Kevätrunot unelmista koskettavat – "Anna yksinäisille vanhuksille joku, joka ottaa heidät syliin"
Mistä sinä unelmoit? Haaveiletko kenties pienistä yksityiskohdista, jotka tekisivät elämästä nautinnollisempaa vai suurista muutoksista, jotka muuttaisivat maailman paremmaksi paikaksi elää? Lue seitsemän kotimaisen runoilijan säkeet unelmista!
Runoissa haaveillaan niin luonnon rauhasta, rakkaudesta kuin vapaudestakin. Nämä kevätrunot unelmista eivät jätä kylmäksi!
1. Kevätrunot: Toiveita
Toivomus
Koko aurinkoisesta maailmastamme
toivon vain puutarhasohvan
jolla kissa paistattaa päivää…
Siinä minä istuisin
sylissäni kirje,
yksi ainut pieni kirje.
Sellainen on minun haaveeni.
Edith Södergran: Dikter, 1916, suom. Uuno Kailas
Tahtoisin istua laiturilla
kun järvi on yksin
ja tummuu,
kun tuuli tyyntyy
ja usva nousee.
[…]
Tahtoisin istua laiturilla,
kunnes yö on hiljainen.
Eila Kivikk’aho: Niityltä pois, 1951
2. Kaipausta
Kaikki yöt ovat taivaanrantojen takana
joka hetki,
ja ne odottavat.
[…]
ja kaikki mitä olet koskaan kaivannut
on sisälläsi,
meri,
tuuli,
aurinko
ja sinä itse istumassa rannalla
niinkuin olisit istunut siinä jo hyvin hauan,
aina.
Hannu Salakka: Kasvot elämän varrelta, 1979
Kadehdin lintuja, koska en ole lintu,
ja sentään olen vapaa kuin lintu,
ilman monia huolia, kellon osoittamaa aikaa.
Omistan puut joihin tuuli pesii,
lumen joka kulkee pohjoiseen,
vuokot lumen alla hiljaiset,
veden johon tunnit putoavat,
tummuva ilta.
Eeva-Liisa Manner: Tämä matka, 1956
Sain sen, mitä halusin, rakkauden,
ja sentään: olenko onnellinen.
Mitä odottelen?
Joka kerta, kun oveeni koputetaan,
on mieleni riemua tulvillaan.
Mitä odotankaan.
Lauri Viita: Uuden runon kauneimmat 1, 1968
3. Tahtotiloja
Hyvä Jumala.
Anna linnuille pesiä.
Anna lapsille hyviä isiä ja äitejä.
Anna yksinäisille vanhuksille joku
joka ottaa heidät syliin.
Eeva Kilpi: Kiitos eilisestä, 1996
Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden.
[…]
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana.
Satu Hassi: Magdaleena ei häpeä enää, 1984
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kevätrunot unelmista koskettavat – "Anna yksinäisille vanhuksille joku, joka ottaa heidät syliin"