Kun päivähoitoa ei ollut, maitotilan lapset juoksivat eläinten perässä ja keikkuivat orsilla

Kun kunnallisesta päivähoidosta vasta haaveiltiin, maalaistalon lapselle ei jäänyt epäselväksi, mitä vanhemmat tekivät työkseen.

Teksti Erja Salovaara

Kuvat Erja Salovaaran kotialbumi

Varhainen muisto lapsuudesta: Katselen murjottaen pystylautojen raosta, kuinka äiti kaataa lämmintä maitoa siivilän läpi lypsykannusta tonkkaan ja loput kissankuppiin. Minut on nostettu navettatöiden ajaksi tyhjään vasikkakarsinaan kieppumasta lehmien (ja äidin) jaloista, ja minua suututtaa, koska en ylety avaamaan säppiä.

1960-luvun lapsille ei ollut tarjolla kunnallista päivähoitoa, joten maalaistalossa lapset otettiin mukaan vanhempien työpaikalle. Toki aamulypsylle äiti ei raaskinut pientä herättää, vaan juoksi lypsyjen välillä sisällä katsomassa, että kaikki oli hyvin. Kerran hän ehti parahiksi paikalle, kun kattovalaisimen päälle huonetta hämärtämään asetettu kangas jo kärysi pinnasängyn yllä.

Vähän isompana saatoin herättyäni hiippailla talon toiseen päähän isovanhempien huusholliin, kunnes äiti ja isä palasivat navetalta. Pappa teki taaperolle aamiaiseksi pullamössöä: maitokahvikupilliseen pilkottua pitkoa, jonka joukosta sattumina löytyi pari puoliksi sulanutta sokeripalaa.

26.10.2021

X