Syksyn saapumisen tunnistaa siitä, että koko Suomi pärskii. Facebookin päivitysten mukaan ihmisillä on kaktuksia kurkussa ja nenät valuvat kuin keväiset rännit. Niin minullakin. Flunssaa on nyt podettu melkein viikko, joten sen itsehoitoa tuli harrastettua syömisiäkin suunniteltaessa.

Flunssajuomaa

Ystäväni soitti minulle lauantai-iltana ja tiedusteli hetken juteltuamme, että olenko kipeä. ”Miten niin?” kysyin.  ”Äänesi kuulostaa nuhaiselta”, hän vastasi.  Ja toden totta, nenäni valui jo ihan kunnolla. En ollut itse edes huomannut asiaa. Tunnin kuluttua puhelusta tärisin peiton alla kuumeen noustessa yli 38 asteen. Syysflunssa oli tullut taloon.

Juutalainen penisiliini pikanuudeleista

Olen aina naureskellut, että niin kipeä en ole ollut, että ruoka ei maistuisi.  Nyt pitää vetää sanomisiaan takaisin.  Olo oli kurja, maku- ja hajuaisti kateissa. Ei siinä ensimmäisenä mieli gourmetherkkuja tehnyt, lähinnä vain jotakin oloa helpottavaa ja lohduttavaa.

Amerikkalaisissa elokuvissa sairasvuoteelle tuodaan keittoa., usein vielä kanakeittoa. Keittoa siksi, että se muistuttaa vauvanruokaa ja tuo mieleen varhaislapsuuden onnelliset hetket. Kipeinähän me kaikki muutumme lapsiksi jälleen. Jenkeissä kanaliemen lempinimi on jewish penicillin  eli juutalainen penisilliini. Eli eiköhän sillä (ei niin)pieni, viaton lenssu hyvinkin talttuisi.

Inkivääriä

Sairaana ei jaksa seistä keittiössä kokkailemassa eikä minulla ole omaishoitajaa. Siksipä olen usein valmistanut oman juutalaisen penisiliinini kananmakuisista pikanuudeleista.  Pikanuudeleita löytyy aina kaapistani, mutta en minä ihan sellaisenaan suostu niitä syömään.  Yleensä kiehautan puolisen litraa vettä, lisään joukkoon nuudelipussin mausteet, pari kunnon rutistusta ketsuppia ja pakastettuja vokkivihanneksia. Kun liemi kiehuu,  murran joukkoon nuudelit. Jos minulla on jotain sattumiksi sopivaa, kuten kinkkua tai makkaraa, pilkon sitä joukkoon.  Kun nuudelit ovat kypsiä , silppuan keiton pinnalle tuoreita yrttejä, mielellään korianteria.  Siis jos sitä on.

Jos jaksaa hifistellä, keittoa voi  tietty maustaa vielä kaikilla flunssa-ajan luonnonlääkkeillä; inkiväärillä, valkosipulilla ja chilillä.  Kulhollisen jälkeen tukkoinen nenä sata varmasti avautuu ja  paleleva olotilakin kohenee,  koska vatsassa on lämmin fiilis.

Jos saa nakitettua jonkun läheisen ja ihanan ihmisen keittiöhommiin, suosittelen flunssaan trendikästä pho-keittoa. Sen tarina ja ohje löytyy täältä.

Flunssajuomaa lasissa chilin kera

Kaktus kurkussa

Koska kurkussani asui  myös se jo mainittu kaktus, kaipasin kuumaa juotavaa.  Jokaisellehan meistä on tuttu perinteinen flunssalääke, mummon mustaherukkamehu, joka on oikea C-vitamiinipommi. Minulla ei kotona mustaherukkamehua ollut, mutta olipa pullo alkoholitonta glögia. Niinpä lämmitin sitä.  Joukkoon pari viipaletta appelsiinia, ripsaus kanelia ja muutama neilikka, niin villasukat jalassa ja kynttilänvalossa pääsin miltei joulutunnelmaan.

Viime talvena kokeilin glögimausteeksi tuoretta, nenän aukaisevaa chilillä.  Valmistin glögin puolukkamehusta, leikkasin tuoreesta chilipalosta pään auki ja pistin sen glögimukiini kanelitangon tapaan. Mitä kauemmin chilipalkoa kuumassa juomassa huljutteli, sitä paremmin rännit alkoivat juosta.  Puolukka ja chili ovat oikein hyvä makupari!

Kookos-porkkanasosekeittoa kulhossa

Kurkkukivussa nieleminenkin saattaa tehdä tuskaa. Silloin sosekeitto on kotisairaalan ruokalistalla parasta A-ryhmää. Tosin thaimaalainen porkkana-kookoskeitto maistuu  terveillekin perheenjäsenille, on se sen verran maukas soppa.

Tämän syksyn flunssa on kuulemma ärhäkkää sorttia.  Hoidetaan se kunnolla, eikä tartuteta muita!

Niiskutusterveisin,

Blonditiina