Huonekasvit

Amppelikukat sisälle – lisää kodin viihtyisyyttä näillä 10 vaihtoehdolla

Amppeliin voi istuttaa mitä tahansa huonekasveja, mutta erityisen hyvin amppeliin sopivat lajit, joilla on rennot versot.

Amppelikukat ovat sisällä käteviä. Kasvit saa nostettua lasten ja kotieläinten ulottumattomiin. Altakastelujärjestelmällä varustetuissa amppelissa kasveja tarvitsee hoitaakin harvakseltaan. Ja tietysti ne tuovat lisää mahdollisuuksia vihersisustamiseen, jos tasot alkavat olla jo täynnä.

Kannakkeissa voi toteuttaa itseään ja mielikuvitustaan. Amppeli ja ruukku voivat olla hyvinkin näyttävät tai sivuosassa. Makramee-amppelin voi tehdä itse tai ostaa kaupasta.

Amppelikukat sisälle: varmat klassikot

Rönsylilja (Chlorophytum comosum) on nopeakasvuinen ja suosittu lähes joka kodin laji. Se viihtyy parhaiten puolivarjossa ja kärsii suorasta auringosta. Rönsylilja sopii huolimattomalle kastelijalle, sillä se toipuu kuivahtamisesta varastojuurensa ansiosta. Rönsylilja viihtyy huoneenlämmössä kautta vuoden, ja sitä on helppo lisätä rönsyjen päihin muodostuvista pikkutaimista.

Kultaköynnös (Epipremnum pinnatum) on vanhanajan köynnös- ja amppelikasvi. Kuvioita lehtiin tulee enemmän valoisassa paikassa; hämärässä lehdet vihertyvät, mutta kasvi selviää. Versot ovat todella pitkät, joten kasvia kannattaa keväisin leikata. Samalla niistä saa otettua pistokkaita, joita voi istuttaa amppelimultaan tuuheuttamaan kasvia. Rönsylilja viihtyy huoneenlämmössä kautta vuoden.

Kirjojuoru (Tradescantia zebrina) on nopeasti kasvava laji, joka sopeutuu sekä valoon että varjoon. Puolivarjoisa paikka on otollisin, sillä kasvi vaatii tasaisen kostean kasvualustan. Versot eivät ole kovin pitkät, mutta niistä voi leikata pistokkaita, ja pistää niitä 4–5 kappaletta ruukkuunsa. Pistokkaat juurtuvat nopeasti. Kirjojuoru menestyy huoneenlämmössä läpi vuoden.

Viidakon vehreyttä amppeliin

Muratti (Hedera helix) on sopeutuvainen viherkasvilaji, jonka versot ovat kaunislehtiset vihreät tai kirjavat. Vihreälehtiset menestyvät hämärämmässä kuin kirjavalehtiset. Suihkuta lehdistöä usein, sillä kuiva huoneilma altistaa sen punkeille. Murattia voi lisätä latvapistokkaista, mutta malta odottaa juurtumista, joka on hidasta. Muratin voi talvettaa huoneenlämmössä, mutta vielä sopivampi olisi viileä viherhuone.

Sulkasaniainen (Nephrolepis spp.) on viihtyessään reheväkasvuinen laji, joka luo ympärilleen trooppisen tunnelman. Lämpö ja kosteus on sen mieleen; liian hämärässä ja kuivassa se kituu ja lehdet putoilevat. Sumuta sulkasaniaista ahkerasti, älä päästä multaa kuivumaan. Sulkasaniainen viihtyy huoneenlämmössä läpi vuoden, mutta kesäksi sen voi viedä ulos. Lisää kasvia rönsyistä, jotka voi juurruttaa toiseen ruukkuun ohjaamalla. Pikkutaimi leikataan emokasvista vasta, kun se on juurtunut.

Jänniä lehtimuotoja ja -värejä

Helmivillakko (Senecio rowleyanus) on mehikasvi. Se kasvattaa pitkät versot, joihin muodostuvat helmenkaltaiset pienet lehdet. Lehtiin varastoituu vettä, joten kastelua tarvitaan harvakseltaan. Helmivillakko menestyy auringossa ja huoneenlämmössä läpi vuoden. Siitä voi ottaa pistokkaita samaan tapaan kuin rahapuusta: leikkaa mehevä verso, anna sen kuivahtaa ja paina sitten mullan pintaa. Pidä multa kosteana, kunnes pistokas on juurtunut.

Hiuskorallikaktus (Rhipsalis baccifera) kasvattaa neulasmaiset lehdet, jotka venähtävät jopa yli puolimetrisiksi. Se viihtyy parhaiten puolivarjoisassa paikassa, normaalissa huoneenlämmössä. Laji pitää säännöllisestä kastelusta, mutta varo, ettei juuristo mätäne. Kasvin versot ovat mehevät, joten sen vedenkulutus on niukahkoa. Hiekkapitoinen multa on hyväksi. Hiuskorallikaktusta lisätään pistokkaista samaan tapaan kuin helmivillakkoa. Hiuskorallikaktus saattaa kukkia valkoisin kukin.

Hopeaköynnös (Scindapsus pictus) on helppohoitoinen kasvi, jolla vihreänvalkoiset lehdet. Valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa lehdistö on kauniinkirjava. Hopeaköynnös kasvattaa pitkät versot, joten amppelissa sitä on pakko leikata ja ottaa pistokkaat juurtumaan. Hopeaköynnös pitää tasaisesta kosteudesta, mutta ei liikamärkyydestä. Kasvi menestyy huoneenlämmössä läpi vuoden.

Amppelikukat sisälle: Kasviharrastajan aarteita

Aaroninparta (Saxifraga stolonifera) on käymässä harvinaiseksi, vaikka se on hyvin vanha huonekasvi. Se on luonnossa maanpeitekasvi, joka muodostaa lankamaisia rönsyjä, joiden päihin muodostuu pikkuruisia aaroninparran taimia. Aaroninparta viihtyy valoisassa paikassa, ja sitä kastellaan kerralla kunnolla, ja sitten mullan annetaan kuivahtaa. Parhaiten etenkin vihreät lajikkeet viihtyvät, kun lämpötila on talvisin hieman viileämpi kuin kesällä. Kirjavalehtinen lajike selviää huoneenlämmössä läpi vuoden.

Posliinikukat (Hoya spp.) voivat olla lajeittain hyvinkin erilaisia lehdistöltään. Kukat ovat usein kaksiväriset ja tuoksuvat. Sijoita posliinikukat valoisaan paahteettomaan paikkaan. Kastele multa kosteaksi ja anna sitten kuivahtaa. Viihtymistä parantaa, jos lämpötilaa saa talveksi laskettua muutamia asteita. Lisää latvapistokkaista.

Lue myös Anna.fi:stä: Osaisitko luetella Suomen myydyimpiä huonekasveja? Top 10:ssä näkyy nyt värikkäiden lehtien trendi

Amppeleiden kastelu ja lannoitus

Seuraa amppelikasvien mullan kosteutta säännöllisesti, sillä amppelipesän multa kuivuu herkästi. Valoisassa paikassa ja pienessä ruukussa kasvavat kasvit tarvitsevat enemmän kastelua kuin varjossa isommassa.

Jos kyseessä on mehikasvi, varo liikakastelua. Käytä hiekkapitoista kasvualustaa. Tasaisesta kosteudesta pitäville kasveille sopii humuspitoinen yleismulta.

Lannoita kasveja keväästä syksyyn lisäämällä lannoitetta kasteluveden joukkoon. Rehevät, nopeakasvuiset lajit kaipaavat lannoitevettä viikoittain, hidaskasvuiset jopa vain kerran kuussa.

Vähennä lannoittamista ja kastelua talvikauden ajaksi. Valon väheneminen ja lämpötilan lasku hidastavat kasvua ja veden ja ravinteiden tarvetta