Juhannuksen vietämme kaupunkipuutarhassamme, jossa aattopäivänä ei tehdä mitään.

Koska päivä oli sateinen, oli aikaa ottaa valokuvia ja laitella niitä talteen. Koetin kyllä keräillä pihalla  kukkasia, mutta vettä vihmoi ja tuuli kuin rajuilmalla.

Tässä pieni kuvakierros puutarhastamme tänään. Käsittämättömän rehevää, vaikka sateet alkoivat vasta. Puolivarjossa rehottaa nyt niin, että huomenna pidetäänkin raivaustalkoot.

Hyötytarhamme on sekoitus kasvavia ja istutusta odottavia taimia. Vähän parempaa kuria pitäisi ehtiä pitää, vaikka kesäisin puutarhatoimittaja viettää päivät pitkät kulkurinelämää toisten pihaparatiiseissa.

Keräsin kukkia ojasta ja pihasta Viherhuoneeseen, jonne palaan vielä illalla ja sytytän kynttilät. Otan mukaan muutaman puutarhalehden, joista tunelmallisessa mutta hieman epäkäytännöllisessä kynttilänvalossa tosin näkee vain kuvat :).

Lupasin Myllypellon taimille pitää hyvää huolta sieltä hankituista tomaatintaimista, mutta vähän tarmokkaampi hoitaja pitäisi minun olla täälläkin. On taimilla sentää tukinarut tällä kertaa. Voi, kuinka taimet kasvavat  ja tuoksuvat!

Takapihan hedelmäpuiden varjossa kasvu on vielä villimpää. Kun suviruusu lopettaa kukintansa, leikkelen versoja vähemmäksi. Nautin kyllä vuosi vuodelta enemmän varjosta.

Kiitos sateen, rusokuusaman oksat ovat taas pehmeän vihreän sammalen peitossa. Pensasvanhukselle annetaan vapauksia kasvaa vaikka polun päälle. Vain harkiten ja viimeisessä hädässä sitä saksitaan.

Pionit ja perhoangervo aloittivat juuri kukintansa, ja villiviini pyrkii polun toiselta puolen kaveriksi joukkoon. Vuosien tauon jälkeen lannoitin pionipenkkiä sillä seurauksella, että kukkia on vähemmän mutta versot sitäkin jykevämpiä.

Pelargonihuone vasta aloittelee kukintaansa. Huomenna leikkaamme kasvihuoneen ympärillä olevaa pajuaitaa, jotta pelakuut saavat enemmän valoa. Kylläpä aika vierähtää nopeasti. Katsoin aidan versoista, että pariin vuoteen ei ole muistettu sitä tehdä.

Lummelampi odottaa kesävieraitaan, joita sateiden alettua on alkanut pomppia altaan ympärillä katselemassa paikkoja. Joinain vuosina on parikin reipasta sammakkoprinssiä viihtynyt lumpeenlehtien joukossa. Tervetuloa meille, sammakot ja siilit!

Vaikka kesä on ollut helteinen, orvokit ovat menestyneet poikkeuksellisen hyvin. Tuolla jossain kasvin juuriston ympärillä on amppelin valkoinen pesäosa. Eipä tarvita suojaruukkuja, kun kukkien versot hoitelevat astiat piiloon.

Kesäiltaisin on mukava vetäytyä lasiterassille ja sytyttää kynttilät. Kaveriksi maukuu venäjänsininen Hulda-kissa, jolle öisen puutarhan seuraaminen on elämys. Joka puolella rahisee ja tuoksuu!

Kiitos vierailustasi Paratiisi takapihalla -puutarhassa ja blogissani.

Sydämellisesti tervetuloa uudelleen. Rauhallista juhannusta!

toivottaa puutarhatoimittaja Paula

    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!