Ihmiset

Artekin Annika Tammi: Jos tuotetta on katsellut jo vuosia, sen uskaltaa ostaa

Annika Tammen kotona sisustaminen on tarttunut lapsiinkin. Vuosien varrella kodin tyyli on mennyt aina vain värikkäämpään suuntaan.

Vitran valikoimasta Artekissa vastaava Annika Tammi muutti miehensä kanssa nykyiseen kotiinsa yli seitsemän vuotta sitten.

Perheeseen oli syntymässä vauva ja uutta kotia oli etsitty jo pitkään Punavuoren alueelta. Sopiva löytyi, kun ystävä kertoi myyvänsä oman asuntonsa.

”Tyylimme menivät hyvin yhteen. Maalasimme pari seinää, mutta muutoin asunto oli aivan meidän oloisemme”, Annika kertoo.

Mistä hänen sisustustyylinsä rakentuu?

Korkeat huoneet

”Ihastun asunnoissa aina tällaisiin vanhoihin korkeisiin huoneisiin. Täällä on tilaa hengittää. Mieheni naureskelee miettivänsä mieluummin tämän asunnon kuutiohintaa kuin neliöitä.

Välillä tuntuu, että tämä asunto alkaa käydä meille pieneksi, mutta asun mieluummin hieman ahtaasti tällä sijainnilla kuin muutan jonnekin vain suuremman tilan takia. Olemme juurtuneet Punavuoreen. Nautin siitä, että pääsen kävellen kaikkialle.”

Värien yhdistely

”Vielä opiskeluaikana tykkäsin nykyistä tiukemmista linjoista ja minulla oli kotona hyvin hallittu väriskaala. Nykyisin tykkään yhdistellä värejä.

Lapset ovat tuoneet rentoutta, pakostikin. Kodin tulee olla koko perheen näköinen. En halua, että lapset joutuvat varomaan täällä jotain. Pojat leikkivät kaikkialla asunnossamme, välillä villistikin, ja rakentelevat majojaan harva se päivä. Kodin täytyy kestää elämää.

Huvittavaa on, että sisustaminen on tarttunut myös lapsiin. Kun maalasimme vanhan armeijan kerrossängyn pojille, esikoinen sanoi, että värin pitää ehdottomasti olla kermanvalkoinen. Hän oli tykästynyt vanhaan samanväriseen sänkyynsä. Maalaamisen jälkeen poika sanoi, että sävy ei ole niin hyvä kuin vanhassa sängyssä.”

Työn vaikutus

”Minulla on onni työskennellä suosikkimerkkieni kanssa. Harkitsemme sisustusostoksiamme kauan emmekä kulje trendien mukana. Hankinnat tehdään aina pitkän ajan tähtäimellä.

Jos töissä on katsellut jotain tuotetta jo vuosia kyllästymättä, sen uskaltaa ehkä ostaa. Toisaalta usein riittää, että ihania tavaroita näkee töissä. Kaikkea ei tarvitse saada omaksi.”