti monen asian käsittelyssä.”

Maria muistaa vain yhden riidan äitiä ja isäpuolta vastaan teini-iän kynnyksellä, kun häntä ei päästetty elokuviin silloisen ihastuksen, pari vuotta vanhemman pojan kanssa.

Äiti rohkaisi

Peruskoulussa Maria oli kympin tyttö. Kesätöissä hän alkoi käydä 14-vuotiaana. Ansiot menivät teknisiin vempeleisiin: stereoihin, televisioon ja dvd-soittimeen. Lukion hän kävi Mäkelänrinteen urheilulukiossa, mutta koulunkäynti ei häntä siinä vaiheessa enää suuremmin kiinnostanut. Urheilun lopettamisen jälkeen Nintendon pelaaminen tempaisi mukaansa.

Peliharrastus kiehtoi niin, että hän pohti hakemista pelisuunnittelijakoulutukseen.

”Tuumin sitten, että luovat lahjani eivät riittäisi.”

Äiti rohkaisi tytärtään pyrkimään yliopistoon, ja lopulta ovet valtiotieteelliseen tiedekuntaan aukenivat. Maria asui Kurvissa kimppakämpässä, jonka asukasmäärä vaihteli neljästä kymmeneen.

Vihreiden jäseneksi Ohisalo liittyi vuonna 2008 ollessaan vaihdossa Uppsalan yliopistossa. Seuraavan vuoden eurovaalien aikaan hän haki Helsingin piiriin harjoittelijaksi ja kuunteli viereisessä huoneessa posket innosta punoittaen, kun silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg kannusti joukkojaan.

Ohisaloa pidetään määrätietoisena ja kunnianhimoisena. Poliittisissa väittelyissä hän ei jää alakynteen ja osaa olla näyttämättä tunteitaan.

Nyt hän istuu Helsingin kaupunginhallituksessa ja tähtää kansanedustajaksi. Viime eduskuntavaaleissa hän jäi niukasti rannalle.

Köyhän lapsen unelmat

”Huono-osaisuus kasaantuu”, Ohisalo sanoo. ”Ihminen voi olla yhtä aikaa nälkäinen, yksinäinen ja masentunut. Veloista ei selvitä, ja rahaa jää käyttöön liian vähän. Jos päällekkäin on monta ongelmaa, on hankala löytää apua.”

Hänen kesäkuussa hyväksytyn väitöskirjansa otsikko oli Murusia hyvinvointivaltion pohjalla: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus.

Hän sanoo, että köyhyystutkijan tittelin sijasta häntä voisi kutsua myös hyvinvointitutkijaksi.

”Hyvinvoinnissa ei ole keskeistä se, kuinka paljon euroja on käytössä, jos elämänhallinta on kadoksissa eikä siihen saa tukea.”

Ohisalon mielestä bruttokansantuote ei kerro paljonkaan ihmisten hyvinvoinnista.

”Köyhyyttä torjuu myös se, että ihmistä ei puristeta muottiin, eikä hänelle sorvata valmiita rooleja. Köyhän perheen lapsellakin on unelmia ja haluja ajatella isommin.”

Jos perhe ei pysty tarjoamaan nuorelle mahdollisuutta harrastaa, nuori jää helposti ulkopuolelle. Ohisalo sanoo, että perheen taloudellinen asema näkyy jo nyt nuorten oppimistuloksissa ja harrastuksissa, johtaen osallisuuden kokemukseen tai syrjäytymiseen.

”Hyvinvointivaltio voi herättää ajatuksen, että ihminen pitää itse itsestään huolen. Mutta perheyhteisöt eivät ole meillä yhtä vahvoja kuin Välimeren maissa. Hyvinvoiva ihminen pystyy pitämään huolta myös ympäröivän maailman hyvinvoinnista.”

Pelit pelastivat

Maria Ohisalolla oli lapsuudessa turvanaan useita aikuisia.

Rinnakkainen, poikkeuksellisempi ajatus on, että syvälle pelimaailmaan paneutuneella tytöllä olivat turvanaan myös Nintendo-pelit.

Pelaamisen haitallisuudesta hänen kanssaan ei siis kannata kinata. Pelaaminen voi myös pelastaa.

Nykyisin hän on innokas pelien keräilijä, ja hänellä on noin parinsadan pelin kokoelma. Divareista hän etsii vanhoja Nintendo-lehtiä ja ryhtyisi opiskelemaan pelitutkimusta, jos hänellä olisi aikaa.

Mutta sitähän ei oikein ole.

Neljänä päivänä viikossa Maria Ohisalo työskentelee tutkijana Y-säätiöllä, joka on Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja. Maanantait on varattu politiikalle Helsingin kaupunginhallituksessa.

Uudenmaan maakuntavaltuusto vie oman aikansa Vihreiden varapuheenjohtajuudesta puhumattakaan.

Entä isä, kuinka paljon Maria Ohisalo on hänen kanssaan yhteydessä?

”Viimeksi viime viikonloppuna faija tuli käymään. Menimme hänen ehdotuksestaan tutustumaan Helsingin vanhimpaan, 1818 valmistuneeseen Ruiskumestarin taloon, joka avautui museona tänä vuonna.”

Sen piharakennusta on käytetty niin saunana, leivintupana kuin asuinhuoneena. Se on nähnyt monet asukkaat ja muutot ja jos se osaisi puhua, se kertoisi sata selviytymistarinaa.

”Siellä me yhdessä fiilistelimme.”

Jos Maria törmäsi pähtyneeseen isään sattumalta, teki mieli piiloutua.

Jos Maria törmäsi päihtyneeseen isään sattumalta, hänen teki mieli piiloutua.

Maria Ohisalo arvelee muuttaneensa elämänsä aikana parikymmentä kertaa.

”Köyhyyttä torjuu myös se, että ihmistä ei puristeta muottiin, eikä hänelle sorvata valmiita rooleja”, Maria Ohisalo sanoo. ”Köyhän perheen lapsellakin on unelmia.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/2017.

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.