Sisustus

Onko tässä Asuntomessujen hurmaavin kohde? Jussi ja Tarja kunnostivat 93-vuotiaasta talovanhuksesta upean kodin ja kahvilan, jonka seinät kuiskivat tarinoita

Tarja ja Jussi Lönnström hankkivat spontaanisti sahanjohtajan talon, joka on osa Lohjan historiaa, mutta jossa harva on käynyt. Villa Kokkokallioon voi tutustua Asuntomessuilla, ja syksyllä sen alakerrassa aloittaa kahvila.

Kolme vuotta sitten keväällä lohjalainen Tarja Lönnström luki ­Länsi-Uusimaa-lehteä aamukahvin ääressä. Hän huomasi ilmoituksen, jossa Lohjan kaupunki kauppasi entistä sahanjohtajan taloa tontteineen Hiidensalmessa.

Tarja innostui ­heti ja ehdotti pöydän toisessa päässä kahviaan hörppivälle miehelleen Jussi Lönnströmille, että he tekisivät talosta tarjouksen.

”Olemme olleet yhdessä siitä asti, kun olin 14-vuotias, ja luulin tuntevani Jussin. Odotin, ­että hän naurahtaa idealle ja sanoo, ettei me voida tuohon lähteä”, viisikymppinen Tarja sanoo.

Tällä kertaa Jussi yllätti vaimonsa.

”Tehdään tarjous”, hän vastasi.

Kahden vuoden kaupat

Jussin on vaikea tänä päivänäkään sanoa, ­mikä sai hänet tuona aamuna sanomaan näin. Ehkä ehdotus vain sattui oikealla hetkellä.

Jussi oli pitkään miettinyt alanvaihtoa, ­koska hänen kehonsa ilmoitteli, ettei enää kestä auto­peltisepän työtä. Talokaupan ehtona oli, ­että uusi omistaja on mukana Lohjan asuntomessuilla ja tuo taloon jonkinlaista palvelutuotantoa.

Vaimon ehdotus sai Jussin vaistoamaan, ­että tässä voisi olla uusi mahdollisuus, jota hän oli odottanut.

Pari poksautti samppanjan, kun heidän tarjouksensa meni läpi. Talon ostamisesta tuli kuitenkin vaiheikas prosessi, joka kesti yli kaksi vuotta.

Julkisesta kaupasta tehtiin yksi valitus. Kaupanteon kestäessä kaupunki lohkoi tonttia pienemmäksi. Kauppa vahvistui lopulli­sesti vuosi sitten elokuussa. Silloin pari poksautti toisen pullon kuohuvaa.

Lue myös: Vanhan talon kunnostaminen on kulttuuriteko, johon voi saada tukea – perinnemestari Hannu Rinne kertoo, miten onnistut

Lohjan menneisyyden aitiopaikka

Sahanjohtajan talo valmistui 93 vuotta sitten, helmikuussa 1928, samaan aikaan kuin sahakin. Talossa oli alusta asti asunnon lisäksi myös ­sahan konttori.

Sahan sijaintipaikka ei ollut sattumaa, sillä Hiidensalmi oli ollut tukinuiton keskus jo pitkään. Johtajan talo sijaitsee komealla Kokkokalliolla, ja sen ikkunoista näki koko sahan alueen: etelässä sen vieressä oli tuotantolaitos ja länsipuolella aukesi laaja lautatarha, joka ulottui aina Tytyrin kaivokselle asti. Lautatarha näytti mökkikylältä, kun tuore lauta kuivui taapeleihin pinottuina katot suojanaan.

Hiidensalmen ympäristö liittyy tiiviisti Lohjan teollistumisen historiaan. Tähän elämänmenoon voi kurkistaa muun muassa kirjailija Eeva Joenpellon Lohja-sarjan romaaneissa.

Paikkaan tiivistyy Lohjan historian lisäksi myös Suomen varhaista historiaa. Kokkokalliolla on jo ammoisina aikoina poltettu merkkitulia, koska Hiidensalmi on esihistorialliselta ajalta lähtien ollut keskeinen etappi mereltä Hämeeseen ulottuvalla vesiväylällä.

1000-luvulla viikingit seilasivat Hiidensalmea pitkin sisämaahan kauppa- ja ryöstöretkilleen. 1200-luvulla Kokkokallio todisti historian lehden kääntymistä, kun Birger Jaarlin laivasto lipui Hiidensalmen läpi sotaretkelle. Tuo reissu tunnetaan toisena ristiretkenä ja sen seurauksena Häme liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Siitä alkoi Ruotsin lähes kuusisataa vuotta kestänyt herruus Suomessa.

Syksyllä kuka tahansa pääsee kokemaan historian siipien havinan tälle näköalapaikalle, kun Lönnströmit avaavat kahvilan Villa Kokkokalliossa.

Muutokset ovat talon historiaa

Villa Kokkokallion suunnittelijasta ei ole tietoa. Sahan lähelle rakennettiin kolme hyvin samantyylistä, vaikkakin pienempää, työntekijöiden asuintaloa. Rakennukset purettiin 1980-luvulla.

Jussi jätti syksyllä entisen työnsä ja ryhtyi päätoimisesti kunnostamaan Villa Kokko­kalliota. Vuodenvaihteessa myös Tarja jäi henkilöstö­asiain hoitajan työstään opintovapaalle opiskelemaan yrittäjyyttä. Kahvilan ­lisäksi Tarja avaa Villa Kokkokalliossa myös vyöhyketerapeutin vastaanoton. Sen taidon hän opiskeli työn ohessa. Vuoden alusta hänkin on ollut tiiviisti mukana talon kunnostustöissä.

Talon julkisivu on suojeltu. Lönnströmit pyysivät rakennuslupaa varten Museovirastolta lausuntoa julkisivusta.

”Virkailija tuli katsomaan taloa ulkopuo­lelta ja totesi, että kaikki on ookoo. Jännitti, kun hän kysyi, saako tulla katsomaan taloa ­sisältä”, ­Tarja kertoo.

Talo oli viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan ollut pääasiassa Lohjan sosiaalitoimen käytössä. Alakerrassa oli tuolloin muu­tama pieni nuorten tukiasunto, joissa jokaisessa oli mintunvihreä 1980-luvun keittiönkaapisto. Alun perin talon hirsiseiniä suojasi pinkopahvi, mutta sittemmin se oli poistettu ja monin kohdin korvattu lasikuitutapetilla.

Pelko museovirkailijan vierailusta osoittautui turhaksi. Museoviraston mielestä rakennusta ei ole tarkoituksenmukaista museoida 1920-luvulle, vaan kaikki muodonmuutokset vuosikymmenten varrella ovat talon historiaa.

”Olen tapaamisen jälkeen useasti kysynyt Museoviraston mielipidettä. Yhteistyö on ­ollut hyvää”, Tarja sanoo.

Lönnströmit ovat hyödyntäneet vanhat ­katto- ja reunalistat kahvilan puolella ja raken­taneet niistä kauniit reunukset seiniä kiertä­ville kipsireliefille. Lönnströmien toinen ­poika on automaalari, ja hän maalasi mintunvihreät keittiökalusteet valkoisiksi. Niistä rakennettiin kahvilan keittiö.

Juuri sopivasti vinksallaan

Korjaamisen aikana Jussi on oppinut tuntemaan talon kuin omat taskunsa. Siinä on hyvä sokkeli ja katto, ja puuosat ovat terveitä. Ulospäin talo on ryhdikkään näköinen.

Talo on terve, mutta vino.

”Tässä on muuri keskellä ja pelkkää hirsirakennetta ympärillä. Talon ikä näkyy siinä, ­että hirsi on taipunut ulkoreunoille. Lattiat ovat niin vinot, että kun keskilattialle laittaa pullon, se vierii ulkoseinälle. Toisaalta tällainen kuuluu tämän ikäiseen taloon”, Jussi sanoo.

Tarja naureskelee, että entisen autopeltisepän silmä on kalibroitunut niin tarkaksi, että välillä Jussilla on tehnyt tiukkaa.

Rakenteita purkaessa on tullut vastaan myös mielikuvituksellisia virityksiä. Esimerkiksi ­yksi talon historian aikana tapahtuneista vesivahingoista oli korjattu siten, että seinän sisällä vuotava vesijohdon liitos oli suojattu muovisella Sarviksen hammasmukilla.

Sahanjohtajan talo aukeaa

Muutama talon entinen asukas on käynyt kunnostusprojektin aikana muistelmassa rakennuksen aiempia vaiheita.

Esimerkiksi Veli-Matti Kuparinen asui ­talossa pikkupoikana kymmenen vuoden ajan vuoteen 1963 asti. Hän kertoi, että syk­syllä ­aukeava kahvila ei ole talon ensimmäinen. Aikoi­naan Veli-Matti myi äidin leipomaa pullaa ja limonaadia sahan työntekijöille ja näiden lapsille pienestä majasta pihalla. Ostajia riitti, sillä sahalla oli parhaimmillaan 150 työntekijää.

Villa Kokkokallio on osa Lohjan historiaa, mutta harvalla lohjalaisella on ollut mahdollisuus käydä sen sisällä. Vaikka kahvila ei ole toiminnassa vielä asuntomessuilla, sinne pääsee tutustumaan, niin kuin koko alakertaan ja taloa ympäröivään yläpihaankin.

Jussi ja Tarja asuvat itse vielä rintamamiestalossa Lohjalla. He aikovat muuttaa Villa Kokkokallion yläkertaan messujen jälkeen.

Kun tämä vuoden kestänyt rakennus- ja messurumba on ohi, he aikovat poksauttavat kolmannen samppanjan.

”Sitten vain huokaistaan hetki.”

Lue myös Anna.fi: Maaretta Tukiainen pitää epäjärjestyksestä: ”Hirveän siistit ihmiset pelottavat minua”