Tarinat Tilaajille

Traagisia ihmiskohtaloita, murhia ja itsemurhia… Leijuiko Kytäjän kartanon yllä outo kirous?

Kytäjän kartanossa on eletty loisteliaasti Pietarin hovietiketin mukaan ja koettu lukuisia tragedioita. Kirotuksikin uumoillun kartanon tarina sai uuden surullisen käänteen, kun sen päärakennus purettiin talvella.

Valkorunkoinen koivukuja johtaa paikalle, jossa vielä alkuvuodesta seisoi Kytäjän kartanon 150 vuotta vanha päärakennus. Se ja kaksi muuta rakennusta purettiin tänä keväänä uuden alta. Golf, matkailu, hevoset ja viljely ovat kartanon nykypäivää.

Vanajaveden ja Vantaanjoen välinen erämaa oli jo muinaisten suomalaisten mielestä ihanteellinen metsästys- ja kalastusalue, ja paikalta on tehty kivikautisen asutuksen löytöjä. Kytäjärven muutaman talon kokoisesta kylästä muotoutui lopulta kartano, jonka historia ulottuu sekin jo 1500-luvulle asti.

Kytäjän eli Näsgårdin kartanon mailla ovat 1500-luvulta asti käyskennelleet niin Ruotsin, Venäjän kuin itsenäisen Suomen vallasmiehet ja -naiset: aatelissuvut Totteista Flemingeihin ja Armfelteihin, Venäjän hovia palvelleesta upporikkaasta hovinaisesta Aurora Karamzinista marsalkka C. G. Mannerheimiin ja presidentti P.E. Svinhufvudiin. Kartanossa on kaiken vallan ja loiston keskellä koettu myös traagisia ihmiskohtaloita, murhia ja itsemurhia enemmän kuin ehkä missään muualla.

Aatelisaika alkoi Tott-suvusta

Ensimmäinen kartanon omistaja oli sotapäällikkö, valtaneuvos ja Suomen käskynhaltija Klaus Åkenpoika Tott (1530—1590), mahtava mies. Hänen poikansa Henrik Klaunpoika Tott (1552–1603) kuoli maanpaossa, ja kartanoa jäi hallitsemaan hänen rouvansa Sigrid Vaasa (1566–1633). Sigrid oli mahtirouva: Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n ja suomalaistaustaisen Kaarina Maununtyttären lapsi.

Sigridiltä jäi perinnöksi peräti 12 tilaa pojalleen, sotamarsalkka Åke Tottille (1598–1640).  Åke oli serkkunsa, Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin luottosotilas, jota myös Pohjolan lumiauraksi ja Kuninkaan lumiauraksi kutsuttiin.