Kolmekymppiset Riikka ja Samuli tekivät elämänmuutoksen: muuttivat Helsingistä Joensuuhun ja remontoivat rappiokartanon
Kun Riikka Hurri ja Samuli Kettunen tulivat ensimmäistä kertaa katsomaan Wallen kartanoa, Riikka ajatteli, että he eivät todellakaan osta kaameassa kunnossa ollutta taloa. Toisin kuitenkin kävi. Riikan ja Samulin käsissä rapistunut kartano on muuttunut hurmaavaksi lapsiperheen kodiksi.
Riikka Hurri ja Samuli Kettunen tutustuivat ja rakastuivat Lieksan Kolilla, jonne Riikka tuli talveksi hiihdonopettajaksi. Samuli toimi eräoppaana Kolilla. Sittemmin Riikan valokuvaajan työt veivät parin Helsinkiin ja Käpylään, jossa he asuivat kymmenkunta vuotta.
Perheen kasvaessa pariskunta alkoi etsiä isoa taloa Etelä-Suomesta, mutta sopiva ja sopivanhintainen löytyi lopulta kaukaa Joensuusta, Samulin synnyinkaupungista. Samuli oli alkanut kaivata Helsingistä kotiseudulleen, jossa asuvat hänen vanhempansa, sisko ja monet kaverit.
25 metriä pitkän päärakennuksen pihapiirissä on aitta ja navettarakennus. Saunamökki sijaitsee metsän reunassa, kaksikerroksisen asuinrakennuksen takana. Joensuun keskustaan on viitisen kilometriä, pyöräilymatka.
Noljakan kaupunginosan vanhin rakennus valmistui vuonna 1888. Hulppean kartanon rakennutti kesähuvilakseen Joensuun Lyseon rehtori Daniel Axel Walle. U-kirjaimen muotoisessa rakennuksessa oli 17 huonetta. Itäpäätyä hallitsi suuri tupa, länsipäädyssä oli sali.
Umpipihalla aittaa vastapäätä sijaitsi luhtiaitta, jonka paikalla kasvaa nykyään komeita vaahteroita.
Wallea kuvataan leppoisaksi isännäksi. Hän kutsui kesäpaikkaansa sukulaisten ja ystävien lisäksi myös kulttuurivaikuttajia ja taiteilijoita. Paikkaa alettiin kutsua Noljakan Hoviksi.
Sama vieraanvaraisuuden henki vallitsee talossa yhä. Riikka ja Samuli majoittavat ystäviään muun muassa ullakkohuoneisiin, sillä tilaa on. Heinäkuussa Ilosaari-rockin aikaan kodin lisäksi myös aitta täyttyy juhlijoista.
”Kotimme on myös kaveriemme koti”, Samuli kiteyttää.
Toisin kuin reilut sata vuotta sitten, rakennuksessa majoittuu vieraita myös talvisin. Alkuvuodesta yläkerrassa asui Riikan ystävä kahden lapsensa kanssa. He olivat pari kuukautta paossa kotinsa putkiremonttia.
Remonttikesät asuttiin pihalla teltassa
Päärakennus oli surkeassa jamassa, kun Riikka ja Samuli ostivat tilan kuusi vuotta sitten.
”Kun saavuin Koivuvaaraan ensimmäisen kerran, ajattelin, että ei todellakaan osteta tätä”, Riikka sanoo.
”Talossa olivat kunnossa vain ne kohdat, joita ei ollut remontoitu 1800-luvun jälkeen”, Samuli kuvailee.
Lue myös: Saksalainen Katja rakastui Suomen maaseutuun – lehmistä tuli ex-suurkaupunkilaisen sydämenasia
Pariskunta halusi remontoida tulevan kotinsa kunnioittamalla alkuperäistä rakennusta. Onneksi alkuperäisestä Noljakan Hovista oli säilynyt muutama valokuva.
Remontti vaati huolellista suunnittelua ja mittavia purkutöitä. Riikka kertoo, että ensimmäiseksi piti siivota törkyläjät. Sekä lattiasta että katosta purettiin neljä pintakerrosta.
”Talo oli 1950-luvun kuosissa: matalat ikkunat ja lasketut katot”, Samuli muistelee.
Talossa on ollut myös tulipalo ilmeisesti 1960-luvulla. Sisäkatto oli kärsinyt pahoin, hirret olivat hiiltyneet, ja monet katon tukipuut katkenneet.
Purkutöissä kuluikin ensimmäinen remonttivuosi. Samuli on tottunut tekemään elokuva- ja televisiotuotantojen järjestäjänä pitkiä päiviä. Lomajaksoillaan hän uurasti kodin kunnostustöissä.
Hän kertoo pelänneensä eniten hirsien vaihtoa. Avuksi tuli kaksi hirsirakentamiseen perehtynyttä kirvesmiestä, joiden avulla parisataa hirsimetriä saatiin vaihdettua parissa viikossa. Tuvan nurkassa sijainneen saunan kohdalta piti vaihtaa peräti kolme alinta hirsikerrosta.
Ensimmäisinä remonttikesinä perhe asui pihalla isossa huvilateltassa, jonka alla oli pikkuteltta. Pesuja varten lämmitettiin sauna. Taloon Riikka, Samuli ja pojat pääsivät muuttamaan vuonna 2016.
Noljakan Hovista tuli menestyvä maatila
Noljakan Hovi koki perusteeellisen muutoksen, kun Wallen perikunta myi lohkotusta tilasta puolet Hilja ja Väinö Pesoselle vuonna 1938. Pesoset muuttivat suureellisena pitämänsä nimen kotoisammaksi Koivuvaaraksi ja remontoivat talon ajan ihanteiden mukaiseksi.
Päärakennus menetti u-kirjaimen muotonsa, kun molemmat siivet purettiin. Ilmeisesti siivet olivat liian huonokuntoisia remontoitaviksi.
Olympiavuonna 1952 Koivuvaara oli noin 120 hehtaarin menestyvä maatila. Lypsäviä lehmiä oli yli 20 ja paikka toimi Hammaslahden karjakkokoulun opiskelijoiden harjoittelutilana.
Yleislakon ajalta vuodelta 1956 on säilynyt hauska anekdootti. Tarina kertoo, kuinka neuvokas emäntä keksi kirnuta maidot voiksi pulsaattoripesukoneessa, jotta lypsettyä ja meijeriin kuljettamatta jäänyttä maitoa ei tarvinnut heittää hukkaan.
Viime kesänä Pesosten suku kokoontui Koivuvaaraan, kun Hilja ja Väinö Pesosen poika, Koivuvaaran salissa syntynyt Tapio Pesonen täytti 70 vuotta. Tytär Salme Ripatti on koonnut talon historian kirjaksi, jota nykyiset asukkaat ovat kiinnostuneina tutkineet.
Koivuvaaran värikkääseen historiaan kuuluu myös navetan tulipalo 1940-luvulla, kun pikkupojat olivat leikkineet siellä tulitikuilla.
Samuli haaveilee, että ehtisi kunnostaa remontin ajan taukotilana toimineen navetan vuokrattavaksi juhlatilaksi. Myöhemmin sitä voisi käyttää myös studiona.
Päihdehuoltoa ja autokauppiaita
Joensuun kaupunki osti Koivuvaaran tilan Pesosten pojalta Eerolta vuonna 1985, kun kaupunki tarvitsi maata Noljakan uutta asuinaluetta varten.
Kaupunki hyödynsi tilan rakennuksia muun muassa päihdehuollon asumisyksikkönä. Päihdehuoltovuosilta pihaan oli jäänyt muun muassa siirrettäviä parakkeja.
Kaupungin omistaessa Koivuvaaran voimaan tuli Euroopan unionin Natura 2000 -hanke, joka suojelee luonnon monimuotoisuutta. Koivuvaaran pihapiiri kaavoitettiin Natura-alueen sisään, ja tontille johtaa vain pyörätie, vaikkakin pihaan ajo on sallittu.
Joensuun kaupunki myi Koivuvaaran vuonna 2012 paikalliselle autokauppiaalle, joka aikoi rakentaa sinne vuokra-asuntoja. Aie osoittautui kuitenkin liian työlääksi, ja huonokuntoinen talo tontteineen laitettiin myyntiin jo seuraavana vuonna.
Remontti oli kuuden vuoden urakka
Ammattirakentajista huolimatta Samuli ja Riikka arvioivat kunnostaneensa kotinsa 90-prosenttisesti itse, ainakin jos suhdeluku sisältää ystävät, sukulaiset ja etenkin molempien isät, jotka ovat tehneet ison työn remontissa.
Talon kuistit eivät olleet enää korjattavissa, ja ne rakennettiin valokuvien perusteella alkuperäisen kaltaisiksi. Oikeantyyliset ikkunat etukuistille löytyivät, kun Riikan ja Samulin kaveri pelasti ikkunat kaatopaikkakuormasta. Ne ovat talosta joka siirrettiin Venäjän Karjalasta Suomeen.
Uloskäynnin pariovet hankittiin Tori.fistä. Väliovet on pelastettu Helsingistä Mannerheimintien kerrostalosta, jonka remontissa ovet olivat menossa jätelavalle. Saranat ja ovenkahvat Riikka ja Samuli ovat hakeneet purkutaloista.
Osa talon leveistä lattialankuista oli hyväkuntoisia, joten ne pystyttiin käyttämään uudestaan, vaikkakin eri paikoissa kuin aiemmin.
Lattia- ja ovilistoja pariskunta hankki halvalla Onttolan varuskunnan remontista. Osa listoista sopi Koivuvaaraan sellaisenaan, mutta useimmista listoista piti hioa maalit pois ja maalata uudelleen taloon sopiviksi.
”Paljon on vielä kesken”, Riikka vähättelee.
”Paljon on jo tehtykin”, Samuli korjaa.
Pariskunta esittelee kunnostettua kotiaan. Isosta eteisestä tullaan alakerran tupaan, josta johtaa ovi kodinhoitotilaan ja edelleen olohuoneeseen.
Rakennuksen toisessa päädyssä on vanhempien makuuhuone, lastenhuone ja toistaiseksi varastokäytössä oleva vaatehuone. Talon toisessa päädyssä on kylpyhuone ja wc.
Yläkerrasta käytössä ovat tuloaula, kaksi huonetta ja kaksi alkovia. Yläkerran molemmat päädyt ovat toistaiseksi kylmiä säilytystiloja.
60-neliöinen tupa pysyy kylminäkin aikoina lämpimänä, kun leivinuunissa poltetaan säännöllisesti puuta. Puuhellalla keitetään puuro joka aamu.
Vähän ennen kuin Riikka ja Samuli ostivat talon, siihen oli uusittu öljylämmitysjärjestelmä. Sen tilalle on tulossa aurinkoenergiaa ja maalämpöä hyödyntävä ympäristöystävällisempi lämmitysjärjestelmä.
Elämä on asettunut uomiinsa
Muutto vilkkaasta pääkaupungista Joensuuhun arvelutti erityisesti Riikkaa. Sinne jäivät kaverit ja tutut ympyrät.
”Ensimmäisinä Koivuvaara-päivinä järkytyin iltojen pimeydestä. Pihasta ei nähnyt katuvaloja!” hän nauraa.
Eniten Riikka kuitenkin pelkäsi valokuvaajan-töittensä vähenemistä. Nyt hän huomaa pelänneensä turhaan, sillä työkeikkoja on kertynyt runsaasti. Riikka on myös taltioinut Koivuvaaran remontointia.
Monista Koivuvaara-visioistaan huolimatta sekä Riikka että Samuli aikovat jatkaa nykyisissä ammateissaan. Tosin elämänmuutos on lisännyt kummankin työreissuja.
Keikkatöiden ja lastenhoidon yhteensovittaminen vaatii aikataulujen tarkkaa sovittelua. Onneksi sekä koulu että päiväkoti sijaitsevat alle kilometrin päässä Koivuvaarasta.
Lähde: Salme Ripatti: Noljakan Hovi 1879–1938, Koivuvaara 1938–2017.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 4/2019.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kolmekymppiset Riikka ja Samuli tekivät elämänmuutoksen: muuttivat Helsingistä Joensuuhun ja remontoivat rappiokartanon
Täällä Lapissakin olisi tuhatmäärin taloja, joita uudet riikat ja samulit voisivat tulla pelastamaan. Ja samalla pelastaisivat kylät kuolemilta. Tervetuloa oikean elämän pariin maalle!!!
Tarkennusta kaipaan. Pelkkä iso talo ei ole kartano, vaan tilalla on pitänyt olla Kartano oikeudet. Epäilen, että taas kerran tänä asia sekoitetaan.. eli löytyykö tämä kohde oikeasti Suomen Kartano martikkelista ? Tai onko tämä vaan niitä isoja kauniita taloja, joita omaksi ilokseen joku alkoi kutsumaan kartanoksi ?