Vanhempi, ethän pahenna lapsen nirsoilua tajuamattasi? Nämä tavat saattavat ruokkia valikoivaa syömistä
Nirsoileva lapsi saattaa huolettaa vanhempaa. Lasta ei kuitenkaan pitäisi pakottaa syömään. Myös syömisen kehuminen voi olla haitallista, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti.
Viime viikolla maistui kaikki parsakaalista verigreippiin. Tänään alas menisi vain paahtoleipä. Ateriaa lautasella lapsi ei vilkaisekaan. Tällaista valikoivaa syömistä tai ruokaan kohdistuvaa ennakkoluuloisuutta kutsutaan kansankielellä nirsoiluksi.
Nirsoileva lapsi saattaa herättää huolta vanhemmassa. Siitä kertoo Google-hakujenkin määrä. Sanaparia googlataan tuhansia kertoja vuodessa.
Useimmiten syytä huoleen ei ole. On tyypillistä, että lapsen annoskoko ja lautasen sisältö vaihtelee, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Annukka Ruska lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätistä.
”Lapsi on luonnostaan ennakkoluuloinen. Uusin makuihin ja rakenteisiin tottuminen voi vaatia useampia maistamiskertoja”, Ruska sanoo.
Syyt siihen, miksi jokin ruoka maistuu yhdelle lapselle, ja toinen kieltäytyy siitä kokonaan, vaihtelevat. Joskus kyse on temperamenttieroista. Lapsella saattaa olla aistiyliherkkyyttä tai suu voi olla rakenteellisesti sellainen, että ruoan pureskelu tai nieleminen on hankalaa.
Ammattilainen pyrkisi suhtautumaan valikoivaan syömiseen ymmärtäväisesti. Nirsoilusta hän ei puhuisi lainkaan vaan valikoivasta syömisestä.
”Nirsoilu-sanalla on vähän negatiivinen klangi. Aivan kuin kyse olisi siitä, että lapsi ei vain halua syödä tai lapsi jättäisi syömättä vallankäytön vuoksi tai kiusakseen”, Ruska sanoo.
Hän kertoo, miten aikuisen kannattaisi toimia ja mitkä keinot ohittaa.
Tarjoa erilaisia makuja ja koostumuksia – älä aloita helpoimmasta tai kiellä leikkimistä
Aikuinen muistaa lapsuudesta käskyn: ruoalla ei saa leikkiä.
Aterian käyttämisestä muovailuvahana ei kuitenkaan tulisi moittia. Lapsen on annettava tutustua ruokaan kaikilla aisteilla.
”Se, että lapsi saa koskea, katsoa, haistaa ja puristaa ruokaa nyrkkiin, vähentää luontaista ennakkoluuloisuutta ruokaa kohtaan”, laillistettu ravitsemusterapeutti Ruska sanoo.
Leikittely, kuten ruoan asettelu hahmon muotoon, herättää lapsen kiinnostuksen ruokaa kohtaan.
Jotta lapsi tottuu maultaan, ulkonäöltään ja koostumukseltaan eroaviin ruokiin, lautaselle kannattaa asetella mahdollisimman monipuolisesti makuja, värejä ja rakenteita.
Makuvalikoiman laajentaminen tulisi aloittaa, kun lapsi alkaa syömään kiinteitä ruokia neljän–kuuden kuukauden iässä. Ammattilainen tarttuisi ensin niin sanottuihin vaikeampiin makuihin.
”Kun lähdetään tutustumaan makuihin, ei kannata aloittaa kaikista helpoimmista. Helppojen makujen kanssa voi käydä niin, ettei lapsi kiinnostukaan välttämättä niistä vähän vaikeammista”, Ruska sanoo.
Helppoja makuja ovat makeat maut, esimerkiksi hedelmät, porkkana ja bataatti. Vaikeampia ovat karvaat maut, kuten parsakaali ja kukkakaali, sekä marjojen kaltaiset kirpeät maut.
Näytä esimerkkiä
Ruokaympäristöt eli paikat, joissa lapsi näkee ruokia ja syömistä, vaikuttavat lapsen ruokasuhteeseen. Lapset ottavat mallia toisista syöjistä ja tekevät tulkintoja näkemiensä ja kuulemiensa asioiden perusteella.
Siksi väliä on, mitä aikuisen lautaselta löytyy ja mitä aikuinen sanoo. Jos aikuisen teot ja puheet, eivät kohtaa, lapsen ennakkoluuloisuus ruokaa kohtaan voi lisääntyä. Aikuisen monipuolisella lautassisällöllä on päinvastainen vaikutus.
”Lapselle voi olla aika houkuttelevaa vähän maistaa aikuisen lautaselta”, Ruska sanoo.
Lapsen positiivista ruokasuhdetta tukee myös se, että lapsi pääsee osallistumaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun. Alle nelikuinen vauvakin kannattaa ottaa mukaan seuraamaan kokkaamista ja ruokailua, vaikka lapsi ei vielä itse olisikaan kiinteitä syövän iässä.
”Kun lapsi näkee, että ruokaa tehdään ja syödään, siihen tulee luontainen kiinnostus”, Ruska sanoo.
Puhu ruoasta neutraalisti, älä kauhistele tai palkitse
Jos syöt lautasen tyhjäksi, saat jälkiruokaa. Lauseiden on tarkoitus rohkaista lasta syömään mutta ne saattavat aiheuttaa enemmän hallaa kuin hyötyä.
Palkitseminen arvottaa ruokia ja saattaa lisätä tai vahvistaa ruokiin liittyviä ennakkoluuloja.
”Lapselle muodostuu mielikuva, että jonkun ruoan syöminen on pikkuisen epäilyttävää, ja siitä ei oikein kuulukaan tykätä. Jos ruoan laittaa suuhunsa, niin ansaitsee palkinnon”, Ruska sanoo.
Lasta ei tulisi kehua tyhjäksi syödystä lautasesta.
”Lapsella on halu miellyttää. Helposti käy niin, että lapsi ylittää oman kylläisyytensä, koska hän saa siitä kehuja.”
Palkitseminen ja kehuminen rikkovat lapsen syömisen säätelyjärjestelmää. Lapsi ei opi kuuntelemaan omaa kylläisyyden tunnettaan, mikä voi vaikuttaa energiatasapainon säätelyyn ja painonhallintaan.
Syömätöntä ateriaa ei pitäisi kauhistella lapsen kuullen, vaikka asia huolettaisikin. Lapsi on herkkä aistimaan ruokailutilanteeseen liittyviä jännitteitä. Ympäristön reaktioiden takia lapsi ei välttämättä koe syömistä mukavaksi tai turvalliseksi.
Neutraali puhe, jossa kaikki ruoat ovat samanarvoisia, tukee lapsen terveen ruokasuhteen rakentumista.
Älä lohduta ruoalla
Voimakkaasti valikoivan syömisen syynä voi olla aistiyliherkkyys ti sen saattavat laukaista oksentaminen, vatsavaivat tai tilanteet, joissa yksittäiseen ruokailutilanteeseen liittyy pelko tai muu negatiivinen tunne.
Jos yksittäisiin ruokiin liittyvät pelot ovat voimakkaita, tilanne tulisi rauhoittaa.
”Tärkeintä on, että lapsi kasvaa, on energinen ja voi hyvin. Lapsi pärjää yllättävän pienelläkin ruokavalikoimalla. Usein on niin, että me vanhemmat huolestumme ennen kuin on todellinen ravitsemuksellinen huoli”, Ruska sanoo.
Lapsen pahaa mieltä ei kuitenkaan tulisi yrittää poistaa muilla ruoilla, esimerkiksi makealla. Sokeri lisää mielihyvähormoneiden erittymistä ja saa pahan mielen väistymään. Ruoka tarjoaa hetkellisen lohdun, mutta voi johtaa siihen, että lapsi alkaa käsittelemään tunteitaan syömisellä.
”Lohtua tulisi tarjota lohdutuksena eikä ruokana.”
Käänny tarvittaessa ammattilaisen puoleen
Ongelmaksi valikoiva syöminen muuttuu, kun lapsi hyväksyy vain muutamia ruokia. Tällöin lapsi ei välttämättä saa riittävästi energiaa ja tarvitsemiaan ravintoaineita, ja kasvu voi hidastua.
Kapeaksi vakiintunut ruokapaletti saattaa myös rajoittaa lapsen elämää ja sosiaalisia suhteita. Syöminen kodin ulkopuolella, kuten päiväkodissa, koulussa tai kylässä, eivät välttämättä suju.
Hyvin valikoivan ja yksipuolisen syömisen syynä voi olla syömishäiriö. Noin puoli–neljä prosenttia lapsista sairastaa ARFID-syömishäiriötä, joka ilmenee pitkäaikaisena valikoivana syömisenä, vähäisenä ruokahaluna ja/tai syömisten seurausten pelkona.
Kaikenlaiset huolet kannattaa ilmaista esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajalle. Ammattilainen osaa arvioida, milloin kyse on syömisen luonnollisesta vaihtelusta ja milloin ongelmasta, joka vaatii ravitsemusterapeutin apua.
”Jos tulee tällaisia ongelmia, silloin ongelmia lähdetään ratkaisemaan”, Ruska sanoo.
Lue myös Kaksplus.fi: Nirsoileeko lapsesi ruuan kanssa? Ehkä hän onkin aistiyliherkkä
Juttua muokattu 14.2. klo 9.37: Tekstistä poistettu yksi tekstiin kuulumaton ylimääräinen lause.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Vanhempi, ethän pahenna lapsen nirsoilua tajuamattasi? Nämä tavat saattavat ruokkia valikoivaa syömistä