Me kaksi: "Olemme molemmat rohkeita"

Pudottuaan eduskunnasta Timo Kaunisto ja Kirsi Ojansuu-Kaunisto asettuivat Timon kotitilalle. Kirsi kutsuu jo itseään emännäksi, vaikka ei koskaan kuvitellut asettuvansa siihen rooliin.

Aamuyöllä huhtikuun 18. päivänä 2011 kaksi hahmoa kohtaa Hämeenlinnan linja-autoasemalla. He halaavat toisiaan tiukasti.

Molemmilla on takanaan raskas ilta eduskuntavaalien valvojaisissa. Kirsi Ojansuu on seurannut niitä muiden vihreiden seurassa kotikaupungissaan Hämeenlinnassa. Timo Kaunisto saapuu hänen luokseen monta tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Keskustan varapuheenjohtajana hänen oli jäätävä Helsinkiin sulattelemaan vaalitulosta.

Vihreät ja kepu ovat olleet vaalien suurimmat häviäjät. Ojansuu ja Kaunisto ovat kumpikin menettäneet paikkansa.
– Me pudota mätkähdettiin, Timo sanoo nyt, kolme vuotta myöhemmin.

Vaali-iltana Kirsi ei niinkään jännittänyt omasta puolestaan, mutta häntä suretti Timon puolesta.
– Tai oikeastaan olin vihainen siitä, että ihmiset tuomitsivat meidän rakkautemme, Kirsi muistelee.

Timon ja Kirsin suhde oli tullut julkisuuteen edellisenä vuonna. Kirsi oli eronnut jo pari vuotta aiemmin, ja Timo erosi tavattuaan Kirsin.

Timo sai kokea omiensa reaktiot rankimman kautta. Kolmen tuhannen äänen menetykseen vaikutti moni asia, mutta suhde cityvihreään feministi-poliitikkoon oli ehkä yksi niistä. Kirsin putoaminen selittyi selkeämmin koko puolueen tuloksella.

Silloin autiolla linja-autoasemalla Timo ja Kirsi löysivät lohdun toisistaan.
– Meillä oli silloin toisemme. Loppujen lopuksi ne kokemukset vahvistivat meitä.

Kirsistä tulee emäntä

Timon ja Kirsin elämä mullistui muutamassa vuodessa, mutta nykyään he viettävät seesteisiä päiviä Timon kotitilalla Loimaan Alastarolla. Timon suku on viljellyt maita jo 1890-luvulta lähtien. Tilan vanha, vuonna 1928 rakennettu navetta on remontoitu kodikkaasti asumiskäyttöön. Suurta huonetta hallitsee pitkä ruokapöytä, jonka Timo on itse rakentanut. Tilan päärakennusta korjataan parhaillaan.
– Tuossa oli ennen lehmien ruokintapaikka, Timo osoittaa.

Kirsi on ottanut maatilan omakseen pikku hiljaa, oikeastaan esine esineeltä.
– Nautin näiden talonpoikaisten esineiden ja modernin tyylin kontrasteista. Minulle on merkityksellistä, että tämä on niin juureva paikka.

Kirsi suunnittelee jo päärakennukseen huonekaluja leivinlaudoista, ja navetassa hän keksi ehdottaa Timolle, että lasisista maidonkuljetusputkista saisi hienon kattovalaisimen.
– Tästä tulee meidän ensimmäinen yhteinen hedelmämme, Kirsi sanoo ja katselee ympärilleen onnellisen näköisenä.

Kotiutuminen pieneen kylään ei kuitenkaan ole sujunut mutkitta. Alussa Kirsi hämmentyi, kun häntä kutsuttiin Kauniston emännäksi, mutta nyt hän alkaa jo olla sinut uuden roolinsa kanssa. Yllätys oli myös se, miten harvinaisia vihreät ovat maaseudulla.
– Nuorena minulla oli niin selvä käsitys siitä, mikä tulisi olemaan elämäntieni. Ei sitä silloin voinut kuvitellakaan, että rakastuisin joskus kepulaiseen maanviljelijään! Kirsi sanoo ja nauraa.

Timo ja Kirsi asuvat maatilan lisäksi myös Kirsin kakkoskodissa Hämeenlinnassa, jossa he viettävät varsinkin talvisin enemmän aikaa. Välimatka kahden kodin välillä sattuu olemaan kätevän lyhyt.

Kummankin lapset ovat jo isoja. Timon lapset jäivät erossa asumaan ex-vaimon maatilalle Laitilaan. Kirsi tapaa lapsiaan Hämeenlinnassa. Timon isä muutti leskeksi jäätyään tilalta kirkonkylälle, mutta käy tervehtimässä poikaansa päivittäin.

Kepulainen ja vihreä

Kirsi oli aikanaan oppinut, että naimisissa olevaan mieheen ei pitäisi sekaantua. Mutta niin siinä kuitenkin kävi, kun hän tapasi Timon.
– Eikä minuakaan varoitettu vihreistä, ei ainakaan riittävästi, Timo vitsailee.
– Mutta ei siinä vaiheessa kyllä kyselty puoluekantaa, hän toteaa vähän vakavammin.

Suhde kehittyi eduskunnassa syvällisten keskusteluiden ja väittelyiden kautta. Timon mukaan heillä oli jo silloin pohjimmiltaan yhteinen arvomaailma. Timokin on monessa asiassa ”vihreä”: hän vastustaa ydinvoimaa, ja hän on ollut luomutuotannon edelläkävijöitä. Sattumoisin molemmilla on sama syntymävuosi, 1963.

Keskustelut ja väittelyt ovat edelleen Kirsin ja Timon suhteen kantava voima, ja sen myös huomaa. He kuuntelevat toista tarkkaan, antavat tilaa ja jatkavat siitä, mihin toinen pääsi.

Molemmat ovat vieläkin mukana politiikassa, toistaiseksi kuntatasolla, mutta seuraavat eduskuntavaalit ovat tähtäimessä.
– Me olemme toistemme parhaat preppaajat, he sanovat.

– Olen oppinut tästä suhteesta, että politiikassa ei voi olla yksin oikeassa, Timo sanoo.
Hän huomauttaa, että helpompaa, jos toinen ymmärtää, miten paljon puolue sitoo jäseniään. He tietävät olevansa toimiva tiimi, mutta jatkossakin he aikovat tehdä uraansa erikseen, omissa puolueissaan.

Timo tosin myöntää käyneensä läpi kriisin viime eduskuntavaalien jälkeen. Ennen vaaleja Timo kutsuttiin jopa konservatiivisten puoluetovereiden ”puhutteluun” selittämään avioeroaan ja suhdetta Kirsiin.
– Mietin tosissani, että olenko väärässä puolueessa. Luin uudelleen Santeri Alkion ajatuksia, ja totesin, että niiden ydin on terve, enkä halunnut luopua puolueesta, Timo kertoo.

Hän pyrki toukokuussa EU-parlamenttiin, ja tappiosta huolimatta kokemus oli hyvä.
– Tunsin itseni jälleen hyväksytyksi.

Sittemmin molemmat ovat vierailleet toistensa puoluekokouksissa, ja Kirsi on esiintynyt kepun tilaisuuksissa Euran muinaispuvussa, jonka hänen äitinsä on ommellut. Timo puolestaan oli mukana Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan toisella kierroksella.

Akut ladattuina eteenpäin

Vaikka Timo on asettunut takaisin tuttuihin maisemiin, avioliitto Kirsin kanssa merkitsi hänellekin suurta muutosta. Aiemmassa liitossaan hän asui vaimon kotitilalla, ja avioero oli vaikea, myös taloudellisista syistä.

Timon mielestä maatilojen avioeroista ei puhuta tarpeeksi, ja Kirsikin tietää nyt, millainen ongelmavyyhti erosta voi syntyä.
– Olen saanut eron jälkeen paljon puheluita ihmisiltä, jotka ovat halunneet jakaa kokemuksiaan erotilanteista. Maaseudulla avioerot ovat hyvin vahvasti kunniakysymys, ja tilan jatkamisen vastuu painaa, Timo sanoo.

Ellei Timolla olisi ollut vanhaa kotitilaa, johon palata, hän olisi menettänyt toisen ammattinsa.
– Aloitin täällä maanviljelijänäkin uudesta tilanteesta. Paluu sujui kuitenkin luontevasti, siitä tuli rauhoittava fiilis, Timo kuvailee.

Kirsi puolestaan on valmistautumassa vielä yhteen uuteen käänteeseen. Hän opiskelee teologiaa ja valmistuu aikanaan papiksi.
– Mistähän sä saarnaat sitten pappina? Ilmastonmuutoksesta? Timo piikittelee lempeästi, ja Kirsiä hymyilyttää.

Kirsi näkee papin ja poliitikon työn välillä selvän eron.
– Kun toimin pappina, astun armon ilmapiiriin. Silloin on ymmärrettävä erilaisia maailmankatsomuksia, enkä voi olla vihreä feministipoliitikko. Mutta on ammateissa samaakin: molemmissa ollaan tekemisissä elämän tärkeiden kysymysten kanssa.

Timo ja Kirsi sanovat molemmat olevansa rohkeita elleivät peräti tyhmänrohkeita. Ehkä juuri se piirre selittää, miksi he aikovat tappioiden jälkeen vielä kerran pyrkiä eduskuntaan.
– Me olemme poliitikkoina parhaassa iässä, ja nyt olemme ladanneet akut täyteen, Timo vakuuttaa.

Teksti: Leena Virtanen
Kuvat: Riikka Hurri

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 16/14!