Annika Seppä remontoi vanhan talon pienellä budjetilla: ”Talo on sanellut sisustuksen tyylin”

Kun Annika Seppä tarttuu maalipensseliin, on värien sinfonia taattu. Kirkkaat värit piristävät vanhan talon sisustusta.

Vanhan puutalon sisällä on lämmintä. Lämpö huokuu olohuoneen nurkassa seisovasta valkoisesta kaakeliuunista.

Värikäs portaiden edusta

Vanhat ikkunat toimivat muistitauluina!

Annika Seppä, 29, on lämmittänyt aamulla uunissa pesällisen puita. Kolea sää sai kaipaamaan lämpöä taloon ja tuomaan tunnelmaa alkavaan päivään.

Ummeljoella, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Kouvolan keskustasta sijaitseva omakotitalo on ollut Annikan koti vuoden ajan.

Asuminen yksin isossa talossa ei pelota, sillä seurana ovat koirat Lenni ja Dante sekä kissat Tilma ja Tenho. Talo on Annikan haaveiden täyttymys, vaikka sen sijainti ei häntä ensin houkutellutkaan.

”Olin aiemmin todennut ystävilleni, että Ummeljoelle en muuta ikinä. Matka keskustaan palvelujen äärelle ja työpaikalle tuntui liian pitkältä. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Sijainti jäi toiseksi, kun ihastuin kolmikerroksiseen taloon, sen puisiin rappuihin ja suureen pihapiiriin.”

Omaa makua kuunnellen

Kouvolan keskustan kerrostaloyksiö vaihtui vuonna 1956 rakennettuun lähes 100-neliöiseen taloon. Isot remontit oli talossa jo tehty, mutta Annika kuitenkin halusi tehdä kodistaan enemmän omannäköisen.

Annika maalasi kodin pinnat ja tapetoi seinät, jopa talon lämpöpatterit saivat jokainen erivärisen maalipinnan.

Siniseksi maalattu seinä verannalla

Vanha puusohva on Annikan edesmenneen ystävän vanha.

Viimeisimpänä uuden ilmeen on saanut talon veranta, jonka sormipaneeli säihkyy sinisenä.

”Pidän väreistä. Niistä tulee hyvä mieli ja ne piristävät. Monet mustavalkoiset ja harmaat eli värittömät kodit ovat nättejä, mutta itse en osaisi asua sellaisessa.”

Annika on tehnyt suurimmaksi osaksi kaiken itse, töiden lomassa. Yksin tekeminen on hidasta ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Maalaus ja tapetointi ovat Annikan vahvinta osaamista, sillä hän on opiskellut alaa.

”Pidän tapeteista, mutta ei niitä tänne oikein voi laittaa. Kissat saavat yllättävän paljon tuhoa aikaiseksi poissa ollessani. Keittiön tapettikin on jo kertaalleen paikattu”, Annika kertoo.

”Olen luonteeltani hieman jääräpää ja teen asioita minä itse -asenteella. Haluan pärjätä yksinäni ja apua pyydän vasta pakon edessä. Itse tehdessä on myös jälki sellaista, että siitä ei voi kuin syyttää itseään.”

Ideoista totta

Tekemistä talon parissa vielä riittää, vaikka paljon on jo tehty. Annika ei aikaile uusien ideoiden kokeilemista. Kauppareissulla syntynyt ajatus portaiden piristämiseksi osoittautui toimivaksi ideaksi.

Vanhat portaat

Portaat on koristeltu paperilautasliinoilla, tapetilla ja kontaktimuovilla. Pinta on viimeistelty lakalla. Punaiseksi maalattu seinäpatteri on kuin osa taulukollaasia.

”Olin jo pitkään miettinyt yläkertaan johtavien portaiden maalaamista. Valkoisina ne tuntuivat ankeilta ja kaipasin jotain erilaista”, Annika kertoo.

”Mietin ensin jokaisen askelman maalaamista eri värillä tai niiden tapetoimista. Kauppareissulla näin kauniita Marimekon paperisia lautasliinoja. Niistä syntyi ajatus värikkäistä askelväleistä.”

Lautasliinat Annika on kiinnittänyt liimalla ja viimeistellyt pinnan lakalla.

Ruokapöytä

Vallilan Kullanmurutapetti toimii keittiön katseenvangitsijana.

Lisäksi askelmien koristeluun on käytetty kuvioitua kontaktimuovia ja ylijäämätapettia.

Remontti ja kalustaminen pienellä budjetilla

Vanhat huonekalut miellyttävät Annikan silmää enemmän kuin uudet. Lähes kaikki kalusteet on hankittu kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksesta tai saatu ystäviltä sekä sukulaisilta. Niitä on myös nikkaroitu itse.

Kun oma osaaminen ei riitä, apua on ollut saatavilla. Keittiön ruokapöydän Annika teki talosta löytyneistä lankuista yhdessä kummisetänsä kanssa.

Olohuoneen sohvapöytä on puolestaan ystävän miehen tekemä. Aikoinaan ovena toiminut pöydän kansi löytyi pihavarastosta ja jalkoihin löytyi materiaaliksi ylijäämälautaa. Molempien pöytien viimeistelyt Annika teki itse.

”Makuuhuoneen sängynpäädyn tein itse talon varastosta löytyneistä lankuista. Se onkin ensimmäinen nikkarointityöni sitten ala-asteen puutyötunnilla tehdyn lintulaudan jälkeen. Tein myös sängynpäädyssä roikkuvat valaisimet.”

Sängyn pääty

Annika teki sängynpäädyn talosta löytyneistä lankuista.

Tuunaus taloa kuunnellen

Kaikkea vanhaa ei kuitenkaan tarvitse aina tuunata. Joskus vanha näyttää hyvältä sellaisenaan.

Annikan mielestä vanhahkoon taloon ei sovi täysin uusi ja moderni sisustus. Vanhaa tulee kuunnella ja kunnioittaa.

”Talo on opettanut paljon ja omalla tavallaan myös sanellut sisustuksen tyylin. Aikoinaan inhosin vanhaa sormipaneelia, jota ei telalla niin vaan maalata. Nyt pidän siitäkin. Vanha tuo luonnetta taloon.”

Vanha hella keittiössä

Vanha hella luo lämpöä ja toimii kiireettömässä ruoanlaitossa. Keittiön vieressä on työhuone. Kiinteiden kaappien ovet Annika on testimielessä tapetoinut.

Alku vanhassa talossa vaati kärsivällisyyttä, kun Annika tajusi talon nielevän paljon rahaa eikä hän saanut laitettua kotiaan kerralla kuntoon.

”Täällä asuessa olen joutunut opettelemaan keskeneräisyyden sietämistä. ”

Vaikka kerrostaloelämä ja vuokralla asuminen ovat helpompaa omakotitaloasumiseen verrattuna, Annikalla ei ole kaipuuta kaupunkiin.

”Ystäviä näen harvemmin, ja palveluihin on matkaa. Vastapainona olen saanut paljon enemmän tekemistä, josta tykkään.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 2/17.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Annika Seppä remontoi vanhan talon pienellä budjetilla: ”Talo on sanellut sisustuksen tyylin”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X