Jukka osti Pohjanmaan suurimman kartanon – talon korjaaminen maksoi 3000 euroa viikossa
Korjausbudjetti on moninkertaistunut, aikataulu venähtänyt ja suunnitelmat muuttuneet. Jukan vuosia kestäneen kunnostusurakan varrelle on osunut yllätyksiä, epäuskoa ja avioerokin. Nyt yli 200-vuotiaan Kolkin kartanon hirsiseinien sisällä on alkamassa uusi vaihe.
Vaasalainen it-ammattilainen Jukka Ketola näki joulukuussa 2014 ilmoituksen arvorakennuksesta, joka oli myynnissä Vähänkyrön Merikaarrossa Kyrönjoen rannalla.
Jukka kävi paikalla, vaikuttui talosta ja jokimaisemasta. Hän istui kotona pitkän illan miettien loppuelämänsä projektia.
Jukka arvioi korjauskuluiksi 300 000 euroa ja teki sen perusteella tarjouksen. Sillä irtosi tontteineen kolmikerroksinen Kolkin kartano, jolla on ikää reilu parisataa vuotta ja neliöitä noin 700.
Tämän jälkeen korjausbudjetti on moninkertaistunut, aikataulu venähtänyt ja suunnitelmat muuttuneet. Matkalle on osunut yllätyksiä, epäuskoa ja avioerokin.
Nyt Jukka Ketola ja hänen kumppaninsa Jessica Forsström pursuavat suunnitelmia.
”Jukka huokaisi monta kertaa, että myydään tämä pois. Olen vastannut, että ei myydä. Olet tehnyt jo niin ison työn, että me jatkamme”, Jessica sanoo päättäväisenä.
Jessican lisäksi Jukka on hakenut uskoa myös Kyrönjoen rannalta.
”Remontin aikana tuli hetkiä, jolloin mietin, mihin olen ryhtynyt. Mutta kun kävelin Kolkinkosken äärelle, aloin taas uskoa itseeni. Ajattelin, että tämä maisema pysyy ja pystyn kyllä korjaamaan kartanon sen rannalla.”
Kolkin kartano on Pohjanmaan suurin kartano
Kolkin kartano on osa valtakunnallisesti arvokasta Kyrönjokilaakson maisemaa. Merikaarron maisemaa ovat 1500-luvulta lähtien leimanneet myllyt, sahat, kiviset patorakennelmat ja jokivarsiasutus.
Kartano rakennettiin vuosina 1799−1805 tämän maiseman valtiaaksi. Kolkinkosken rannalle nousi maakunnan suurin herraskartano, kolmikerroksinen mahtitalo, jonka mansardikaton harja kohoaa 12 metrin korkeuteen.
Kartanon rakennutti tehtailija Abraham Falander, joka aateloitiin myöhemmin Wasastjernaksi. Hän perusti paikalle jauhomyllyn ja sahan.
Falanderin poika jatkoi isänsä työtä 1820-luvulla perustamalla Kolkinkosken ääreen verkatehtaan. Sitten seurasi sadan vuoden jakso, jolloin kartano siirtyi yksityiseltä omistajalta toiselle.
Tuona aikana kartano oli myös vähällä palaa, sillä kakkoskerroksessa syttyi tulipalo. Tuli onnistuttiin kuitenkin rajaamaan yhteen huoneeseen hirsiseinien taakse, mutta sen jäljet ovat yhä näkyvissä.
Tasan sata vuotta sitten Vähänkyrön kunta osti Kolkinkartanon itselleen. Sen jälkeen rakennus toimi melkein 50 vuotta kunnallisena vanhainkotina. Tuona aikana koko sisustus katosi, myös alkuperäiset kakluunit.
Jukka Ketola näki vuonna 2014 vanhassa talossa uusia mahdollisuuksia.
”Minulla ei ollut mitään kokemusta vanhan talon korjaamisesta, mutta kirjallisuus oli täynnä oppeja. Piti vain valita oma linja”, hän kertoo.
Yksi linjaus oli, että taloon ei tuoda mitään muovia. Restauroinnilla ei tarvinnut juuri vaivata päätä, koska talon sisällä ei ollut enää mitään säästettävää.
”Rakennuksen ulkoasu on kuitenkin suojeltu ja sen ympäristö luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Ilman museoviraston lupaa ei saanut muuttaa mitään.”
Jukka neuvotteli neljä kuukautta Pohjanmaan museon kanssa. ”Sieltä kysyttiin muun muassa, että kai te teette erillisen rakennuksen pesutiloille ja saunalle. Vastasin, että kyllä ne tulevat talon sisälle.”
Jukka esitti Pohjanmaan museolle kolme arkkitehdin suunnittelemaa vaihtoehtoa, joista rakennustutkija sai valita mieleisensä. Yhteinen linja löytyi.
Kartanon korjaus maksoi 3000 euroa viikossa
Kymmenen vuotta sitten Ketoloiden tuolloin nelivuotias poika Tatu ei nähnyt edessään kuin ison romutalon. Tatun vanhemmat olivat kuitenkin ihastuneet hienoon jokimaisemaan ja näkivät lupauksia myös rapistuneessa talossa. ”Se vaati tosin hyvää mielikuvitusta”, Jukka myöntää.
Ennen mitään muita töitä talosta piti poistaa valtava määrä jätettä. Kiinteistövälittäjän mukaan roinan määrä oli säikyttänyt heti ovella suurimman osan ostajaehdokkaista, mutta ei Jukkaa.
Helpotus oli, kun suurin osa ison talon ikivanhoista hirsistä oli kunnossa. Kyrönjoen vesi oli tosin tulvinut välillä kivijalkaan asti, mutta hirsiä vesi ei ylettynyt tuhoamaan.
Jukka aloittaa korjaamisen ykköskerroksesta, että perhe pääsisi muuttamaan mahdollisimman nopeasti sisään. Siitä tuli odotettua kovempi urakka, sillä lautalattian alta paljastuivat maata vasten valetut betonilaatat.
”Ostin sitä varten pienen kaivinkoneen, jolla hakkasin betonia rikki. Laatan alta tuli pölisevää jokisavea.”
Jukka Ketola jatkoi töitä hengityssuojan kanssa. Kaivinkonekin vaati yhtenään huoltoa, kun hienojakoinen pöly tunkeutui joka paikkaan.
Hän poisti kolmen kuukauden aikana lattian alta maa-ainesta yli sata kuutiota. Kaikkiaan 70 senttimetrin kerros täytti kymmenkunta kuorma-autolastillista. Jukka laskee käyttäneensä 30 000 euroa pelkästään jätemaksuihin.
”En voinut kuvitellakaan, että vanhan talon korjaaminen maksaa noin 3000 euroa viikossa. Sekä rahan että ajan meno yllättivät.”
Kunnostustyöt venyivät pitkäksi
Väliseinätkin ovat kantavia hirsiväliseiniä, joissa oli isot kivet alla.
”Laskin 96 kiveä seinien alta. Pyörittelin ne kaivurilla pois. Sitten valettiin antura ja muurattiin sokkeli lattiavalun yläpuolelle”, Jukka kuvaa.
Tässäkin matkassa oli omat mutkansa, sillä työt piti tehdä kahdessa erässä. Vasta kun sokkeli oli tehty ja seinät kiilattu, saatiin loppuosa seinästä tehtyä samalla tavalla.
Helmikuussa 2016 maalämpö saatiin paikalleen, jolloin kellarin isot huoneet saatiin lämpimäksi. ”Kaikki ilmanvaihtokoneet on nyt asennettu eikä jatkossa tarvitse kuin jatkaa putkia yläkertaan. Myin kaivinkoneenkin pois.”
Taloon ei kuitenkaan tullut sähköä kuin pihalla pauhaavasta aggregaatista. Ensin oli laitettava kuntoon kellarin seinä, johon sähkökaappi kiinnitettiin.
Kellari saatiin puolessa vuodessa toimivaksi ja lämpimäksi. Sitten taloon saatiin myös lämmin vesi.
Talossa ei ostaessa ollut toimivaa lämmitysjärjestelmää. Siinä päädyttiin maalämpöön ja vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Vanhan välipohjan purkaminen kysyi lisää vaivaa.
Tällä kertaa Jukka kuskasi pois 80 kuutiota sahanpurua.
Jukka oli ottanut töistä vapaata, että perhe pystyisi muuttamaan jouluksi sisään. Hän oli laskenut paiskivansa töitä kuusi päivää viikossa kahdeksan kuukauden ajan.
”Urakka venyi puoleentoista vuoteen. Onneksi olin yksityisyrittäjä, joten vapaan neuvottelu oli aika helppoa”, Jukka nauraa.
Lahonneiden ikkunapuiden tilalle oli tehtävä uudet. Mietaan sahalla teetettiin sitä varten 600 metriä alapuuta. Koska ikkunat kuuluivat suojelun piiriin, laitettiin ikkunapuun pintaan sinkkivalkoista ja pellavaöljymaalia.
”Ja sekin korjaus kesti. Minulla oli sitä varten töissä kaveri. Hän teki muutakin ja oli lopulta hommissa puolitoista vuotta.”
Tässä vaiheessa vaihdettiin myös hirret takahuoneeseen. Jukka oppi kantapään kautta, että hirsitöissä vanhan poistaminen on helpompaa kuin uuden rakentaminen.
Romutalosta kummitustaloksi
Vuonna 2017 perhe pystyi vihdoin muuttamaan taloon. Silloin seitsemänvuotias Tatukin kirmasi onnellisena valtavassa arvotalossa.
Perhe asutti 250 neliön alakertaa, johon kuuluvat 80 neliömetrin kokoinen olohuone ruokailutiloineen, iso modernisoitu keittiö, kaksi makuuhuonetta, takka- ja kodinhoitohuoneet, aula, vessat, sauna ja kylpyhuone.
Tilojen ilmeen haluttiin kunnioittavan talon henkeä, vaikka vanhaa ei juuri voitu säästää.
Jukka kertoo suurimman remontinnälän talttuneen urakan aikana. ”Vuosi meni palautuessa”, hän huokaa.
Tuona aikana Jukka alkoi kävellä yläkerrassa ja suunnitella, mistä aloittaisi työt siellä. Putkitukset ja viemärit vedettiin valmiiksi.
Tähän aikaan suunnitelmissa oli jo kartanon alakerran tuleminen liikekäyttöön.
”Tavoite oli kunnostaa kakkoskerros ja muuttaa asumaan sinne. Olin ajatellut juhlia viisikymppisiä valmiissa talossa”, Jukka myöntää.
Toisin kävi. Jukalla on kohta ikää 54 vuotta. Tatu on 14-vuotias ja isän kumppani on vaihtunut Jessicaksi. Bonukseksi perhe on kasvanut kahdella Jessican tyttärellä.
Jessica tiesi talon ennestään, sillä hän on syntynyt Mustasaaren Veikkaalassa, kolmen kilometrin päässä Kolkinkartanosta. Hän piti sitä silloin kummitustalona.
Viinikellarin rakentaminen on suunnitelmissa
Jukka ja Jessica ovat yhdessä luomassa talon uutta tarinaa.
Jessica toimi aikaisemmin kiinteistönvälittäjänä, mutta hän myi joulukuussa oman osuutensa toimistosta yhtiökumppanilleen. Tuli aika kokeilla jotain uutta. Jukka oli jo todennut saman omalta osaltaan.
Ensin kartano varattiin Merikaarron kehitysiltaa varten. Siellä kokousti vaivatta 45 ihmistä.
”Sen jälkeen kokeilimme pop up -ravintolaa. Sekin oli menestys, sillä sali täyttyi ilman suurempaa markkinointia”, kertoo Jessica
Tämä rohkaisi jatkamaan kokeilusta varsinaisiin suunnitelmiin. Realismia ajatuksiin toi se, että Jessica on toiminut myös tarjoilijana ja Jukka osaa kokata.
”Ajattelin pitkään, että siirrymme myöhemmin asumaan kakkoskerrokseen. Mutta kyllä kartano menee enimmäkseen liiketoimintakäyttöön. Joka paikasta on tullut niin paljon kyselyitä majoituksesta”, Jukka sanoo.
Seuraava suunnitelma on tehdä yläkertaan makuuhuoneita majoituskäyttöön. Korkeimpaan eli kolmanteen kerrokseen aiotaan tehdä kokoustiloja. ”Vaasassa on suunnitelmia nyt niin paljon, että tämäkin kylä alkaa saada aivan uutta buustia. Tietenkin kaikkeen vaikuttaa, miten maailman meno nyt jatkuu”, miettii Jukka.
Elinkeinonharjoittajan ilmoitus on tehty, hygieniapassit hankittu ja anniskelulupa hankittu.
Suunnitelmissa siintää viinikellarin rakentaminen.
Nyt myös molempien lapset ovat todenneet talon jännittäväksi paikaksi leikkiä Halloweenin kummitusleikkejä.
Näkymä kolmannesta kerroksesta
Pariskunta näyttää suunnitelmiaan yläkerroksissa. Ainakin siellä on tilaa visoille.
Kauan sitten palaneen kakkoskerroksen huoneenkin remontointi on haaveissa. Ylimmässä kerroksessa mansardikatto tuo tilaa ja hienoja puurakenteita, joita on tarkoitus pitää näkyvissä. Kurkistus kolmoskerroksen ikkunasta Kyrönjoelle on jotain, mitä ei vanhasta puutalosta usein näe.
Talon vieressä on runsaan 5000 neliömetrin tyhjä tontti, jolle Jukka visioi asuntoautojen matkaparkkia. Kun hän kysyi sitä varten hintaa, vastasi tontin omistaja, että voit kokeilla ideaa ilmaiseksi viiden vuoden ajan ja sovitaan hinnasta sitten, jos idea lähtee lentoon.
Kartanon kunnostajia katsotaan Merikaarrossa hyvällä silmällä.
Sitten mennään sinne, missä on käyty, kun usko on ollut välillä vähissä, kosken rantaan. Kaupunki on suunnitellut jokirantaan kävelyraittia ja sehän sopii. Merikaarto on nykyään osa Vaasan kaupunkia, vaikka Vähälläkyröllä ja Vaasalla ei ole ollenkaan yhteistä rajaa.
Tontin edustalla on kaksi saarta, joilla kasvaneista puista Jukka on kaatanut jo osan. Näin tulee lisää tilaa ihailla ainutlaatuista jokimaisemaa. Joen vastarannalla näkyvän ison kiven päälle hän on kaavaillut näköalapaikkaa.
”Rahat eivät tosin pysy suunnitelmien tahdissa. Olen hakenut tänne tavaraa jo kolmen omakotitalon tekemisen verran. On pitänyt vähän pistää jarrua suunnitelmiin”, Jukka huokaa. Mutta haaveilemista se ei estä.
”Se on hyvä, koska voidaan keskittyä Kolkin kartanoon ja pitää sitä auki, koska huvittaa”, Jessica sanoo.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Jukka osti Pohjanmaan suurimman kartanon – talon korjaaminen maksoi 3000 euroa viikossa