Hyvää pyhäinpäivää - rakkaita muistellen
Pyhäinpäivänä vieraillaan omaisten haudoilla tai muistelupaikoilla. Kynttilät, kukat tai kranssit voi sijoittaa myös lähemmäs, omalle terassille tai puutarhaan.
Asumme kaukana synnynseuduiltamme, joten perheemme on tottunut muistelemaan edesmenneitä omaisiamme viemällä kynttilöitä omaisten hautojen sijaan muistelupaikoille. Kyllä se ihan hyvin toimii, perinteet lienevät tärkeimmät.
Pyhäinpäiväksi askartelen joskus myös kranssin paksun kynttilän mansetiksi. Se syntyy helpoimmin kukkakaupasta hankitusta havukranssista ja oman puutarhan koristeista.
Kynttilät ovat kuitenkin ainakin minulle ykkösjuttu, joka tuo hartaan tunnelman. Lasiterassilla tuulelta suojassa ne voivat loistaa kynttilänjaloissakin, kunhan elävää tulta ei jätetä valvomatta. Tulen liekin katselu rahoittaa.
Pyhäinpäivän ruokapöytään meillä levitetään perintokalleus, mummon valkoinen pellavaliina, ja sen somisteeksi hankitaan kimppu valkoisia kukkia. Joskus juhlapäivänä on harrastusmenoja, mutta hetken juhlavuus ei kärsi, vaikka se jäisi lyhyeksikin.
Viimeistään pyhäinpäiväksi hankimme pihan koristeeksi pikkuhavuja. Aluksi ne saavat ilahduttaa vihreinä, välillä lumella kuorrutettuina. Myöhemmin koristelemme niitä jouluksi, mutta siihen on vielä aikaa.
Hyvää ja rauhallista pyhäinpäivää!
terveisin puutarhatoimittaja Paula
Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Hyvää pyhäinpäivää - rakkaita muistellen