Puutarha

Valkoinen kukka on kaunis yksinään ja muiden kanssa – tutustu yli 30 vaihtoehtoon ja katso kuvat

Valkoisen sävyjä on monia, mutta ne sopivat hyvin yhteen puutarhaan. Valkoinen kukka ei vaadi liikoja vierustoveriltaan.

Valkoinen kukka on siitä hyvä, että se ei sorsi ketään. Valkoisen kaveriksi sopii melkein minkä värinen kukkija tahansa. Se on vahva yksinäänkin, eikä välttämättä tarvitse ketään rinnalleen.

Onpa valkoiselle kukinnalle saatettu pyhittää jopa kokonainen puutarha, mutta aina sitä kuitenkin seuraa yksi uskollinen seuralainen, nimittäin vihreä.

Helppoja ja ärhäköitä lajeja

Hopealehtisen villanukkajäkkärän kukinnot ovat kuin tiukuja, jotka ääntävät niitä heilutettaessa. Juurirönsyjensä avulla leviävä kasvi ei pysy oikein paikoillaan ja pärjää pitkään vaikka villiintyneessä ja hylätyssä puutarhassa.

Vahvoja ja ärhäköitä ovat myös runsaasti kukkivat aro– ja kanadanvuokot, valkohanhikki, ukonkello ja isotähtiputki. Vuokkojen ja valkohankikin kukinnat osuvat alkukesään, isotähtiputki ja ukonkello kukkivat keskikesällä. Kasvit leviävät siementaimillaan ahkerasti ja runsaslukuisesti, ja kaikkia joutuu kitkemään pois toisten kasvien tieltä. Kranttuja kasvupaikastaankaan ne eivät ole, joten siinä mielessä nämä ovat helppoja tapauksia.

Koreakärsämö kuuluu samaan dominoivien joukkoon, mutta edellisistä poiketen se leviää juurillaan. Kasvi kiemurtelee juurirönsyillään vaikka toisen kasvin juuristoon ja sen läpi. Sitä ei pidäkään istuttaa toisten kasvien sekaan, sillä kerran levittyään sitä ei helposti saa pois. Se täytyy rajata omaksi kasvustokseen. Koreakärsämö on siitä kiitollinen, että se kukkii koko sydänkesän valkoisena pilvenä ja lähtee kasvuun vaikka lyhyestä juurenpätkästä.

Valkoinen kukka keväällä

Ensimmäisinä keväällä aukeavat posliinihyasintit, talventähdet ja valkoiset idänsinililjat. Toukokuussa ilahduttavat herkät ja ilmavat kääpiötulppaanit luonnonvalkoisina. Keväällä nousee monenlaisia valkoisia tulppaaneja ja narsisseja, joista kauneimpia lienevät Thalia-narsissit.

Niiden kanssa yhtä aikaa kukkii valkoinen ja ihanasti tuoksuva kaukasianpitkäpalko, joka viihtyy kuivalla paikalla, niukkaravinteissa kivikkopenkissä. Matala kasvi talvehtii ikivihreänä, mutta se ei kestä talvimärkyyttä.

Lumipallomaisella valkoisella palloesikolla on komea olemus, jonka se esittelee toukokuussa. Palloesikko on tanakkavartinen kasvi, ja vahvoja varsia se nimenomaan tarvitsee kannatellakseen suuria, miltei nyrkin kokoisia, hyvin kauniita pallokukintojaan. Palloesikko kehittää ja avaa kukintonsa alhaalta ylöspäin ja on riemastuttava näky avautuessaan, sillä kukinto muistuttaa linnunpesäkaljua. Kasvi viihtyy runsasmultaisessa ja ravinteikkaassa kasvualustassa, mutta ei harmittavasti leviä samoin kuin monet sinne tänne siemenestä lisääntyvät esikot.

Alkukesästä kukintansa aloittavat patjarikko ja valkoinen kesäpikkusydän, joka kukkii kiitollisesti monenlaisessa maassa ja leviää myös ilahduttavasti viemättä silti kasvutilaa toisilta. Sen kasvustoja on myös helppo karsia. Pienijuurinen patjarikko leviää myös monenlaisessa alustassa, mutta eniten se tykkää hiekkaisesta multamaasta.

Rönsytiarellojen kukinnot ovat kuin iloisesti palavia tähtisadetikkuja. Maanpeittokasvi muodostaa tiiviin, limeen taittuvan lehdistön, ja se leviää tehokkaasti varjossa tai puolivarjossa. Samantapaisesti kukkivat haltiankukkien valkokukkaiset lajikkeet, mutta ne pärjäävät myös auringossa. Hyvin kaunis on myös valkoinen heidinkukka, jonka kukat muistuttavat vanamoa.

Valkoinen kukka kesällä

Keskikesällä valkoiset ketoneilikat ilahduttavat pitkään. Ne ovat omimmillaan kuivalla, paahteisella ja niukkaravinteisella paikalla samoin kuin suomenmaksaruoho, joka kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.

Keskikesän auringossa painavia kukintojaan kannattelevat valkoiset pionit ja valkeina puskina loistosalviat, jotka myös tuoksuvat voimakkaan ryydintuoksuisesti. Samoihin aikoihin jaloangervot heiluttavat luonnonvalkoisia töyhtökukintojaan. Ne viihtyvät parhaiten siimeksessä. Myös puolitoistametrinen lehtoängelmä kukkii heinäkuussa luonnonvalkoiseen taittuvana huiskulana.

Valoisan paikan hopeahärkki taas on värin toisesta laidasta kylmänvalkoisine kukkineen ja hopeisine lehtineen. Se sopii maanpeittokasviksi paikkoihin, jossa se saa levitä vapaasti.

Herkkää valkoista taas tarjoilee kivikkokäenminttu, jonka kukinnot taittuvat hiukan siniseen. Kasvi viihtyy nimensä mukaisesti kivikkopaikassa.

Auringossa tai puolivarjossa viihtyvä valko-alpi kerää perhosia puoleensa. Kasvin suikean puikeat kukinnot taipuvat kauniin valkoisina kuin hentoina notkuvat tähkät. Kukat avautuvat tyvestä kärkeen päin. Harmillisesti tämä valkea kaunotar on talvenarka ja jää helposti lyhytikäiseksi.

Valkoinen kukka loppukesällä

Kesä alkaa taittua syksyä kohden, kun kaunopunahatut alkavat kukkia. Valkoinenkin punahattu tykkää niukkaravinteisesta maasta ja paahteesta, koska se on kotoisin Amerikan preerialta. Viihtyessään se tekee valtavasti siementaimia. Kukinnon keskiosa on kova ja piikikäs.

Aurinkoisen paikan valkoinen palavarakkaus pitää parhaana hiekkapitoista maata. Se risteytyy helposti sekä vaaleanpunaisen että tulipunaisen palavanrakkauden kanssa.

Loppukesästä valkoiset syysleimut kukkivat pitkään ja tuoksuvasti. Nekään eivät ole tarkkoja kasvupaikastaan vaan viihtyvät monenlaisessa alustassa. Vanha valkoinen leviää myös hyvin juuristollaan. Syysleimuja voi lisätä myös pistokkaista. Jos leimukukan varsi katkeaa, leikataan viidentoista sentin pätkiä, joihin jää kaksi lehtiparia, ja upotetaan tyvipuoli alaspäin maahan, johon pistokas juurtuu.

Myöhäisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä kukintansa aloittaa syyskimikki ’Brunette’, joka viihtyy suojaisella paikalla. Koko kesän se kasvattaa lehdistöään sekä ruskeanviolettia kukkavarttaan ja vasta lokakuussa violetit nuput ovat valmiita. Viime hetkellä, juuri ennen pakkasten tuloa avautuvat kukinnot muodostavat pitkiä, valkeita soihtuja, jotka kohoavat jopa kahteen metriin.