Iltapuku on oopperalaulaja Mari Palon työasu. Arkijuhlissa laulaja suosii rokahtavia nahkahousuja ja korkkareita.

”Oikeasti minulla on todella harvoin sellaisia juhlia, joihin voisin pukeutua iltapukuun. Omistan noin kymmenisen iltapukua ja niitä käytän ainoastaan esiintyessäni konserteissani.

Esiintymispuvun täytyy istua hyvin ja siinä pitää pystyä hengittämään kunnolla, pallealle täytyy olla tilaa liikkua. Olkaimet ovat tärkeät, sillä koko kroppa työskentelee laulaessa, eikä puku saa aiheuttaa epävarmuutta.

Kun sukellan oopperan rooliasuun, sisälläni herää tietoisuus roolihahmon ulkoisista piirteistä. Rooliasusta ja sen aikakaudesta riippuu moni asia; miten roolihahmo kävelee, puhuu, elehtii ja kuinka pitkiä askeleita hän ottaa.”

Mari Palo kirjavassa mekossa

”Mottoni on ’vähemmän on enemmän’, ja pukeudun useimmiten hillitysti. On minussa boheemikin puoli, jota tämä asukokonaisuus edustaa.”

Mekko sen olla pitää

”Isäni Esteri-täti on ostanut minulle mekkoja koko ikänsä. Tämäkin mekko on hänen ostamansa. Mekon kanssa puettiin valkoiset puuvillasukkahousut ja valkoiset remmisandaalit ja juhlatyyli oli valmis. Esteri oli aina tyylikkäästi pukeutunut hansikkaita myöten, eikä hän lähtenyt mihinkään ilman tyylikästä kampausta. Hän laittoi papiljotit aina lauantaisaunan jälkeen ja hänen saunatakkinsa oli juhlavaa samettia. Huivivillitys tarttui ehkä Esteriltä minuun, sillä ostan usein matkoilta jonkin huivin itselleni. Minulla on myös yksi Esterin vanha mekko, jota yhä pidän esiintyessäni.”

Mari Palo lapsena punaisessa mekossa

Vintagelöytöjä ullakolta

”Teini-iässä minulla oli tapana penkoa isovanhempieni ullakkoa ja ihastua menneiden vuosikymmenien vaatteisiin: upeisiin kapeakärkisiin kenkiin, laukkuihin ja turkiksiin. Käytin muun muassa isoäitini vanhaa takkia. Kuvan mekko on tätini vanha ja 60-luvulta, olen ystäväni Marjukan yo-juhlissa. Tykkäsin siihen aikaan myös kalevalakoruista, jotka olin saanut äidiltäni. Juhlapukeutumiseni oli tuolloin hillittyä, yksinkertaista. En halunnut pukeutua huomiota herättävästi. Tässä vaiheessa olin vielä blondi, enää en kyllä osaisi olla.”

Mari Palo ystävänsä ylioppilasjuhlissa vintagemekossa

Taidetta yllä

”Kun linnanjuhlakutsu kolahti postiluukusta vuonna 2000, olin todella yllättynyt. Soitin ihan ensimmäiseksi tietenkin äidille ja isälle, joiden kanssa päiviteltiin asiaa. Sen jälkeen alkoi puvun metsästys, sillä juhliin ei ollut aikaa kuin pari kolme viikkoa. Etsinnän tuloksena tapasin Markus Rotkirchin, joka oli juuri valmistamassa lopputyötään Taikiin. Siitä lopputyöstä tuli minun juhlapukuni. Se oli ensi näkemältä aika rajun tuntuinen väreineen ja printteineen ja se sai paljon huomiota osakseen juhlissa ja mediassa. Olin vasta 25-vuotias ja hieman arka, joten kaikki se huomio tuntui hämmentävältä. Mutta puku sopi hienosti minun kaltaiselleni taiteilijalle. Ostin puvun omaksi ja se on minulla vieläkin. Säilytän sitä kuin taideteosta.”

Mari Palo hevosiltapuvussa

Lemppari nahkahousut

”Olen joka vuosi Finlandia-talon Strauss-konsertissa vieraana. Tänä vuonna otetussa kuvassa olen etkoilla. Muistan, että Kaarina Kivilahti tuli kehumaan tyyliäni. Malene Birgerin nahkahousuni joustavat, eivätkä ole menneet miksikään käytössä, vaikka olen käyttänyt niitä todella paljon. Ne on ostettu Kokkolasta Sköna Clarasta, joka on mielestäni Suomen paras vaatekauppa. Siellä saa rauhassa sovittaa ja juoda vaikka kupposen kahvia. Toppi on ikivanha Italiantuliainen, se on täyttä villaa ja kestänyt hyvin aikaa. Espritin jakun olen ostanut Kuhmosta, Moda Pajakka -liikkeestä ollessani Kuhmon Kamarimusiikki-festivaaleilla.”

Mari Palo mustissa nahkahousuissa

Lue lisää:

Laila Snellman kertoo tyylistään: “Hankin rintaliivitkin vasta 40-vuotiaana”

Maija Wallin, 67, tyyli muuttui ladystä farkkunaiseksi

Istuvat farkut vartalotyypin mukaan