Puutarha

Aurinkoisen paikan perennat – 10 kasvivaihtoehtoa, jotka eivät ole moksiskaan kuivuudesta ja kuumuudesta

Kuuma porotus voi olla kasveille kohtalokas. Nämä aurinkoisen paikan perennat kestävät paistetta, jopa paahdetta.

Aurinkoisen paikan perennat ovat sopeutuneet selviytymään kuivistakin kesistä. Jotkut auringossa viihtyvistä lajeista ovat matalia maanpeitekasveja, toiset korkeampia ryhmäperennoja. Auringossa kukkivissa perennoissa on myös monia hyviä mesikasveja.

Istutusalustaksi matalille kivikkokasveille ja maanpeiteperennoille riittää jopa 10–20 sentin multakerros, ryhmäperennoille multaa tarvitaan 30-40 senttiä.

Vasta istutetut taimet tarvitsevat aina kastelua, mutta juurruttuaan kunnolla aurinkoisen paikan kasvit selviävät ilman keinokastelua.

Aurinkoisen paikan perennat: Maanpeitekasvit

Ketoneilikka (Dianthus deltoides) kukkii keski- ja loppukesällä, ja sen kukat ovat punaiset tai valkoiset. 10–20 senttiä korkea taimikko nauttii aurinkoisista ja lämpimistä kasvupaikoista. Erityisen hyvin laji viihtyy kivikkopuutarhassa ja kallionkoloissa.

Kangasajuruoho (Thymus serphyllum) muodostaa 3–5 senttiä korkean tiiviin lehtimaton.  Laji on talvivihanta puolivarpu, joka kasvaa luonnossa kallioilla ja hiekkaharjuilla. Kangasajuruoho nauttii paahteisistakin paikoista. Pienet kukat puhkeavat loppukesällä.

Keltamaksaruoho (Sedum acre) menestyy kivikoissa lähes olemattomassa mullassa. Se kasvaa luonnossa jopa kallioiden pinnalla. Kesä–heinäkuulla keltaisena kukkiva matto kestää ankaraakin kuivuutta. Kasvupaikan maan tulee olla kalkkipitoista.

Aurinkoisen paikan perennat: Ryhmä- ja yksittäisperennat

Ahdekaunokki (Centaurea jacea) on 30–60-senttiä korkeaksi kasvava kuivien ja aurinkoisten paikkojen perenna. Violetit kukat avautuvat heinä-elokuussa. Hiekkainen maa sopii sille hyvin, mutta kasvatus onnistuu myös puutarhamaassa. Ahdekaunokit ovat perhosten suosikkikasveja.

Sinipallo-ohdake (Echinopsis bannaticus) on jopa yli metrin korkuiseksi kasvava komea perenna. Se sopii sekä yksittäiskasviksi että muiden seuraksi perennaryhmiin. Sinikukkainen laji on mesipistiäisten ja perhosten mieleen. Kukinta alkaa heinäkuussa, mutta piikkipallot säilyvät pitkälle syksyyn saakka.

Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on perinteinen aurinkoisten pihojen kestävä perenna. Kukat ovat yleensä leiskuvanpunaiset, mutta tarjolla on myös vaaleanpunaisia ja valkoisia muunnoksia. Helposti siemenistä lisättävä 40–60 senttiä korkeaksi kasvava laji houkuttelee päivä- ja yöperhosia.

Helminukkajäkkärän (Anaphalis margaritaea) näyttävyys on harmaankarvaisessa lehdistössä. Laji kukkii loppukesällä, mutta valkoiset kukat ovat hyvin pienet. Helminukkajäkkärä sietää hyvin paahdetta. Jaa kasvusto muutaman vuoden välein, jotta kasvusto pysyy tiiviinä.

Kokeilunarvoisia auringonpalvojia

Kultatyräkki (Euphorbia polychroma) kasvaa 30–50 senttiä korkeaksi tiheäksi mättääksi. Se tuo perennapenkkiin loistetta keväästä syksyyn, sillä keväällä hehkuvat keltaiset kukat ja ylälehdet ja syksyllä kasvi muuttuu oranssinpunaiseksi. Laji viihtyy läpäisevässä maassa.

Kultahanhikki (Potentilla aurea) on kestävä perenna, joka selviää ankarissakin oloissa. Kasvualustaksi sopii läpäisevä hiekkamulta. Laji kasvaa 10–20 senttiä korkeaksi, ja keltaiset kukat puhkeavat kesä-heinäkuussa. Kukinta kestää viikkoja.

Kultakärsämö (Achillea filipendula) on keltakukkainen kuivan paikan perenna, joka kasvaa 60–80 senttiä korkeaksi. Se kukkii heinäkuusta syksyyn, sillä yksittäiset kukat ovat hyvin kestävät. Kasvualustan tulee olla läpäisevää, sillä talvimärkyyttä kultakärsämö ei siedä.

Lue myös Anna.fi:stä: Arvaatko Suomen myydyimmät kesäkukat? Yksi uusi tulokas hiipi pihoille suoraan sisustuslehdistä