Koukuttuuko lapsesi digipeleihin? Näin ehkäiset peliongelmia!
Pelit ovat lapsille ja nuorille usein tärkeä osa elämää. Pienelle osalle digipelaaminen on myös ongelma. Kokosimme asiantuntijoiden vinkkejä peliriippuvuuden ehkäisemiseksi.
Lapsi tai nuori tulee koulusta ja siirtyy sohvalle pelaamaan. Kun äiti soittaa ja muistuttaa läksyistä, vastaus on “kohta” tai “joo, joo”. Vierähtää tunti jos toinenkin ja illallakin lasta on hankala pitää erossa digitaalisista peleistä. Tuttu tilanne?
Pelit ovat muodotuneet osaksi nykylasten ja nuorten elämää. Samalla on hyvä tiedostaa, että on olemassa monta eri tapaa pelata, ja digipelaamiseen liittyy myös paljon hyötyjä. Esimerkiksi teini-ikäisillä pelaaminen yhdistyy itsenäistymiseen, kaverien kanssa ajanviettoon, rentoutumiseen sekä oman identiteetin pohtimiseen.
Pelaamisen kulunut aika ei yksin oleellista
Käytetty aika ei kerro yksin ongelmallisesta pelaamisesta. Esimerkiksi elämäntilanne vaikuttaa eli se, mistä käytetty aika on pois. Kärsivätkö koulu, perhe tai ystävät? Onko yksinäisellä nuorella ystäviä nettiyhteisössä?
Terveyden ja Hyvinvoinninlaitoksen tukiaineistosta selviää, että monelle nuorelle pelaaminen on tärkeä harrastus, johon halutaan käyttää paljon aikaa. Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan noin 99 prosenttia 10-19-vuotiaista nuorista pelaa digipelejä keskimäärin 12 tuntia viikossa. Pienelle osalle heistä pelaaminen on ongelma. Riski on suurempi nuorilla miehillä ja nettiroolipelien sekä strategia- ja ammuntapelien kohdalla.
Sosped-säätiön hankepäällikkö Terhi Mustonen muistuttaa, että siinä missä toiselle kyse voi olla sitoutuneesta harrastamisesta, toiselle pelaamisesta saattaa kehittyä muuta elämää haittaava riippuvuus.
Nuori ei osaa vielä säädellä käytöstään riittävän hyvin, joten pelaamisen ja muun elämän tasapainoa on hyvä etsiä aikuisen kanssa.
Tunnista syyt ja ehkäise ongelmia
Siinä missä lapsen pelaamista on syytä rajoittaa ja valvoa, nuoren kanssa pelaamisesta kannattaa jutella rakentavassa hengessä. Kuuntele nuoren perusteluja ja sopikaa käytänöistä ja rajoista yhdessä.
Suomalaistutkimuksen mukaan 13-24-vuotiaiden nuorten ongelmallista digipelaamista motivoi erityisesti tarve sosiaaliseen vuorovaikutukseen, halu paeta tosiaelämän ongelmia pelimaailmaan ja peliin liittyvä saavutussuuntautuneisuus.
1. Yhteiset säännöt
- Miettikää pelaamiseen yhteiset säännöt. Opeta lapsesi noudattamaan ikärajasuosituksia ja valvo niitä. Rajat on mietitty syystä.
- Voisiko peliä jaksottaa ajan tai pelin ominaisuuksien mukaan? Yksi ottelu tai tunti kerrallaan?
- Miettikää miten pelaaminen suhteutuu muihin velvollisuuksiin: ensin läksyt?
- Rauhoitatteko ilta-ajan? Pelit kiinni tiettyyn aikaan mennessä.
- Joillekin sopii nuoren oma harkinta: saat pelata kunhan muu elämä ei kärsi.
- Pelatessa ajantaju saattaa hämärtyä. Hälytys tauon tai lopettamisen merkiksi auttaa.
- Peliajan hallintaan on olemassa sovelluspalveluja, kuten kehuttu Screen Time.
2. Selvitä syyt pelaamiselle
- Pelaajalle peli voi olla keino toteuttaa psykologisia perustarpeita: kyvykkyyttä, yhteisöllisyyttä ja omaehtoisuutta. Miten muuten näitä tarpeita voisi toteuttaa? Hakeeko nuoresi peleistä esimerkiksi sosiaalisia suhteita? -> Ehdota hänelle jotakin harrastuskerhoa? Kaipaako nuori onnistumisen tunteita? -> Miten olisi jokin liikuntaharrastus? Entä kiehtooko nuorta ensisijaisesti jännitys ja vaara? -> Ehdota itsepuolustuskurssia tai kamppailulajia!
- Moni lapsi ja nuori kaipaa peleistä palkintoja. Kurjaa on, että runsas pelaaminen tai mikä tahansa riippuvuutta aiheuttava asia muokkaa aivojen palkitsemisjärjestelmää niin, että sen herkkyys tuottaa mielihyvää vähenee. Tämä lisää tai pidentää käytöstä, josta palkkioita toivotaan. Mistä muualta elämässä voisi saada palkitsevuuden tunnetta? Miten säästyneen ajan tai jopa rahan voisi muuten käyttää ja näin palkita itseään? Samalla palkinto voi tulla myös pelin ulkopuolelta, Mustonen kertoo. “Palkinto voi olla kaveripiirissä saatu arvostus.” Juttele nuoren kanssa, onko pelaamisesta saatu arvostus miten tärkeää ja miten hän muuten voisi tuntea olevansa hyväksytty kaveripiirissään.
- Panosta lapsen itsetunnon vahvistamiseen. Vähentynyt sosiaalinen kyvykkyys ja alhainen itsetunto ennustivat eräässä tutkimuksessa digipelaamisen kehittymistä ongelmalliseksi.
- Avita mahdollisuuksia tosielämän onnistumisen kokemuksille. Ongelmallista digipelaamista esiintyy usein sellaisilla nuorilla, jotka kokevat pelimaailman tarjoavan heille parempia menestymisen mahdollisuuksia kuin mitä reaalimaailma tarjoaa. Tosin hyvä on muistaa, että kaikkeen vanhemmat eivät vain pysty vaikuttamaan.
Ja viimeiseksi, muistuta nuorta tauoista ja ergonomiasta. Huolehdi, että pelaavalla lapsella on tietokoneellaan selkää tukeva tuoli ja ergonominen hyvä asento. Tietääköhän hän, että ammattilaispelaajat huolehtivat myös fyysisestä kunnostaan? Siispä lenkille!
Lähteitä ja lisätietoja:
Sosiaalipedagogiikan säätiön Sospedin hankepäällikkö Terhi Mustosen esitys Mielenterveysmessuilla 22.11.2017.
Tuukka Niemi: Vertaistuestako apu ongelmalliseen pelaamiseen? Sosiaalipedagogiikan säätiö 2017.
Nuoret pelissä, tietoa kasvattajille nuorten digitaalisesta pelaamisesta ja rahapelaamisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016.
Soila Kuuluvainen ja Terhi Mustonen: Digitaalinen viihdepelaaminen ja digiriippuvuus – katsaus pelaamisen eri ulottuvuuksiin, Sosiaalipedagogiikan säätiö 2017.
Pelipäiväkirja auttaa hahmottamaan pelaamiseen kuluvaa aikaa.
Pelitaito.fi tarjoaa tietoa pelaamisesta ja pelihaittojen ehkäisystä.
Digipelejä ongelmallisesti pelaaville vertaistukea: www.reddit/r/StopGaming
Kommentoi
Kommentoi juttua: Koukuttuuko lapsesi digipeleihin? Näin ehkäiset peliongelmia!