Ihmiset

Jemenissä panttivangitut Atte ja Leila Kaleva Seurassa: "Jokainen päivä lähti liikkeelle siitä, että tänään olen hengissä"

Jemenissä panttivangeiksi jääneet Leila ja Atte Kaleva elivät yli neljä kuukautta jatkuvassa kuolemanvaarassa. Vankeuteen mahtui myös absurdeja hetkiä, Kalevat kertovat uudessa Seurassa. He muun muassa katsoivat sieppaajiensa kanssa amerikkalaisia piirrosanimaatioita.

Viisi vuotta sitten Leila Kaleva, 41, matkusti Jemeniin katsomaan aviomiestään Atte Kalevaa, 39, joka oli maassa keräämässä materiaalia jihadismia käsittelevää väitöskirjaansa varten. Leilan lyhyeksi, jouluiseksi visiitiksi tarkoitettu matka muuttui 21. joulukuuta 2012 yhdessä silmänräpäyksessä 140 päivää kestäneeksi panttivankeudeksi.

Pariskuntaa pidettiin vankina huoneessa, joka oli niin matala, ettei siellä voinut seistä suorassa. Lattialla oli ohuet patjat. Muita kalusteita ei juurikaan ollut.

Atella oli kahleet, vartijoilla rynnäkkökiväärit. Jatkuva kuolemanvaara kävi voimille. Kalevan pariskunnan lisäksi samoissa tiloissa oli suuren osan ajasta vankina myös itävaltalainen Dominik Neubauer.

”Pahinta oli se, että itsellä ei ollut mitään valtaa kontrolloida tapahtumia”, Atte muistelee Seurassa.

Atte ja Leila eivät tienneet missä olivat tai minkälaisiksi pelinappuloiksi olivat joutuneet terroristien käsissä. Vankeudessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa, mitä tapahtuu.

”Kyse on epävarmuuden sietokyvystä. Ihan samasta asiasta, mitä arjessakin tarvitsee, mutta panttivankina vain moninkertaisesti enemmän. Jokainen päivä lähtee liikkeelle siitä, että tänään olen hengissä”, Leila toteaa Seurassa.

Piirrettyjä kaappaajien kanssa

Kidnappaajilla oli täysi valta ulkoisista tapahtumista. Vankien mieleen se valta ei kuitenkaan ulottunut.

”Minä itse päätän, mitä pääni sisällä tapahtuu. Toisaalta tuollaisessa tilanteessa kaikki tunteet korostuvat. Vartijoita alkaa helposti pelätä ja vihata. Tunteita ei kuitenkaan pidä jäädä vatvomaan, sillä se ei auta”, Leila pohtii Seurassa.

Atte osaa arabiaa ja käytti kielitaitoaan pariskunnan inhimillistämiseen vangitsijoiden silmissä.

”En halunnut vain alistua vaan saada vartijat ajattelemaan, että olemme ihan mukavia ihmisiä. Ehkä meidän tappamisestamme tulisi siten vaikeampaa”, Atte toteaa.

Kontaktin rakentamisesta oli seurauksena esimerkiksi se, että Kalevat katselivat Kung Fu Pandaa ja muita amerikkalaisia piirrettyjä kaappaajien kanssa.

”Nämä Al-Qaidan terroristit istuivat kanssamme teetä juoden ja piirretyille naureskellen. Tilanne oli absurdi”, Atte kertoo jutussa.

Panttivankius vahvisti parisuhdetta

Kalevat kertovat Seuran jutussa, että edes panttivankeuden kaltaisessa äärimmäisessä paineessa toisesta ei tullut esiin mitään yllättävää.

”Jopa panttivankina oli helppo olla, kun kumpikin reagoi asioihin samalla tavalla. Toisen reaktiot tuntuvat loogisilta ja järkeviltä. Se on vahva rakennuspalikka parisuhteessa”, Atte sanoo.

Kalevat kuvailevat olevansa luonteeltaan kiihkottomia. Molemmat ovat käyneet asepalveluksen. Se heissä on erona, että Leila on toiminnan ihminen, Atte pohdiskelija.

”Toimettomuus ei ole minulle helppoa. Atte sen sijaan tykkää istua ja puhua. Panttivankeudessa pysyin kerrankin paikoillaan, kun hän puhui”, Leila muistelee.

Tärkein asia Leilalle ja Atelle on se, että yhteinen panttivankius vain vahvisti parisuhdetta.

”Tällaisen jälkeen joko erotaan tai vahvistutaan. Me vahvistuttiin. Ei ole painetta jonka alla Leila ei toimisi loogisesti ja järkevästi. Sellaisen ihmisen kanssa on kivaa elää”, Atte sanoo Seurassa.

Atte Kalevan kirja Jihad ja terrori ilmestyy 15.3. Otavalta.

Lue Seuran koko juttu: Panttivankeina 140 päivää: Atte ja Leila Kaleva katselivat nauravien terroristien kanssa Kung Fu Pandaa ja muita piirrettyjä – ”Tilanne oli absurdi”