Laske luonto pihallesi – pikkupihallekin mahtuu!

Keräsin puutarhastamme päivänkakkaroita, harakankelloja, apiloita, aitovirnoja ja vuohenputkia.

Kotipihaamme ympäröivä avo-oja takaa, että pihallamme viihtyvät muutkin kasvit kuin istuttamamme. Pihallemme johtavasta hiekkatiestä on tulossa ketokasvien suosikkipaikka.

Yli kaksikymmentä vuotta olemme tehneet töitä sen eteen, että pihallamme viihtyvät myös kasvivieraat. Emme hyysää tarkoituksella ns. vaarallisia vieraslajeja, mutta ympäröivästä luonnosta meille ovat tervetulleita lapsuudesta tutut kukat ja heinät.

Kiva yllätys, että pergolamme sai lisää köynnöskasveja.

Tonttia kiertävä avo-oja jätettiin täyttämättä, jotta siellä kutevat keväisin sammakot, ja luonnontilaisesta kasvustosta pihallemme saapuu yllätysvieraita. Punakoiso on monivuotinen köynnöskasvi, joka muutti tänä vuonna pergolan seinustalle. Viehättäväkukkainen laji on myrkyllinen.

Ihastuttava aitovirna kukkii alkukesällä.

Tämä kesän pihalöytö oli myös aitovirna, joka on ihana lisä puutarhasta keräämiini kimppuihin. Tanakkavartisen aitovirnan lisäksi meillä kasvaa tietysti hennompaa hiirenvirnaa.

Vaikka pihallamme ei kasva nurmikkoa, apilalänttejä suositaan.

Eri puolella pihaa kasvaa apiloita, joista tämä hennon vaaleanpunainen sortti levittää makeaa tuoksuaan kauas ympäristöönsä. Viereinen vitivalkoinen apila ei tuoksu juurikaan.

Lapsuudestani saakka olen ihaillut maitohorsman kukintaa.

No, avo-ojasta nousee pihan puolelle myös komeita maitohorsmia, joista kohtuumäärä saa kukkia pihallamme. Kukinnan jälkeen leikkaamme pois kuihtuneet kukinnot.

Itsestään ovat levinneet paikkaansa sekä käenkaali että villiviini.

Takapihan puolivarjossa leviää käenkaali eli ketunleipä. Se on mainio maanpeitekasvi paikkoihin, joita ei tallata. Käenkaalilla on viehättävät kukat kevätkesällä ja terveet lehdet läpi kesän.

Kissankelloja meillä on vähemmän kuin harakankelloja.

Taloamme ympäröi kenttäkiveys, jota ei kyllä enää juurikaan erota. Kuivaan maahan ovat levinneet kissan- ja harakankellot, joita löytyy myös pihatien varrelta.

Ahomansikat ovat satoisia maanpeitekasveja.

Kotiimme laskeudutaan loivaa rinnettä kapeaa pihatietä pitkin. Olemme päättäneet, että siitä saa tulla vanhanajan kärrytien kaltainen, jossa kasvit versovat ajourien reunoilla ja keskellä. Kitkemme vain isommat rikkaruohot – mikä sekin on suhteellinen käsite.

Ikioma päivänkakkaraniitty (minikoossa) on tulossa meidänkin pihalle.

Koetin aikoinaan istuttaa taimitarhalta hankittuja rotevakasvuisia päivänkakkaroita pihatien perennapenkkiin, mutta ne eivät viihtyneet. Nyt kivituhkaan ovat levinneet ihanat hentovartiset päivänkakkarat!

Perennojen joukkoon tiensä ovat löytäneet puna-ailakit, jotka ilmestyivät meille joku vuosi sitten itsestään. Ehkä siemenet tarttuivat lahkeeseeni jostain toisesta puutarhasta. Kiitollinen olen työsuhde-edustani!

Mutta mikä ihmeen kasvi tämä on, joka kukkii pihatiemme reunassa vuosien välein? On esitetty arveluja, mutta kuka tietää?

Kuvattujen lisäksi meillä kasvaa muun muassa valkovuokkoa, suolaheinää, niittyleinikkiä, ojakärsämöä, virmajuurta, vuohenputkea, metsäkortetta, ojakellukkaa ja erilaisia heiniä.

Luulisi, että asumme maalla, mutta puutarhamme on ihan tavallinen 200-300 neliömetrin suuruinen kaupunkipuutarha. Emme ole vain kovin hanakoita kitkemään, eikä meillä ole nurmikkoa, jota leikataan lyhyeksi.

Ajotiemme tontille kapenee, mutta onneksi paritalonaapurimme hyväksyy harrastuksemme.

Tunnistatko luonnonkasvit omassa puutarhassasi?

Käy linkeissä katsomassa, löytyykö tuttuja:

Suomen Niittysiemen Oy

LuontoPortti

Kaunista kesäsäätä, terveisin puutarhatoimittaja Paula

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.