Walesilainen Adrian Evans perusti luonnonmukaisen puutarhan Pohjanmaalle – katso upeat kuvat!

Puutarhuri Adrian Evansin luonnonmukaisessa puutarhassa täydellisyys tarkoittaa nautintoja ja armollisuutta – jopa etanoille. Piipahda maalahtelaisessa puutarhassa Pohjanmaalla!

Värikäs riippukeinu vilkuttelee tuulessa, kun kaarramme pientä hiekkatietä tammien alta punaruskean puutalon pihaan. Hehkuvan oranssi pioni kumartaa tulijalle, ja joukko riemunkirjavia kukkia helkkyy tuulenvireessä. Talon isäntä puutarhuri Adrian Evans tarjoaa lämpimän käden ja hymyn.

Adrian Evans, luonnonmukainen viljely, puutarha, puutarhuri, kotiliesi

Adrianin talo ja puutarha sijaitsevat Maalahdella keskellä peltomaisemaa. Kävelykavereina Minttu-koira ja kymmenvuotias baijerilainen vihikoira Basil.

Pitkä englantilainen mies on poikkeuksellinen ilmestys näillä lakeuksilla. Kun Adrian muutti kahdeksan vuotta sitten Maalahdelle Pohjanmaalle ja aloitti työnsä Kekkilän puutarhurina, hänen täytyi opetella itselleen kokonaan uudenlainen tapa viljellä haastavalla, pohjoisella kasvualueella. Eikä hän aikonut tinkiä periaatteistaan: luonnonmukaisuudesta ja siitä, että puutarhan pitää olla nautintojen lähde.

”Kun ihminen kertoo, että hänen pitää tehdä puutarhassaan sitä ja tätä, on aivan pakko ja niin edelleen, sanon, että rauhoitu. Puutarhanhoito on hauskaa.”

Adrian näyttää perennapenkkiään, jossa villikukat huojuvat tuulessa. Hän kehottaa kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia kasveja eri paikkoihin. Sillä tavalla puutarhasta tulee mielenkiintoinen. Sellainen kuin puutarha oli Salaisessa puutarhassa, kirjassa jota Adrian luki lapsena.

”Pidän kauniista kielestä, kielikuvista ja siitä kuinka mielikuvitus voi liitää. Myös puutarha voi olla täynnä luovuutta ja mielikuvitusta.”

Adrianin puutarhan tarina alkoi yhdestä pienestä kukkapenkistä talon edustalla. Sitä ennen hänen elämässään oli tapahtunut paljon.

Rakkauden värinää

Englanninspringerspanieli Minttu porhaltaa alas talon rappuja iloisesti häntäänsä heiluttaen. 13-vuotias lady on Adrianin aikoinaan Suomeen tuoman koiravainaan tytär.

Adrian rapsuttaa Mintun niskaa ja katsoo aavaan horisonttiin, jossa vehnä väreilee.

”Olen aina asunut maalla. Täällä on kaikki mitä tarvitsen.”

Adrian syntyi Walesissa. Kun hän oli 12, perhe muutti Yorkshireen, Pohjois-Englantiin. Vanhemmat ja isoäiti olivat kovia hyötyviljelijöitä. He olivat Adrianille esikuvia.

14-vuotiaana Adrian pääsi harjoittelijaksi yli 700-vuotiaaseen Ripleyn linnan puutarhaan Yorkshiressä. Hän keräsi mansikoita, kitki, kasteli, leikkasi pensaita ja ruohoa.

”Tunsin, että tämä on minua varten. Aurinko lämmitti selkää, tuuli tuntui iholla, olin osa luontoa ja sen keskellä. En enää mitenkään voinut ajatella
 muuta ammattia itselleni”, poliisin työstä aiemmin haaveillut Adrian muistaa.

sipuli, kuivatus, Adrian Evans, luonnonmukainen viljely, puutarha, puutarhuri, kotiliesi

Adrian kuivattaa sipuleja sateelta suojassa katon rajassa. Tuuli heiluttelee satoa säilytyskuivaksi.

Kahden viikon harjoittelujakson jälkeen nuori herra Evans ilmoitti paikan omistajalle Sir Thomas Ingilbylle, että on käytettävissä, jos paikassa tarvitaan apua.

”Sir sanoi, että kyllä tarvitaan, voit aloittaa maanantaina.”

 

yrtti, Adrian Evans, luonnonmukainen viljely, puutarha, puutarhuri, kotiliesi

Adrian viljelee kasvihuoneessaan monenlaisia yrttejä sekä kurkkua ja tomaattia.

Adrian opiskeli hortonomiksi ja täydensi tutkintoaan yliopistossa. Hän työskenteli paikallisissa puutarhoissa nelisen vuotta. Sitten kaikki muuttui. Adrian tapasi suomalaisen naisen ja rakastui. Pari muutti Suomeen Tuusulaan, yksinkertaiseen pieneen kesämökkiin, jossa ei ollut juoksevaa vettä eikä sähköjä.

”Elimme hyvin askeettista elämää, kunnes vaimoni Kerstin alkoi odottaa Alex-poikaamme. Päätimme muuttaa mukavampaan taloon vaimon suvun lähelle Pohjanmaalle.”

Tänne tuulisille lakeuksille Adrian ryhtyi kahdeksan vuotta sitten rakentamaan nykyistä puutarhaansa. Ensimmäinen perennapenkki laajeni ja rikastui yhä uusista kukista ja kasveista. Omenapuut kasvoivat pituutta, ja Adrianin puutarha levittäytyi takapihalle reheväksi keittiöpuutarhaksi.

Intohimoisesti puutarhanhoitoon suhtautuva Adrian katsoo jo tulevaisuuteen. Hän haaveilee viktoriaanisen ajan englantilaisesta puutarhasta. Se tulisi talon etupihan nurmikentälle, sitten kun Alex-poika ei enää halua potkia siellä palloa. Englantilaisessa puutarhassa muotoon leikatut pensaat ja kukkaistutukset lepäisivät kuin tarjottimella näkymän avautuessa peltomaisemaan.

”Kun suunnittelen, huomioin myös lähiympäristön, sen värit ja muodot. Tässä kohtaa puutarhan puiden muodot jatkaisivat harmonisesti kaukaa ladosta lähtevän ojan linjaa.”

Sukellus vehreyteen

Adrian vertaa puutarhan suunnittelua orkesteriteokseen. Kun toiset kaunokaiset vetäytyvät, toiset puhkeavat hurmioon. Värit ja tuoksut vaihtelevat ja sekoittuvat, lipuvat iloisesti limittäin.

Eikä kyse ole vain kukkien väreistä. Adrian näyttää, kuinka paljon eroja löytyy lehtien rakenteissa ja muodoissa, kasvien varsissa ja myös vihreän eri sävyissä.

”Nuori lehti tuntuu erilaiselta kuin jo vanha. Kasvin suomut vahvistuvat ja kasvavat.”

Adrianin erityinen innostuksen kohde ovat kurjenpolvet. Niitä on puutarhassa monta lajia.

”Minulla on hieman pakkomielle niihin”, Adrian punastuu.

Polun reunalla rönsyleinikki yrittää vallata tilaa. Se leviää nopeasti. Adrian kitkee kasvustot pois käsin. Lehdistön alta hän löytää tunkeutujan: etana siellä ojentelee sarviaan.

Adrian Evans, luonnonmukainen viljely, puutarha, puutarhuri, kotiliesi

Ihmisiä työkseen neuvova Adrian tietää, että jos puutarhuri suunnittelee kaiken hyvin tarkasti, syntyy helposti stressiä. Puutarhasta ei ehdi nauttia. Rauhaisa puuhastelu on hänen juttunsa

”Kerään aina etanat purkkiin ja vien ne pois 20 metrin päähän. Sieltä ne eivät osaa enää takaisin.”

Kun Adrian laittaa kasveja kylmään talvehtimaan, hän kerää mullasta kastemadot ja vie ne ulos, jotta ne eivät jää ruukkuun kohmettumaan.

”Miksi tappaisin elollisen olennon kun voin viedä sen pois?”

Adrian kokee, että kaikki ihmiset, eläimet ja kasvit ovat yhteydessä toisiinsa. Meissä on samaa elollista energiaa. Kastemadoilla on maassa tehtävänsä, ja etanat vain haluavat herkutella. Niin haluaa Adriankin.

Kaikilla aisteilla

Adrianin tekemä aita johtaa talon taakse keittiöpuutarhaan. Aidassa kiemurtelee omenapuun oksa vaijerin varassa ja tarjoaa hedelmiään. Adrian muotoilee tätä omenapuusta ja koristeomenapuusta kasvavaa aitaansa kuin bonsaipuuta. Hän leikkaa turhat rönsyt varovasti pois.

”Kun oksat vahvistuvat ja liittyvät tukevammin yhteen, voin poistaa langan.”

Adrian viljelee muun muassa porkkanaa, perunaa, munakoisoja, härkäpapuja, parsaa ja artisokkaa. Mansikat ojentelevat versojaan naapuripenkkiin. Adrian kertoo, kuinka Alex pitää kovasti mansikoista. Niinpä hän poimi rönsyjä ja istutti niitä eri puolille puutarhaa. Nyt sokerimaissit ovat suurta herkkua.

Kasvihuoneessa kukoistavat kurkut ja tomaatit. Laatikoissa hiekkapitoisessa yrttimullassa kasvaa basilikaa, timjamia, rakuunaa, rosmariinia ja meiramia.

Hyvä perusruoka syntyy, kun Adrian paketoi puutarhasta keräämänsä kasvikset folioon, lisää suolaa, pippuria ja oliiviöljyä ja kypsentää nyytit grillissä tai uunissa.

”Kun kasvisnyytit avaa, aaahh, ne tuoksut ja maut huumaavat – aivan suurenmoista.”

Keittiöpuutarhassa pörräävät kimalaiset. Adrian on huolissaan mehiläisten ja perhosten hupenevista kannoista. Keittiöpuutarhaan on hyvä istuttaa myös kukkia, ja koko puutarhassa pitäisi olla eri tasoja: kukkia, pensaita ja puita, jotta eläimet viihtyvät.

Pysähdymme katseleman pellolla tepastelevaa kuovia. Laventelit tuoksuvat, ja viinimarjat näyttävät jo kypsiltä.

”Täällä ajantajuni usein katoaa ja vaivun mietteisiini. Jätän puolikkaita teekuppeja pitkin puutarhaa.”

laventeli, Adrian Evans, luonnonmukainen viljely, puutarha, puutarhuri, kotiliesi

Laventeli houkuttelee puutarhaan pölyttäjiä ja karkottaa tuholaisia. Kukat raikastavat kodin, ja niitä voi kuivattaa tuoksupusseja varten.

Olosuhteiden ehdoilla

Pohjanmaalla kasvukausi on reippaasti lyhyempi kuin mihin Adrian oli tottunut. Se oli hänelle kova paikka.

”Muistan, kuinka pohdin, että jokin kukka olisi täydellinen puutarhaani, mutta kun katsoin kirjasta, totesin, että se ei millään kasva täällä.”

Savinen maapohja on Adrianista hyvä asia, sillä se pitää ja vapauttaa ravinteita ja kosteutta paremmin kuin hiekka. Tarvitaan vain kunnolla luonnonmukaista puutarhamultaa ja päälle kompostia. Komposti pitää kosteutta maassa, ravitsee ja estää rikkaruohojen leviämisen.

Ruskoliljan lehdillä marssii muutama touhukas muurahainen.

”Muurahaisten uloste on tahmeaa ja sen avulla ne houkuttelevat kukkien tuholaisia. Tämä kyllä harmittaa.”

Adrian ei käytä tuholaismyrkkyjä tai torjunta-aineita. Hän haluaa osaltaan olla vastuullinen.

Adrian muistaa, kuinka vielä 20 vuotta sitten vastaus kaikkeen oli suihkaus kemikaalipullosta. Eräältä luennolta hänen mieleensä on jäänyt neuvo: Ajattele aina ensin, voitko elää tuholaisten kanssa.

Tunteikas kaunosielu

Usein käy niin, että vasta pimeys ajaa Adrianin sisälle. Hän nauttii tekemisestä. Välillä hän kellahtaa riippukeinuun ja lukee runoja. Hänen lempirunoilijoitaan ovat Rumi, William Blake ja Oscar Wilde. Joskus hän tarttuu itsekin kynään.

”Kirjoitan omaksi ilokseni mitä milläkin hetkellä tunnen. Monet runojeni aiheet liittyvät kukkiin, maahan, luontoon ja eläimiin.”

Adrian jakaa mielellään osaamistaan puutarhanhoidosta.

”Minulla on ehkä pari–kolme vuosikymmentä elinaikaa jäljellä ja sinä aikana haluan jakaa tietämystäni, iloani ja intohimoani puutarhasta”, nyt 42-vuotias puutarhuri sanoo ja katsoo vakavana silmiin.

Puutarhanhoito ei ole Adrianille vain harrastus tai mielihyvää tuova elementti, se on jotakin hyvin perustavanlaatuista, lähes hengellistä.

”Jopa kitkeminen on minulle rakasta. Se on eräänlaista meditaatiota.”

Adrian puhuu suomea ja ruotsia, silti hän tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi. Puutarha on hänelle paikka, jossa voi hengittää vapaasti ja olla oma itsensä. Jo puoli tuntia puutarhassa riittää karkottamaan stressin.

mangoldia, lehtijuurikas, Adrian Evans, luonnonmukainen viljely, puutarha, puutarhuri, kotiliesi

Mangoldia eli lehtijuurikasta Adrian valmistaa paistaen ja keittäen.

Kun Adrianilla on paha mieli, hän saattaa mennä rakkaan puun luokse takapihalleen. Puu on jo vanha ja muistuttaa Adriania siitä, kuinka me ihmiset olemme osa jotakin suurempaa kokonaisuutta.

”Meihin tarttuu paloja sieltä täältä. Tapaaminen jokaisen uuden tuttavuuden, ihmisen tai eläimen, kanssa tekee meistä sellaisia kuin olemme.”

Elokuussa Adrianin puutarha valmistautuu grande finaleen. Pionit ovat kukkineet, kurjenkellot kumartaneet ja ruusut puskevat yhä nuppujaan. Ja sitten kuin yllättäen, pam, loistotädykkeet puhkeavat kukkimaan. Sinistä, valkoista ja punaista. Ne hehkuvat harjaneilikoiden, auringonkukkien ja damaskonruusujen rinnalla. Vehreys kutsuu syliinsä, tarjoaa antimiaan. Silloin Adrian saattaa avata kylmän oluen ja istahtaa puiseen puutarhatuoliinsa. Elämä ei aina ole helppoa mutta puutarhurille se on sillä hetkellä juhlaa.

Juttu julkaistu Kotiliedessä 15/16.

Lue lisää:

Luonnonmukainen puutarha syntyy rennosti
Ekologinen puutarha on helppo perustaa
Metsäpuutarhaa hoidetaan luonnon ehdoilla
Marketta Horn: ”En ole ekoelämästäni huolimatta ihan pelkkä hihhuli”

Keskustelu

Kommentoi juttua: Walesilainen Adrian Evans perusti luonnonmukaisen puutarhan Pohjanmaalle – katso upeat kuvat!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X