Ari Sovijarvi ja Maija Castrén rakastuivat löysivät toisensa kuusissakymmenissä.

Varttuneempi pari Ari, 65, ja Maija, 65: ”Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan”

Ari ja Maija löysivät toisistaan seuraa kummankin pitkän yksinolon jälkeen. Aikuisena tahti on rauhallinen, vaikka tunteet ovat vahvat.

Ari J. Sovijärvi ja Maija Castrén kohtasivat yllättävässä paikassa: kirkon penkillä. Oli menossa konsertti papin eläkkeelle siirtymisen kunniaksi ja he olivat sattumalta päätyneet vierekkäin.

Maija pudotti vahingossa ohjelmalehtisensä lattialle. Hetken kuluttua Ari pudotti omansa, tahallaan. Sanoi että oli hänen vuoronsa.

Maija katsoi ällistyneenä miestä vieressään. Tämä näytti komealta. Tukkaakin oli, aivan omaa, eikä se ollut edes harmaantunut. Ja hänellä oli ruutupaita, mitä Maija suorastaan rakastaa miehellä.

Konsertin jälkeen kului pari päivää, kun Ari saapui kirkolle eläkeläisten lounaalle. Koska ”emännät tietävät kaiken”, Ari kyseli emännältä, kukahan mahtoi olla se kiinnostava nainen hänen vieressään.

Ari sai vastauksen ja myös puhelinnumeron. Rohkeasti Ari soitti numeroon ja ryhtyi juttelemaan Maijan kanssa.

”Me huomattiin, että meillä onkin aika paljon yhteistä. Olemme molemmat papin lapsia, tykkäämme sienestää ja kuunnella klassista musiikkia”, Ari kertoo.

Selvisi myös se tärkeä: Ari on eronnut ja Maija leski. Vapaita siis kumpikin.

Sienireissujen ja kahvitapaamisten jälkeen Ari kutsui Maijan kahville kotiinsa. Maijasta se oli sekä ihanaa että jännittävää.

”Minä pelkäsin ihan jumalattomasti. Tulla nyt vieraan miehen kotiin!”

Tämä on niin hyvä juttu

Arin ja Maijan suhde on vielä kovin tuore, mutta heitä yhdistävät samanlaiset perusarvot, yhteiset kiinnostuksen kohteet. Ja hersyvä huumori.

Ari sanoo, että he voivat puhua kaikesta, myös suhteestaan.

”Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan… Kyllä minä tunnen hyvin vahvasti.”

Maija oli toivonut jo monta vuotta tapaavansa jonkun. Moni oli luullut hänen jäävän yksin loppuelämäkseen.

”Onhan se hienoa, että olen löytänyt itselleni miehen. Tämä on niin hyvä juttu.”

Aikuisena seurustelun tahti voi olla rauhallinen. Molemmilla on omat kodit, eikä sen puoleen ole mitään kiirettä muuttaa toisen luo.

”Selväähän on se, että riitaakin tulee olemaan. Jokaisella on omat tapansa, jotka voivat toista ärsyttää. Mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän oppii katsomaan niitä läpi sormien”, Ari sanoo.

Työstä iloa, vaikka vapaaehtoisena

Maija ja Ari eivät ole vielä virallisesti esitelleet toisiaan aikuisille lapsilleen. Maijan lapset kyllä tietävät Arista Facebookin kautta.

”Ari käy tykkäämässä jokaista päivitystäni. Kai he ovat huomanneet siitä, että joku tässä on.”

Maijalla on neljä lapsenlasta. Kovin usein hän ei ehdi näitä tapaamaan.

”Aiemmin elämä oli niin pakkotahtista. Oli työt, niiden jälkeen haettava lapset päiväkodista… Ei äidillä ollut omaa aikaa. Nyt olen itse oman aikani herra ja se tuntuu hyvältä!”

Ari on jäänyt eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta Maija tekee edelleen töitä suntiona. Ihan vain siksi, että se on hänestä niin mukavaa.

Maija arvostaa suuresti sitä, että Ari kunnioittaa hänen työntekoaan. Se tarkoittaa sitä, että tapaamiset joustavat Maijan työaikojen mukaan.

”Jokaisella on vapaus tehdä mitä haluaa”, Ari sanoo.

Ari itse auttaa vapaaehtoisena ikäihmisiä pärjäämään omakotitaloissaan. Hän tekee mitä milloinkin tarvitaan: pesee ikkunoita, vaihtaa lampun, hoitaa puutarhaa, piiskaa matot.

Puheliaalle miehelle tärkeää on hoitaa näillä keikoilla myös sosiaalinen puoli.

”Ensin juodaan kahvit ja jutellaan päivän asiat. Sitten vasta kysyn, että oliko sulla mulle jotain töitä.”

”Se on kivaa hommaa. Ja moni antaa siitä palkkion puutarhastaan, omenoita tai porkkanoita vaikka.”

Ari Sovijarvi ja Maija Castrén rakastuivat löysivät toisensa kuusissakymmenissä.

Vain saadakseen toisen hymyilemään

Maijaa viehättää Arin täsmällisyys ja siisteys.

”Kun soitan, hän saattaa kertoa olevansa juuri silittämässä. Siis kuinka moni mies silittää? Tai pyyhkii pölyjä? Eihän kukaan tule tarkistamaan, onko hänellä pölyjä ikkunanlaudalla.”

Ari kiusoittelee, että mistä Maija tietää kuka täällä käy. Mutta kertoo sitten vakavampana, että joutui opettelemaan kodin hoitoa vasta aikuisena.

”Äitini oli edustusrouva, joka ei siivonnut eikä kokannut. Hänellä oli aina apulainen. Niinpä minäkään en näitä oppinut.”

Toinen mitä Maija Arissa arvostaa on tämän kyky ottaa huomioon muut ihmiset.

”Kaupan kassalla Ari vilkaisee työntekijän nimilappua ja tervehtii sitten: No mitä Ritva! Ihan vain saadakseen toisen hymyilemään.”

Ari myöntää olevansa puhelias ja ihmisistä kiinnostunut. Kotitalossaankin hän on tutustunut monenkirjaviin asukkaisiin, niin nepalilaisiin munkkeihin kuin espanjalaiseen perheeseen.

”Juttelen kaikkien kanssa. Tai vähintäänkin huudan ”holat” kun kohdataan.”

Ari kertoo perineensä isältään ”onnellisuuden olemuksen”. Hän pyrkii aina näkemään kaikessa jotain hyvää.

”Huonoinakin hetkinä voi ajatella, että tämä on vain yksi vaihe elämää.”

”Ei sitä voi jäädä neljän seinän sisälle miettimään, miten kurjaa on. On vain lähdettävä ulos ja tavattava ihmisiä. Koitettava pärjätä.”

Jos veisi murunsa maailmalle

Sosiaalisena ihmisenä Ari on tutustunut myös lähiseudun kiinalaisravintoloiden omistajiin. On opetellut tervehtimään heitä kiinaksi, ystävystynytkin. Niinpä hän on usein vienyt Maijaa niihin syömään.

”Usein Maijaa luullaan niissä vaimokseni. Enkä minä viitsi asiaa korjata”, Ari kertoo hymyillen.

Maija korjaa, että häntä voi mieluummin kutsua tässä vaiheessa muruksi. Tyttöystäväkin kun kuulostaa aikuisesta hieman vieraalta.

Ari ja Maija kokkaavat myös yhdessä. Tänään on tarkoitus tehdä lohikeittoa. Ari on Maijaa innokkaampi kokki.

”Kun on koko elämän tehnyt perheessä ruokaa, nyt on sellainen olo, ettei enää tarvitse. Mutta onhan se kiva kokata kahdestaan”, Maija sanoo.

Maija kertoo, kuinka paljon matkustellut Ari tutustuttaa häntä uusiin eksoottisiin ruokiin. Viimeksi he maistelivat yhdessä etanoita.

”Itse en ole matkustellut. Haaveena olisikin, että Ari kuljettaisi minua jonnekin maailmalla, kertoisi ja näyttäisi paikkoja. Olisi turvallista lähteä reissuun hänen kanssaan.”

 

Lue onnen hetkistä myös:

Koiriin hurahtanut Sanni, 36: “Koiran kanssa on pakko nauraa”

Vapaaehtoistyontekija Tuula 70: ”Se mitä antaa, heijastuu takaisin”

Äitiys muutti Annikaa, 36: ”Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”

Käsipalloilija Aws Ali Aneed, 30: “Yksin ei voi saavuttaa onnea”

Onnellinen maallemuuttaja Heli, 40: ”Elämä on hyvää kun pää on käännetty plusmerkkiseen asentoon”

Hetkestä onnen löytävä Päivi, 49: ”Maailmassa ei voi olla liikaa välittämistä”

 

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Varttuneempi pari Ari, 65, ja Maija, 65: ”Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X