Antinorien vieraana Toscanassa
Friulin jälkeen Blondin viiniturneen seuraava etappi oli Toscana ja siellä erityisesti Chianti Classicon viinialue.
Lue myös: Viinireissussa Italian Friulissa
Legendaarinen Chiantin viinitie (SR222) alkaa 15 kilometriä Firenzestä etelään Strada in Chiantista ja päättyy noin 60 kilometriä myöhemmin Sienan kaupungin pohjoispuolelle. Matkan varrelta löytyy viinitiloja, jotka ovat olleet saman suvun omistuksessa yli 500 vuotta.
Matkalla Tignanellolle Chianti Classicoon katselen maalauksellista viinitarhojen, sypressikujien ja ikivanhojen oliivipuiden kehystämiä kukkuloita ja tunnen puristuksen sydänalassani. Olen varmasti ollut italialainen mamma jossakin edellisessä elämässäni, sillä aina Toscanassa mielessäni herää halu olla kuin italialaiset itse. Valmistaa herkullista ruokaa hyvin yksinkertaisista aineksista, kaataa lasiin viiniä, jonka rypäleitä auringon viimeiset säteet ovat suudelleet ja jakaa pöydän ilot ihmisten kanssa, jotka eivät saa toisiltaan suunvuoroa.
”Chianti suutelee, nuolee, puree, tunkee ja pistää”
Viinintuotanto Chiantin alueella alkoi 1200-luvulla, jolloin Firenzen eteläpuolisilta metsien reunustamilta rinteiltä kaupunkiin tuotiin punaviinejä, jotka saivat suuren suosion aristokraattien keskuudessa. Firenze eli tuohon aikaan loistokasta aikaa, se oli Italian pankkimaailman keskus ja siellä asuivat tieteen, taiteen ja talouselämän vaikuttajat. Viininviljelys näytti olevan ylemmille säädyille sopivaa puuhaa, joten sitä alkoi harjoittaa monet aatelissuvut. Toscanassa tuotettiin viiniä, joka Michelangelon sanojen mukaan ”suutelee, nuolee, puree, tunkee ja pistää.”
Chiantin viinialue alkoi niittää mainetta 1400-luvulla muuallakin Italiassa, mutta vasta vuonna 1716 alue rajattiin tarkasti.
Alessia, Piero, Allegra ja Albiera Antinori. Kuva: Antinori
Antinorit ovat olleet viinibisneksessä jo 600 vuotta
Antinorin viinitalo on kiistämättä Italian tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja. Harvalla suvulla on yhtä pitkä historia viininvalmistajana: Antinorilla on tehty viiniä 26 sukupolven ajan. Tämän firenzeläisen suvun tarinan viinin parissa katsotaan alkaneen vuonna 1385, kun Giovanni di Piero Antinori liittyi firenzeläiseen viinintekijöiden kiltaan, ” Arte Fiorentinaan”. Tästä lähtien suvussa on katkeamattomasti valmistettu viiniä.
Talon johdossa toimii nykyään markiisi Piero Antinori kolmen tytärensä Albieran, Allegran ja Alessian avustuksella. Sammumaton intohimo ja kiinnostus uusiin kokeiluihin on vienyt Antinorin Toscanasta myös muualle Italiaan; tiloja löytyy nykyään myös Umbriasta, Piemontesta, Lombardiasta ja Apuliasta. Antinori omistaa viinitiloja myös Yhdysvalloissa, Chilessä, Maltalla, Unkarissa ja Romaniassa.
Chiantia ja supertoscanalaisia
Toscanan valtiasrypäle on Sangiovese ja yli 70 prosenttia alueella tuotetuista viineistä valmistetaan siitä. Toscanan tunnetuin viini on ilman epäilyksen häivää chianti. Muita viinitarhoilla viljeltäviä punaisia lajikkeita ovat muun muassa Cabernet Sauvignion, Cabernet Franc, Merlot, Canaiolo Nero, Mammolo, Colorino ja Ciliegiolo. Vaikka Toscanan ilmasto soveltuu parhaiten punaisten lajikkeiden viljelyyn, maakunnan viinitarhoilla voi myös tavata vaaleita Trebbiano, Vermentino, Canaiolo Blanco ja Malvasia -lajikkeita.
Kun matkaohjelmaan kuului vierailu legendaarisella Tenunta Tignanellolla, ei voi olla kirjoittamatta muutamaa sanaa supertoscanalaisista viineistä, joilla Antinori on niittänyt erityistä mainetta. Supertoscanalainen tarkoittaa mehevän täyteläisiä punaviinejä, joiden valmistuksessa käytetään perinteisten Chianti-rypäleiden lisäksi myös kansainvälisiä lajikkeita kuten Cabernet Sauvignonia.
Kaikki sai alkunsa vuonna 1974. Tignanello ja Sassicaia olivat ensimmäiset ns. supertoscanalaiset viinit, joiden tarkoituksena oli vastustaa Italian viinilain säädöksiä tuottamalla viinejä, jotka saattoivat ylpeillä vino de tavola -asemallaan ja huikeilla hinnoillaan.
Vierallessaan Amerikassa Piero Antinori kertoi viinikokeiluistaan paikalliselle viinitoimittajalle, joka nimesi viinit artikkelissaan ”Super Tuscany” -nimisiksi ja synnytti näin oman, koko viinimaailman tunteman laatuluokituksen.
Tignanello on kotoisin Chianti Classico -alueelta ja on tehty lähes kokonaan Sangiovesestä. Sassicaia taas tulee Bolgherista läheltä rannikkoa, ja se on Cabernet Sauvignonin ja Cabernet Francin sekoitus. Näitä kahta ikoniviiniä, kuten myös Antinorin lippulaivaa, suurimmaksi osaksi Cabernet Sauvignonista valmistettua Solaiaa, yhdistää yksi mies, Giacomo Tachis, joka toimi pääenologina molemmilla tiloilla.
Supertoscanalaiset viinit kypsyvät pienissä tammitynnyreissä, joka sai ne maistumaan perin juurin epäitalialaisilta. Viiniprotesti levisi Toscanasta Piemonteen ja muualle Italiaan. 1992 säädetyn Lex Glorian myötä vino de tavola -leima menetetti merkityksensä ja nykyään supertoscanalaiset voivat saadakin DOC- ja DOCG-statuksen.
Stefano Carpento on mies Tignanellon takana.
Kolmen punaisen maistopöytä
Antinorin filosofia kuitenkin korostaa, että jokainen viini, hintaluokasta ja alkuperästä riippumatta valmistetaan yhtäläisellä huolella, osaamisella ja rakkaudella. Tingnanellolla istumme maistiaispöytään Santa Christinan johtajan ja Tignanellosta vastaavan Stefano Carpenton opastamana. Viinintekijä on valinnut tarjolle kolme eri hintaista ja maultaan täysin erilaista viiniä:
Marchese Antinori Chianti Classico Riservaa, Badia a Passignanoa ja Tignanelloa. Oma suosikkini kattauksesta oli Badia a Passignano, joka mielestäni olisi toiminut monenlaisen ruoan kanssa tarjottuna, kun taas Tignanello olisi saanut levätä vielä rauhassa kellarin viileydessä. Mutta nämä ovat makuasioita.
Alkon valikoimista löytyy kaksi kolmesta maistetusta:
Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2013, 27,90 €: Täyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, karpaloinen, viikunainen, tamminen, mausteinen.
Antinori Tignanello 2012, 72,90 €: Täyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, boysenmarjainen, mausteinen, tamminen, pitkä.
Olemme lopettamassa tastingia, kun Carpento saa puhelun. Allegra Antinori odottaa meitä Cantina Antinori Nel Chiantissa, eikä hän pidä odottamisesta. Keräämme siis tavaramme ja teemme lähtöä. Saattaessaan meitä autolle mies vilkuilee huolissaan taivaalle. Chiantissa ei ole tullut pisaraakaan vettä kahteen kuukauteen, mutta nyt taivas pilveilee uhkaavasti. Sadonkorjuu olisi tarkoitus aloittaa maananataina ja alueelle on luvattu kovia ukkosia, jopa rajuilmaa. Kysymme miten paljon säätiedotus huolestuttaa häntä asteikolla 1-10.
” Yhdeksän edestä”, mies vastaa, eikä hän laske leikkiä. Nämä päivät saattavat ratkaista millainen vuosikerta 2016 Chiantista saadaan.
Kuva: Antinori
Cantina Antinori Nel Chianti on kuin Gotham City
Saavumme 10 minuutin ajomatkan jälkeen Cantina Antinori Nel Chiantiin. Tila sijaitsee vuoren sisällä ja jo parkkihalliin ajo tuo mieleen Batman-elokuvat. Kyseessä on Antinorien kaikille avoinna oleva visitor center, joka jo rakennuksena on alueen toiseksi suosituin nähtävyys Firenzessä sijaitsevan Uffizin palatsin jälkeen. Tignanellon portit eivät ole avoinna yleisölle, sinne on sovittava tapaamiset erikseen.
Kuva: Antinori
Cantina Antinori Nel Chiantia voisi kutsua moderniksi linnaksi, jonka 2000-luvun sukupolvi haluaa jättää mausoleumiksi seuraaville sukupolville. Archea Associati Studion ja insinööritoimisto Hydean kanssa toteutettu luomus on niin arkkitehtuuriltaan kuin luonnonmukaisilta materiaaleiltaan Antinorien kunnianosoitus alueen maaperälle ja luonnolle. Vastaavaa kellaria en muista nähneeni, kun katselen maisteluhuoneita, jotka lähes lepäävät kellarin päällä.
”Cantina Antinori Nel Chiantissa on paitsi mahdollisuus tutustua kellareihin, myös maistaa Antinorin viinejä 20-100 euron hintaan viineistä riippuen”, Allegra Antinori kertoi lounaalla.
Kun 26 sukupolvea on ollut viinibisneksessä mukana, en malta olla kysymättä jatkosta.
” Albieran 23-vuotias poika työskentelee Pernod Ricardilla Pariisissa ja on muuttamassa Australiaan viinin myyntitehtäviin. Hänen 21-vuotias sisarensa Verdiana puolestaan opiskelee enologiksi. Oma 16-vuotias poikani tuntuu ajattelevan pääsääntöisesti rugbya, mutta on työskennellyt tilallamme Napassa joka vuosi. Nyt hän on sisäoppilaitoksessa Englannissa ja soittelemme sellaisen kerran viikossa. Tai siis minä soitan hänelle. Eipä poika tunnu äitiä kovin kaipaavan, mutta siitä olen vain tyytyväinen. En ole mikään perinteinen italialainen mamma. Toivon, että hän lähtee Amerikkaan yliopistoon ja ehkä suorittaisi maisteritutkinnon viinistä Sonomassa. 15-vuotias tyttäreni muuten odottaa, että tulen tältä lounaalta ja lähdemme yhdessä shoppaamaan. Hän ei vielä tiedä tulevaisuuden suunnitelmistaan, mutta toivon, että hän löytää paikkansa Antinorilta vaikka PR- tai Hospitality-puolelta”, Allegra Antinori kertoo, kun syömme alueelle tyypillistä bistecca alla Fiorentinaa haudutetun pinaatin ja valkoisten papujen kanssa.
Guado al Tasso tuottaa huippuviinejä ja onnellisia possuja
Matkamme Toscanassa jatkui vielä Tenuta Guada al Tassolle Bolgheriin ennen kotiinpaluuta. Toscanan rannikkoa Livernon ja Grosseton välissä pidettiin pitkään eräänlaisena ei-kenenkään-maana viininviljelyn suhteen. Antinoritkin viljelivät siellä aikaisemmin lähinnä kasviksia ja kasvattivat hevosia. Mutta Bolgherin maa-aineksen soraisat, kalkkipitoiset muodostelmat, sassicaiat, tarjoavat ihanteelliset olosuhteet viininkasvatukseen. Kuten Sassicaian menestyskin kertoo. Antinori palasi takaisin viininviljelyyn ja nyt tilalta tulee Cabernet Sauvignoinsta tehtyä huippuviiniä nimeltä Guado al Tasso. Samoin tila on kuuluisa Cinta-possuistaan, joista tehty ilmakuivattu kinkku ja salami suorastaan sulivat suussa. Niin pehmeää oli tuon onnellisen possun rasva, jolla on 70 hehtaaria elintilaa juoksennella ja syö ravinnokseen mm. tammenterhoja.Vaaleanpunaisen vanteen vyötärollään omaavia possuja on tilalla vain 80, joten aika artesaanituotannosta on kysymys.
Kuva: Antinori
Tilalla ollessamme alkoi jyristä ja sataa kaatamalla.
”Mihin ne kukkulat katosivat?” mietin kuvatessanni videopätkää yltyvästä sateesta. Tätä kirjoittaessani en tiedä miten kovaksi myrsky äityi ja miten vaikutti satoon, mutta toivotaan, että rypäleet selviävät höykytyksestä. Niinpä meidänkin oli hyvä aika palata Italian turneelta takaisin Suomeen. Mutta ikävä Italiaan vaivaa jo tätä kirjoittaessa. Olen ihan varmasti ollut joskus italialainen mamma!
Terveisin Blonditiina.
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Antinorien vieraana Toscanassa