Inga, 28, ompelee tilkuista, pöytäliinoista ja verhoista vaatteita ja asusteita: ”Koskaan ei ole liian vähän kangasta”
Inga Aldén ompelee kierrätysmateriaaleista uusia vaatteita ja asusteita. Kaavojen piirtäminen pieneen tilkkuun vaatii luovuutta.
Helsinkiläinen Inga Aldén, 28, on ommellut paitoja verhokapoista ja laukkuja niin pöytätableteista kuin ristipistoliinastakin. Työhuoneensa nojatuolit hän verhoili sängynpeitolla.
Inga on kierrätys- ja korjausompeluun erikoistunut vaatetusalan ammattilainen, joka ompelee uusia vaatteita ja asusteita käytetyistä materiaaleista sekä korjaa ja muokkaa olemassa olevia.
Kaikki sai alkunsa yläasteella. Inga oli teini, jota kaupassa olevat vaatteet eivät miellyttäneet. Kirpputorilta hän haali 80–90-luvun vaatteita ja tuunasi niistä mieleisiään.
”Halusin jotain uniikkia. Inhosin sitä, jos jollain oli sama vaate päällä kuin itsellä. Myöhemmin ekologisuus ja eettisyys tulivat mukaan näkökulmiksi”, Inga sanoo.
Vuodesta 2019 lähtien hän on tehnyt korvakoruja ja ommellut vaatteita, laukkuja ja hiusdonitseja kierrätysmateriaaleista Ingacecilia-tuotemerkilleen. Osa projekteista taltioituu videoiksi, jotka Inga julkaisee sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on innostaa muita ja lisätä tietoa kankaiden uudelleenkäytöstä.
”Siihen, että annat vanhalle materiaalille uuden elämän, jää koukkuun. Ei tule edes halua ostaa uusia kankaita”, Inga sanoo.
Kierrätysompelu vaatii ongelmanratkaisutaitoja
Kangaskaupassa ompelija ostaa ompelutyöhönsä tarvitsemansa määrän kangasta. Kierrätysompelussa vaate valmistuu olemassa olevista jämäkankaista, vaatteista tai muista tekstiileistä, kuten verhoista. Siksi on mietittävä ja laskettava, mihin kohtaan kangasta kaava kannattaa piirtää ja leikata ja saumat ommella, jotta kangas riittää.
”Usein minulla on ollut joku tosi pieni kangaspala, josta olen halunnut tehdä vaikka takin. Sitten huomaan, että kangas ei millään meinaa riittää – varsinkaan niin, että perinteisellä tavalla taittaa kankaan puoliksi ja asettelee kaavat. Kaavan osat on leikattava yksitellen, jotta joka ikisen kangaspalan saa hyödynnettyä”, Inga sanoo.
Joskus kangaspala ei riitä, vaikka kaavaa kuinka asettelisi ja mittailisi. Silloin yksittäisen kaavan osiin saattaa joutua ompelemaan jatkopaloja.
”Minulla on sellainen motto, että koskaan ei ole liian vähän kangasta. Kaikista saa aina tehtyä jotain”, Inga sanoo.
Kankaita löytyy kirpputoreilta – joskus myös yllättävistä paikoista
Rajallisen tarjonnan vuoksi tarvittavien materiaalien haaliminen voi vaatia aikaa. Inga käyttää kirpputorien kiertämiseen yhden päivän noin kolmen viikon välein.
Hän pitää etenkin SPR:n Kontti-ketjusta, jonka myymälöissä on tekstiiliosasto, jossa kankaat on lajiteltu omiin paikkoihinsa. Verkossa säännöllisesti tulee syynättyä Tori.fi-sivuston tarjonta.
Silloin tällöin käy niin, että joku sattuu lahjoittamaan Ingalle kangaserän. Kerran hän päätyi puhumaan tanssitunnilla kierrätysompelijan työstään toisen ryhmäläisen kanssa, joka sattui keräilemään retrokankaita. Henkilö halusi karsia kokoelmaansa ja kutsui Ingan kylään.
”Hänellä oli vaatekomero täynnä retrokankaita. Lähdin kotiin kahden Ikea-kassin kanssa”, Inga sanoo.
Säännöllisyyden lisäksi suunnitelmallisuus auttaa materiaalien löytämisessä.
”Minulla on aika tarkka maku. Kankaan pitää iskeä sataprosenttisesti, ja minun on heti tiedettävä, mitä siitä aion tehdä. Sen on oltava ehjä, ja siinä ei saa olla hajuja”, Inga sanoo.
Pehmennyt pussilakana ei ole kestävin vaatekangas
Käyttötarkoitus asettaa vaatimukset materiaalille. Laukku kannattaa ommella paksusta kankaasta, jotta se kestää painoa ja säilyttää muotonsa. Ohuet lakanakankaat, joustavat trikoosekoitteet ja viskoosi repeävät ja venyvät. Polyesteri puolestaan nyppyyntyy.
Ominaisuuksiltaan erilaisia materiaaleja ei kannata yhdistää. Jos toinen kangas venyy, ja toinen ei, työn muoto saattaa muuttaa muotoaan. Myös ompelujälki saattaa näyttää eri materiaaleissa erilaiselta, koska eri materiaalit voivat vaatia erikokoisen tai -tyylisen ompeleen.
Käytetty pussilakana ei välttämättä sovi vaatteeksikaan – etenkään, jos pinta on ehtinyt jo kulua pehmeäksi. Sen sijaan käytetty pöytäliina tai verho voivat toimia mekkokankaana.
”Tuollaiset käyttökankaat on todennäköisesti pesty usein. Jos pinta on vieläkin siistin näköinen, kangas on varmasti laadukas”, Inga sanoo.
Hän testaa jokaisen kankaan kestävyyttä painamalla kankaan pintaa sormella. Jos kankaan pinta on lähellä ratkeamista tai alkaa menettää muotoaan, kangas jää ostamatta.
Sävymaailman miettiminen auttaa
Ennen ostoksille lähtemistä kannattaa miettiä työn värimaailma. Se auttaa löytämään yhteensopivia kankaita.
”Yleensä mietin, että värit ovat keskenään samaa sävymaailmaa eli sitä, haluanko työhön pastellivärejä vai murretumpia, luonnonläheisiä sävyjä. Mutta en ikinä etsi tismalleen samanvärisiä ja mahdollisimman lähellä samaa printtiä olevia kankaita”, Inga sanoo.
Ingan pyrkimyksenä on löytää kankaita, jotka miellyttävät silmää vuosia. Häntä viehättävät 1980–1990-luvun kankaat, joissa riittää värejä ja kuoseja. Hän suosii pienikokoisia kuvioita, koska pitää niitä ajattomampina.
”Tosi iso printti ei ole mielestäni kovin ajaton. Itse kyllästyisin sellaisiin aika helposti. Kukkakuosit ovat sellaisia, jotka näyttävät mielestäni aina hyviltä”, Inga sanoo.
Farkun pariksi istuvat puolestaan monenlaiset sävyt ja kuviot. Esimerkiksi kirkkaat ja voimakkaat värit antavat farmarinsiniselle kontrastia.
Värioppeihin ja sääntöihin Inga ei kuitenkaan kehota ketään takertumaan. Tärkeintä on, että kankaat miellyttävät vaatteen käyttäjää itseään.
”Jos löydät jotain, mikä sinun mielestäsi näyttää kivalta, anna palaa vaan.”
Lyhennä varovasti
Kun Inga aloitti ompeluharrastuksen, hän todellakin antoi palaa. Sakset viuhuivat, ja ompelukone surisi. Joskus intoa oli niin, että lopputuloksena oli liian pieneksi tai lyhyeksi saksittu vaate.
”Mittaa saa aina otettua pois, mutta jos leikkaat liikaa, sitä on vaikea saada takaisin. Mutta virheet opettavat olemaan jatkossa tarkempi”, Inga sanoo.
Leikkaamisen jälkeen jäljelle jääneet kangaspalat ja ylijäämäsilput hän kehottaa säästämään. Suikaleestakin saa taskun tai yksityiskohdan hihanpieleen.
Lue myös Anna.fi: Karo Kangas, 40, opetteli vuosi sitten tekemään uniikkikoruja – nyt asiakkaana on Britney Spears: ”En tiennyt korujen tekemisestä mitään”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Inga, 28, ompelee tilkuista, pöytäliinoista ja verhoista vaatteita ja asusteita: ”Koskaan ei ole liian vähän kangasta”