Keskikesä juhlii takapihan paratiisissa - kurkista sisään Paulan puutarhaan!

Keskikesän juhlaa takapihan paratiisissa vietetään viileässä säässä. Tule mukaan kuvaretkelle pieneen kaupunkipuutarhaamme!

Puutarhatoimittajan tulevien lehtijuttujen kuvaukset alkoivat viileässä ja sateisessa säässä. Moneen kertaan olen kuitenkin todennut, että kasveille lämpötila tuntuu riittävän, mutta meillä puutarhan hoitajilla olisi hauskempaa aurinkoisemmalla säällä.

Alkukesän kasvu on ollut vierailupuutarhoissa hyvin rehevää – niin myös meillä kotona. Laikkuköynnösporttimme on lehtevä, ja aidasta puskevaa pihlaja-angervoa on saanut leikata moneen kertaan.

Hyötytarha kyllä kaipaisi hieman lisää lämpöä. Herneet versovat hitaasti, mutta perunat paremmin. Onneksi tomaatit ja kurkut saavat lämmitellä pienessä kasvihuoneessaan. Kesäkuun alussa ne kärsivät kylmästä sielläkin.

Pelargonihuone ei vielä isommin kuki, mutta muutama yksilö sentään. Illan tullen istun pelakuitteni joukkoon kuuntelemaan radiota ja nyppimään kuihtuneita lehtiä.

Kun sulkee pelargonihuoneen ovet iltapäivällä, iltaan menessä tila on lämmin.  Joutilaina hetkinä lehteilen vanhoja puutarhalehtiä.

Varo, kesä kiittää ohitse! Vielä alkuviikolla juhannuskukista kirjoittaessani lähistöllä sijaisevalla joutomaalla eivät kukkineet päivänkakkarat.

Polunmutkaan on siivotessa jäänyt orvokkiruukku, joka ei ole viileydestä moksiskaan – pikemminkin päinvastoin!

Kasvillisuuden rehevyys alkoi sateiden jatkuessa ahdistaa. Leikkasin pari viikkoa sitten polut auki  – vaikkei sitä ehkä edes huomaa!

Pienen rauniomme peittää vielä vaaleaversoinen villiviini. Se versoi aikoinaan pergolassa, mutta päätti sitten alkaa maanpeitteeksi.

Koska puutarhamme on melko varjoisa, kukkaloistoa siellä on varsin vähän. Elävyyttä kasviryhmiin tuovat lehtimuodot ja -värit.

Kun suuri kuusi pari vuotta sitten kaadettiin, pihamaalle tulvi kuitenkin aiempaa enemmän valoa. Kymmenen vuoden tauon jälkeen  kukkii ”pionivaarilta” Puutarhaunelmien kuvauksissa saamani pioni. Kuka olitkaan?

Sadepäivinä katselen puutarhaa Linnunlauluhuoneeksi nimittämästämme kierrätyslaseista rakennetusta kasvihuoneesta. Siellä lähinnä maleskellaan, kasvattaminen on pienimuotoista.

Yhdessä lasiterassin kanssa Linnunlauluhuone muodostaa kokonaisuuden, jossa lähinnä taloa sijaitsee ruokailuhuone. Valoa tuovat tarvittaessa kyntteliköt.

Kuinka idyllinen onkaan puutarhatoimittajan työpöytä Linnunlauluhuoneessa! Totta puhuen, tätä katsellen vain mietin puutarhoja, joissa olen saanut vierailla.

Arkisen kirjoitustyön ajaksi kipaisen talomme yläkertaan, jossa istun kirjojen ympäröimänä tilassa, jossa on vain kattoikkuna ulkomaailmaan.

Kiitos, kun vierailit meillä!

terveisin puutarhatoimittaja Paula

PS Monet puutarhaystäväni avaavat kotipuutarhansa yleisölle Avoimien puutarhojen päivänä, jota tänä vuonna vietetään sunnuntaina 2. heinäkuuta. Avoimet puutarhat löydät täältä. Lähde liikkeelle avoimin mielin, vierailusi ilahduttaa varmasti!

Viime juhannuksen kuvat täällä

Luonnon antimista kukkakimppuja täältä

    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!