Apua, puutarhuri lomalla!

Kyllähän se stressaa, kun rakas kotipiha täytyy jättää lomaksi ja matkustaa muualle – kesän ollessa kauneimmillaan! Luotettava kastelija on kullanarvoinen apulainen.

Vaikka kesällä puutarhatoimittaja kiertää ympäri maata, pyrimme pitämään edes pienen loman perheen kesken. No, nykyisin pojat eivät enää kanssamme lomamatkoille lähde, mutta vanhoilla holleilla käydään kesäisin  mieheni kanssa fiilistelemässä.

Pojat jäävät kotimieheksi, mikä monta kertaa päivässä hoitoa kaipaavien kahden kissan ja ruukkupainotteisen puutarhan taloudessa onkin aika hyvä juttu.

Mutta puutarhaikävä iskee jo edellisenä viikonloppuna. Kun pelargonitkin juuri alkoivat kukkia, onko ihan pakko lähteä? Voisiko matkan perua ja jäädäkin kotiin?

Toisaalta lomalle pääsen vain matkustamalla pois kotoa. Vaikka tietokone seuraa mukana ja kirjoittelen, autolla ajelussa on lentokonematkan päässä taukoa ja pieni etäisyys tekee hyvää monelle työtehtävälle.

Muutama sähköposti elokuun alun kohteisiin ja menoksi! Mutta sitä ennen kotona on vielä pari muuttujaa.

Meillä ei harrasteta automaattikastelua, eikä viritellä kastelusysteemejä välihousuista. Meillä kastelun hoitaa ihminen, jolle puutarhamme on hyvin tuttu.

Karua mutta käytännöllistä on lomalle lähtiessä poistaa pelargoneista kaikki avonaiset kukat. Jos jätän kukat paikoilleen, kotiin palattua terälehdet löytyvät kasvihuoneen lattiaan tallottuina kastelijan jalkojen alla.

Kun jätän kasveihin vain nuput, parhaina vuosina kotona on odottanut parin viikon päästä tuore kukkaloisto. Nyt harmittaa, että orvokki jäi leikkaamatta. Se versoisi nopeasti uuteen kukintaryöppyyn.

Mansikat, tomaatit ja kurkut tuuppaavat nyt kivasti satoa. Kun tavallisesti pidän sadon pensaissa mahdollisimman pitkään, nyt se kerätään kerralla pois ja viedään naapuriin.

Hyvää naapurisopua kannattaa huoltaa!

Hyötykasveja viereksii pihallamme joka puolella. Korrektia on kantaa ne pois nurkan takaa ja sijoittaa lähelle toisiaan. Kastelijamme ei välttämättä ole puutarhasalapoliisi.

Aurinkoon sijoitetut kasvit pienissä punasaviruukuissa kuivuvat hetkessä. Siksi ne roudataan puolivarjoon, jolloin  niiden takia ei päivittäistä kastelua tarvita – ellei ole muuta kasteltavaa.

Onneksi hyötytarhamme on jo valmiiksi yhtenäinen kokonaisuus. Sinne perunoiden joukkoon sijoitetaan myös viimeisen puutarhamatkan ostokset ja lahjaperennat.

Kastelijamme on äärimmäisen tarkka. Hänen jäljiltään ei ole tarvinnut liikakastelun ongelmia murehtia. Mutta ehkä taimiastioista täytyy vielä muistaa soittaa perään. Kaatele välillä astioista pois vedet, jos taivaalta tulee vettä!

Enää 13 päivää, kun pääsen katselemaan, kuinka pihalla pärjätään. Välillä konsultaatiokäynnillä poikkeaa myös puutarhuriystäväni Mirja, joka opastaa kastelijaamme lempeällä puutarhurin kädellään.

Kiitokset Joel-pojallemme pihan hyvästä hoidosta!

Kreetan terveisin puutarhatoimittaja Paula

    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!