Himahella

Mikkelissä Mannerheimin gastronomisilla jalanjäljillä

Visit Mikkeli

Näytttelijä Timo Närhinsalo on esittänyt Mannerheimia vuodesta 1999. © Jonne Vahtera

Suomen marsalkka, ylipäällikkö ja vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim johti Mikkelin Päämajakaupungista kaikki itsenäisyysaikamme sotatoimet.  Hänen gastronomisilla jalanjäljillään kuljeskelin syksyllä Visit Mikkelin vieraana ja tutustuin Mikkelin uuteen vetonaulaan, Sodan ja rauhan keskus Muistiin.

Marraskuun 30. päivänä vuonna 1939, alkoi talvisotana tunnettu konflikti Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Toinen maailmansota oli alkanut saman vuoden syyskuussa. Suomi joutui keskelle suurvaltojen etupiiritaistelua, joka uhkasi itsenäisyyttämme. Sota näkyi ja kuului erityisellä tavalla Mikkelissä. Suomen armeijan päämaja siirrettiin Mikkeliin joulukuun alussa 1939. Suomen hallitus istui Helsingissä, mutta sotaa johdettiin Mikkelissä. Mikkeli jatkoi päämajakaupunkina myös kesäkuussa 1941 syttyneen jatkosodan vuosina. Viimeiset päämajan osastot poistuivat Mikkelistä kesällä 1945 Lapin sodan jälkeen. Aiemmin C.G.E. Mannerheim oli johtanut Mikkelistä käsin vuoden 1918 sisällissodan loppuvaiheet, joten savolaiskaupunki ei ollut hänelle täysin vieras.

Marsalkan lisäksi muillekin päämajan ylimmille upseereille Mikkeli oli tuttu – olihan se jo tuolloin perinteikäs varuskuntakaupunki. Seurahuone – ennen kuin se tuhoutui vihollisen pommeihin – oli suosittu yöpymispaikka ja Mikkelin klubilla rentouduttiin niin hyvin kuin se sodan aikaan oli mahdollista.

Muisti –  jotta me emme koskaan unohtaisi

Ylipäällikkö Mannerheim asettui yläkansakoulun tiloihin opettajainhuoneeseen, mutta päämajan eri osastoja ripoteltiin ympäri Mikkeliä. Muun muassa kaupungintalolla toimi ulkomaatoimisto, työväentalolla keskuskomppanian osia ja Otavassa propagandaosasto. Loppiaisen 5.1.1940 rajun pommituksen jälkeen Mannerheim muutti työhuoneensa Otavan kansanopistoon – kaupungin keskustassa sijainnut koulurakennus oli käynyt liian vaaralliseksi ja ilmeiseksi kohteeksi pommittajille.

4. kesäkuuta 2021 avattu Sodan ja rauhan keskus Muisti ja Päämajamuseo sijaitsevat tuossa koulurakennuksessa. Päämajamuseo perustettiin vuonna 1974 avaamalla ylipäällikkö, Suomen marsalkka Mannerheimin työhuone yleisölle.  Uusi Sodan ja rauhan keskus Muisti sekä entinen Päämajamuseo muodostavat nyt yhtenäisen, historiallisesti kiinnostavan kokonaisuuden. Muisti on moderni tiedekeskus, joka johdattaa kävijät sodan ilmiöön ja kulttuuriperintöön nykyteknologian avulla.

Muistin ensimmäinen näyttelykokonaisuus Poikkeustila käsittelee laajasti toista maailmansotaa, joka on merkittävin eurooppalaista identiteettiä muokannut tapahtumasarja. Sen seurauksena maailmassa 69 miljoonaa ihmistä menetti henkensä.

Suomen talvisota puolestaan herää konkreettisesti eloon tavallisten ihmisten tarinoiden kautta. Silmien kostumiselta ei voi välttyä. Marskin jalanjäljillä pääsin virtuaalitekniikan avulla kokemaan konkreettisesti miltä sota olisi tuntunut.  Piilottelin virtuaalilaseissa hiekkasäkkien takana  Summan taistelussa ja kolme minuuttia riitti avaamaan millaista rintamalla pahimmillaan oli.  Voin rehellisesti sanoa, oikeasti pelotti.  Saattoi vain kuvitella millaista oli pelätä henkensä puolesta vuosia.

Sodan ja rauhan keskus Muisti

Ristimäenkatu 4, Mikkeli

Sodan ja rauhan keskus Muisti avattiin Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6.2021. © Tiina Rantanen

Marski eli askeettisesti mutta oli kosmopoliitti kulinaristi

Marskin askeettinen työhuone sijaitsi Päämajassa, mutta hän söi esikuntineen lounaan päivittäin klo 12.30 ja illallisen klo 19 parin sadan metrin päässä  Maaherrankadulla, Mikkelin klubilla. Jatkosodan aikana Marski seurueineen nautti klubilla 1 800 ateriaa. Nuorempi adjutantti Oswald Bäckman kirjasi päivittäin muistiin osallistujat ja menut. Vuoden 1944 merkinnät ovat säilyneet, ja niiden perusteella Mikkelissä on kehitetty päämajakaupungin tarina-ateriat, joita tarjotaan useissa mikkeliläisissä ravintoloissa.

Marskin lempiruokia olivat muun muassa seljanka, vorschmack, kuha Walewska eli Marskin kuha ja jälkiruoista suklaakakku sekä mansikat. Monet näistä ruoista ovat päätyneet  ravintoloiden ruokalistoille kaikkialla Suomessa Marski- tai Mannerheim-etuliitteellä.

”Syön kaikkea hyvistä raaka-aineista hyvin tehtyä ruokaa. Paitsi haukea. Se on rantarosvo, joka on syötetään kanoille”, Mannerheim on sanonut.

”Aamuisin hän söi puuroa, kananmunaa ja joi isosta teekupista ranskalaisen maitokahvin, café au laitin. Hänellä oli muutenkin elämässään ajatus, että arkena syödään arkiruokaa ja jos on juhla, niin sitten on juhlavampaa”, Mannerheimiin perehtynyt historioitsija Vera Von Fersen on kertonut marsalkan ruokatottumuksista.

Mannerheim oli kosmopoliitti, joka tunsi perinpohjaisesti kaikki aterioinnin muodot: sotilaana rintamalla, tutkimusmatkailijana Aasiassa, Venäjän keisarin hovissa, kansainvälisenä aristokraattina eri puolilla Eurooppaa. Hän tiesi, että kullakin aterialla on paikkansa ja tarkoituksensa.

 

Mikkelin klubilla tarjottiin Marskin ryypyn lisäksi vorschmackia, kuhaa Waleska sekä karpalojäädykettä. © Tiina Rantanen

Marskin seurassa Mikkelin klubilla

Mikkelin klubi sijaitsee edelleenkin Suur-Savon Osuuskaupan toimitalossa torin varrella. Sodan aikana siellä tarjottu ruoka valmistettiin samassa talossa sijainneessa hotelli Kalevan keittiössä.

 ”Marsalkalle tarjoiltavan ruoan tuli olla hyvää, ei kovin monia ruokalajeja kerrallaan, ja kevyttä. Lounaalla tarjottiin aina yksi ruokaryyppy, alkuruokana oli leikkeleet, munakas tai kohokas, pääruokana esim. lammasta ja riisiä, kaalikääryleitä, joskus harvoin jopa silakkalaatikkoa, jälkiruokana kahvi. Ruokajuomana oli olut. Päivällisellä tarjottiin kaksi snapsia, joista toisesta marski itse kuitenkin usein kieltäytyi”, Kalevan tarjoilija Johanna eli Hanna Torniainen on muistellut.

Suurin osa Mannerheimin pöydässä tarjotusta ruoasta oli valmistettu suomalaisista elintarvikkeista. Muutamia ulkomaisia erikoisuuksia oli harvoin tarjolla: huhtikuussa 1944 syötiin simpukoita, ja ostereita saatiin kahdelle aterialle. Ulkomaista tuontia olivat riisi ja sitruunat, joita käytettiin melko usein.

Mannerheim oli tyytyväinen Kalevan keittiöön, sillä hän kirjoitti sisarelleen: ”Mitä minuun ja esikuntaani tulee, meillä ei ole puutetta mistään. Kaupungin ’fashionaabeleimman’ klubin huoneistosta on kaksi huonetta varattu minulle ja kymmenkunnalle vanhemmalle upseerille, kun päämajan monilukuinen henkilöstö taas syö saman klubin yhteydessä olevassa isossa ravintolasalissa. Kummankin ruokailupaikan keittiö on sama ja siitä huolehtii mainitun ravitsemusliikkeen, ja samassa kiinteistössä toimivan hotellin omistajatar sangen ansiokkaasti.”

Marskin ryypyn ohje löytyi Mannerheimin taskusta. © Tiina Rantanen

Marskin ryyppy vaatii vakaata kättä

Mikkelissä  Mannerheimin pöydässä tarjotulle viinaryypylle kehitettiin oma reseptinsä. Mannerheim oli näet tyytymätön Alkoholiliikkeen ns. tikkuviinan kehnoon laatuun, ja hän antoi vanhemman adjutanttinsa Grönvallin tehtäväksi  ryypyn maun parantamisen. Nykyisin Marskin ryyppynä tunnetussa sekoituksessa on  1 litra Rajamäen akvaviittia, 2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia ja 1 cl giniä.

Venäjän armeijassa ateriaan kuului yksi ryyppy, ja lasi kaadettiin piripintaan, jottei mitta olisi jäänyt vajaaksi. Mannerheim edellytti päämajassakin, että lasi oli kaadettava täyteen ja että juodessa ei saanut läikyttää juomaa.  

Tliausravintola Mikkelin klubi

Maaherrankatu 13, Mikkeli

Marskin vorschmack

(Lähde: : Lehmuskoski R & R  2003, Mannerheimin pöydässä, Ajatus, Jyväskylä)

Mannerheimin väitetään ihastuneen vorschmackiin Varsovan upseerikerholla ja toi reseptin mukanaan Suomeen. Kuuluisin tarina vorschmakista lienee se, että koska ravintola Kämp ei suostunut ottamaan sitä listoilleen, Mannerheim vei ohjeen vastapäiseen ravintola Savoyihin, jonka listalta se edelleenkin löytyy. Monista marsalkka Mannerheimin nimissä kulkevista ohjeista tämän Marskin pitkäaikaisen keittäjä Isa Lehtisen version pitäisi olla aito. Vorschmackia tarjotaan tavallisesti alkuruokana.

10 annosta

yhteensä 1 kg lampaan ja vasikan paistia (Voit käyttää myös pelkkää lammasta.)

voita paistamiseen

3 liotettua sillifileetä

suolaa

valkopippuria

1 dl konjakkia

1 dl korppujauhetta

3 dl kuohukermaa

  1. Paista lihat uunissa kypsiksi, mutta jätä sisältä punertaviksi.
  2. Jäähdytä ja jauha raakojen sipulien ja sillifileiden kanssa hienoksi. Mausta seos suolalla ja pippurilla.
  3. Ruskista vorcschmack voissa paistinpannulla. Lisää konjakki, korppujauho ja kerma.
  4. Kaada seos uunivuokaan ja kypsennä noin 20 minuuttia, kunnes pinta on ruskehtava.
  5. Koristele punajuuri- ja etikkakurkkukuutioilla ja tarjoa smetanan ja duchesse-perunoiden kanssa.

Lue myös: Helppo vorschmack

 

Marskin kuha on suomalainen klassikkoruoka. © Tiina Rantanen

Kuhaa Mannerheimin tapaan

4 kuhafileetä

2 tl sormisuolaa

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl paprikajauhetta

2 dl korppujauhoja

Piparjuurivoi

100 g voita

1 1/2 rkl piparjuuritahnaa

Paistamiseen

4 rkl voita

  1. Tee ensin piparjuurivoi. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja piparjuuritahna keskenään. Lusikoi seos pursotinpussiin ja pursota pieniä ruusukkeita leivinpaperoidulle alustalle, esim. lautaselle. Nosta lautanen pakastimeen.
  2. Mausta kuhafileet suolalla, pippurilla ja paprikalla. Kääntele kuhafileet korppujauhoissa.
  3. Sulata nokare voita pannulla. Paista kuhafileet erissä kauniin kullanruskeiksi, molemmin puolin.
  4. Siirrä kuhafileet lautasille ja nosta päälle nokareet piparjuurivoita.

Tarjoa Mannerheimin tapaan valmistettujen kuhafileiden seurana sienikastiketta ja keitettyjä perunoita.

Herkkusienikastike

100 g tuoreita herkkusieniä

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

1/2 dl valkoviiniä

1 dl vettä tai kasvislientä

2 dl kuohukermaa

sormisuolaa

ripaus valkopippuria

  1. Leikkaa herkkusienet viipaleiksi ja kuullota niitä kattilassa kuumassa voissa, kunnes neste on haihtunut. Ripottele päälle jauhoja ja sekoita.
  2. Lisää kattilaan valkoviini, kasvisliemi, kerma ja mausta suolalla sekä pippurilla. Hauduta miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia ja tarkista maku.

Suklaavanukas

neljä annosta

2 dl kuohukermaa

3 dl maitoa

2 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

2 rkl maissitärkkelystä (maizena)

1 tl vaniljasokeria

100 g tummaa tai maitosuklaata

  1. Mittaa maito ja kerma kattilaan. Lisää sokeri, kaakaojauhe ja maissitärkkelys. Vatkaa ainekset sekaisin. Kuumenna seos sekoittaen kiehuvaksi. Anna kiehua noin minuutin ajan.
  2. Nosta kattilan pois levyltä, paloittele sekaan suklaa ja lisää vaniljasokeri. Jäähdytä vanukas kylmässä vesihauteessa välillä sekoitellen. Jaa vanukas jälkiruokamaljoihin. Tarjoa vadelmakastikkeen kanssa.
”Hyvät herrat, valitettavasti minulla ei ole tämän parempaa konjakkia”, sanoi Mannerheim kun vieras kahvia konjakin päälle hörppäsi. Matti Pylkkänen maistatti illallisvieraille  konjakkiaarrettaan vuodelta 1945.  Terttissä Marskin ryyppy tarjotaan tilauksesta samovaarista. © Tiina Rantanen

Tertin kartanosta ohjattiin päämajan taloushuoltoa 

Loppiaisaaton pommitukset 1940 tulivat mikkeliläisille järkytyksenä ja varoittamatta. Ihmiset pakenivat palavasta kaupungista ja tuona iltana Tertin kartanossa yösijan sai 80 pakolaista. Joukkoon liittyi päämajan tykistökomentaja kenraalimajuri Väinö Svanström esikuntineen. Jatkosodan syttyessä neljä Tertin poikaa lähti sotaan ja kaksi heistä kaatui kuukauden välein. Kotitaloon sijoitettiin päämajan pääintendentin osasto, jonka tehtävänä oli päämajan taloushuolto; elintarvikkeiden, vaatteiden, varustusten ja toimistotarvikkeiden puute ei saanut häiritä päämajan työtä sodassa selviämiseksi.

Nykyisin Tertin kartano on keittiöstään laajalti tunnettu kulinaristien kestihovi, toimiva maatila ja kodikas hotelli.

Tertin Kartano

Kuopiontie 68, Mikkeli

Kenkäverossa nautimme Päämajakaupungin tarina-aterian toukokuulta 1944. © Tiina Rantanen

Kenkävero – koko kristikunnan kaunein pappila

”Tämä ei ole vain maan suurin puupappila vaan tämä on koko kristikunnan kaunein pappila,” totesi ylipäällikkö Mannerheim seisoessaan Kenkäveron pappilan salissa. Ruustinna Tilda Lauha oli saanut Suomen marsalkan vieraakseen, mikä oli hyvin harvinaista Mikkelissä sodan aikana. Kirkkoherroilla ja papeilla oli sodan aikana tärkeä tehtävä, toivon ja lohdutuksen antaminen. Ainoana maana maailmassa Suomi toi sodassa kaatuneet kotiseurakunnan multiin.

Sunnuntain 21.5.1944 Sankarivainajien päivän lounas tarjoiltuna Kenkäveron tapaan

”Sankarivainajien päivän tarjoiltu lounas oli tavanomaista juhlavampi, kuhafileetä, savustettua sianselkää ja suklaahyytelöä eli blancmangéa. On tunnettua, että marsalkka Mannerheim piti kalasta. Mutta niin piti moni muukin suomalainen. Useimmiten kylmänä tarjottu kala haudutettiin kalaliemessä tai vedessä, jossa oli liemijuureksia mieluiten jo päivää ennen tarjoamista.

Sankarivainajien muistolounaalla syötiin sianselkää, joka saattoi olla kasleria, mutta varmemmin juuri selkärangan vierestä irrotettu kyljysrivi. Juhlalounaan jälkiruoaksi nautittiin blancmangé, ”valkoinen ruoka” on keskiajalta peräisin oleva jälkiruoka, joka oli nyt saanut suklaata seurakseen. ”

Kenkävero

Pursialankatu 6, Mikkeli

Mikkelin helmet eli  viikonloppu Mikkelissä

Vietin syksyisen viikonlopun Mikkelissä ihan omalla reissullani jo ennen tätä gastronomista pressimatkaa.  Yhden yön taktiikalla vietettyyn viikonloppuun sain mahtumaan kaikki Mikkelin helmet. Paikat, joissa en ole kertaakaan pettynyt.  Matkailijalle Mikkelin helmet maistuvat kaikkina vuodenaikoina.

Lauantaina nautimme herkullisen buffetlounaan Tertin kartanossa. Myös yöpyminen Tertin kartanon viihtyisän aittarakennuksen kodikkaissa hotellihuoneissa on elämys. Aamiaisen jälkeen ajoimme Mikkelin keskustaan ja Muistiin. Vierailuun on hyvä varata aikaa ainakin pari tuntia. Kahden käynnin jälkeen on vielä paljon näkemättä, eli Muisti vaatii oikeastaan useamman käyntikerran.

”Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti on niille, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta. ”  

Kenkävero on avoinna myös sunnuntaisin, joten nautimme siellä runsaan, pöytiin tarjoillun brunssin ennen kotiinlähtöä Helsinkiin. Kenkäveron myymälästä tarttui mukaan myös D.O Saimaa -lähiruokatuliaiset kotona nautittavaksi.

Mikkeliterveisin

Blonditiina

 

Sodan ja rauhan keskus Muisti teki Blondiin suuren vaikutuksen. © Kaisa Virtanen

 


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mikkelissä Mannerheimin gastronomisilla jalanjäljillä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *