Maalla-kolumni: Kiljuskärjen ideanurkassa kovat kierrokset
Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän taloaan. Tänä kesänä Kiljuskan ideakierrokset ovat saaneet uutta vauhtia.
Suomalainen on luovimmillaan mökillä. Mökkiläiset keksivät kaikkea, jolla voi korvata puuttuvia kapineita, säästää rahaa ja ratkaista ongelmia. Kuten heinäkuussa kerroin, Meirän mies on viimeksi keksinyt tehdä AIV-sammioista kannellisen hiekkalaatikon ja uima-altaan.
Kiljuska puolestaan on joutunut käyttämään kaiken luovuutensa, kun Meirän mies ei ole lainkaan kiinnostunut huussin petraamisesta. Kermapylly näet käy itse vesivessassa. Olen turhaan vaatinut lopputuotteen erottelemista nesteeseen ja kiinteään helpolla ja halvalla tavalla: asettamalla kaksi muovisammiota sisäkkäin ja karistamalla väliin kuiviketta.
Kun ongelma ei ratkennut, kuolema astui peliin.
Kissamme menehdyttyä 19. mökkikesänään jäljelle jäi runsaasti puupohjaisia kissanhiekkalaatikon pellettinappuloita. Ajattelin, että se mikä toimii kissalla, toimii myös naisihmisellä, ja ripottelin papanat ruumaan.
Jo lähes kymmenen vuotta pellettipussukka on kuulunut Kiljuskärjen huussin vakiovarustukseen.
Lue myös: Maalla-kolumni: Puuhailua vai hullun hommia?
Vanhentuneille kahvipaketeille löytyi käyttöä
Saadakseni aikaan lopullisen ratkaisun ostin kolme kesää sitten tyyriin kompostoivan huussijärjestelmän. Se odottaa edelleen asennustaan. En ole kuulemma toimittanut uuden huussirakennuksen piirustuksia. Jos toimittaisin, pytinki olisi pystyssä tuota pikaa.
Tänä kesänä olen joutunut koventamaan kierroksia huussikeksimisessä. Painetta lisäsi kuuma kesä: hajuhaitat alkoivat olla tuntuvia tiheästä tyhjennyksestä huolimatta. Onneksi keittiön kaappia siivotessani löysin kaksi vanhaksi mennyttä kahvipakettia. Kiikutin kahvit oitis huussille ja kopistelin porot ruumaan.
Kyllä nyt kelpaa käydä asioilla. Huumaavien tuoksujen tunnelma on kuin ykkösen raitiovaunussa, kun se kurvaa ohi Sokoksen kahvipaahtimon Helsingin Sturenkadulla rantojen miehet takasillallaan.
Lue myös: Maalla-kolumni: Suvun ja ystävien juuret ovat puutarhassa
Materiaalikokeiluistani sikiäisi ehkä elikoita, jotka elävät sekä viljasta että ulosteesta
Vastaanotto ei aina ole innostunut
Useimmat uudet ideat ovat vanhojen keksintöjen parannuksia. Niin myös Kiljuskan uusimmat älynväläykset. Esimerkiksi vanhentuneen virolaisen talkkunan tuoksunautintaan voisi päästä ripottelemalla jauhoa kahvin päälle.
Kun ehdotin samaa käyttämättä jääneelle italialaiselle pizzajauholle, vastaanotto ei ollut innostunut.
Tyttären mukaan olin luomassa vielä tuntematonta ekokatastrofia. Materiaalikokeiluistani sikiäisi ehkä elikoita, joka elävät sekä viljasta että ulosteesta. Epelit eläisivät ikuisesti, kun ne hyvinä satovuosina tuhoavat viljasadon ja katokausina elävät kakassa.
Keksi tässä nyt sitten mitään mullistavaa.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/2021.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Kiljuskärjen ideanurkassa kovat kierrokset