Ulla nauttii vapaa-ajan kodistaan. Talossa ja puutarhassa riittää mielekästä puuhaa.

Puuhuvila on jo sukupolvien ajan periytynyt naiselta toiselle: perinne­kunnostus on päättymätön urakka

Isotädiltä peritty puuhuvila kukoistaa jo kolmannen sukupolven kesäkotina. Omistajiensa mielestä jugendhenkinen rakennus on todellinen Helmi.

Teksti Taina Tellman

Kuvat Pauliina Salonen

”Alun perin tämän piti olla vain kesäpaikka, mutta täällä kuluvat lomien lisäksi myös pitkät viikonloput, jotka aina vain pitenevät.

Huvilan perivät aikoinaan äitini ja hänen sisaruksensa isotädiltäni Helmi Kalliolta. Tätini ja enoni luovuttivat osuutensa äidilleni ­Hilkalle, kun vanhempani alkoivat kunnostaa taloa.

Isotätini Helmi, itsellinen ja menestyvä yrittäjä, rakennutti talon vuonna 1920 kesähuvilaksi päästäkseen lomailemaan sisarensa, isoäitini Mimmi Lepistön ja tämän perheen lähelle. Myös toinen isotätini Hilma vietti kesiään huvilalla. Minä perin rakennuksen vanhemmiltani, ja joskus aikanaan tyttäreni perivät sen minulta.

01.08.2021

X