Laske luonto pihallesi - pikkupihallekin mahtuu!

Kotipihaamme ympäröivä avo-oja takaa, että pihallamme viihtyvät muutkin kasvit kuin istuttamamme. Pihallemme johtavasta hiekkatiestä on tulossa ketokasvien suosikkipaikka.

Yli kaksikymmentä vuotta olemme tehneet töitä sen eteen, että pihallamme viihtyvät myös kasvivieraat. Emme hyysää tarkoituksella ns. vaarallisia vieraslajeja, mutta ympäröivästä luonnosta meille ovat tervetulleita lapsuudesta tutut kukat ja heinät.

Tonttia kiertävä avo-oja jätettiin täyttämättä, jotta siellä kutevat keväisin sammakot, ja luonnontilaisesta kasvustosta pihallemme saapuu yllätysvieraita. Punakoiso on monivuotinen köynnöskasvi, joka muutti tänä vuonna pergolan seinustalle. Viehättäväkukkainen laji on myrkyllinen.

Tämä kesän pihalöytö oli myös aitovirna, joka on ihana lisä puutarhasta keräämiini kimppuihin. Tanakkavartisen aitovirnan lisäksi meillä kasvaa tietysti hennompaa hiirenvirnaa.

Eri puolella pihaa kasvaa apiloita, joista tämä hennon vaaleanpunainen sortti levittää makeaa tuoksuaan kauas ympäristöönsä. Viereinen vitivalkoinen apila ei tuoksu juurikaan.

No, avo-ojasta nousee pihan puolelle myös komeita maitohorsmia, joista kohtuumäärä saa kukkia pihallamme. Kukinnan jälkeen leikkaamme pois kuihtuneet kukinnot.

Takapihan puolivarjossa leviää käenkaali eli ketunleipä. Se on mainio maanpeitekasvi paikkoihin, joita ei tallata. Käenkaalilla on viehättävät kukat kevätkesällä ja terveet lehdet läpi kesän.

Taloamme ympäröi kenttäkiveys, jota ei kyllä enää juurikaan erota. Kuivaan maahan ovat levinneet kissan- ja harakankellot, joita löytyy myös pihatien varrelta.

Kotiimme laskeudutaan loivaa rinnettä kapeaa pihatietä pitkin. Olemme päättäneet, että siitä saa tulla vanhanajan kärrytien kaltainen, jossa kasvit versovat ajourien reunoilla ja keskellä. Kitkemme vain isommat rikkaruohot – mikä sekin on suhteellinen käsite.

Koetin aikoinaan istuttaa taimitarhalta hankittuja rotevakasvuisia päivänkakkaroita pihatien perennapenkkiin, mutta ne eivät viihtyneet. Nyt kivituhkaan ovat levinneet ihanat hentovartiset päivänkakkarat!

Perennojen joukkoon tiensä ovat löytäneet puna-ailakit, jotka ilmestyivät meille joku vuosi sitten itsestään. Ehkä siemenet tarttuivat lahkeeseeni jostain toisesta puutarhasta. Kiitollinen olen työsuhde-edustani!

Kuvattujen lisäksi meillä kasvaa muun muassa valkovuokkoa, suolaheinää, niittyleinikkiä, ojakärsämöä, virmajuurta, vuohenputkea, metsäkortetta, ojakellukkaa ja erilaisia heiniä.

Luulisi, että asumme maalla, mutta puutarhamme on ihan tavallinen 200-300 neliömetrin suuruinen kaupunkipuutarha. Emme ole vain kovin hanakoita kitkemään, eikä meillä ole nurmikkoa, jota leikataan lyhyeksi.

Ajotiemme tontille kapenee, mutta onneksi paritalonaapurimme hyväksyy harrastuksemme.

—

Tunnistatko luonnonkasvit omassa puutarhassasi?

Käy linkeissä katsomassa, löytyykö tuttuja:

Suomen Niittysiemen Oy

LuontoPortti

Kaunista kesäsäätä, terveisin puutarhatoimittaja Paula

    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!