Pyöräytä Kummitädin superhelppo omenapiirakka!
Maanantai-iltana liha oli heikko, enkä kyennyt torjumaan makeannälkääni. Siitähän se ajatus sitten lähti ja mopedi karkasi käsistä. 40 minuutin kuluttua mieliteon heräämisestä iltateen seurana oli lämmin omenapiirakka. Kummitädiltäni saamani piirakkaohjeen salaisuus piileekin juuri siinä, että sen sananmukaisesti pyöräyttää.
Vaikka kuulunkin siihen suolaiseen ja happamaan ihmisryhmään, joka ei leivostiskillä juuri kuolaa, on kaksi leivonnaistyyppiä, joihin olen heikkona. Ensimmäinen on tuore pulla ja lähinnä korvapuustit, toinen on omenapiirakka kaikissa muodoissaan.
Omenapiirakoiden välillä on jopa vaikea valita minkä nimeäisi parhaaksi. Ranskalaisen keittiön klassikko Tarte Tatin on suuri suosikkini, samoin Mummo Ankka -tyyppiset, kannelliset omenapiirakat. Viimeksi mainittuun genreen kuuluu irlantilainen Apple Pratie, jonka taikinassa on perunasosetta. Ja amerikkalainen, marenkihunnutettu Apple Pie – nam!
Omenapiirakka muistuttaa kukkaa kun käytät ohuita omenaviipaleita ja pistelet niitä tiheästi taikinan päälle. Uuni viimeistelee työn.
Kummitädin omenapiirakka on maailman helpoin
Mutta sateisena ja synkkänä maanantai-iltana ei ollut aikaa eikä aineita tuollaiseen näpertelyyn. Kaupatkin olivat jo kiinni. Kaivoin esiin Liisa-kummiltani 1970-luvulla saadun omenapiirakkahjeen, jossa pohja-ainekset vain sekoitetaan keskenään. Nesteenä käytetään piimää ja siksi kohotusaineena on sooda. Kaapissani sattui olemaan avattu purkki piimää, mutta jos sitä ei olisi ollut, olisin käyttänyt maustamatonta jogurttia. Eli pohjan tekemiseen minulta kului aikaa sellainen viitisen minuuttia.
Alkuperäinen ohje on mitoitettu uunipannulliselle, mutta puolitin ohjeen. Se täyttikin nätisti 24 senttiä halkaisijaltaan olevan piirasvuoan. Linkitän kuitenkin alempana alkuperäisen ohjeen, joten piirakkaa voi tehdä vaikka syystalkooporukalle.
Ruusuinen omenapiirakka
Pihassani kasvaa kaksi isoa, vanhaa omenapuuta. Tänä kesänä ne olivat näköjään lomalla, sillä satoa sain vain muutaman hassun omenan. Tähän piirakkaan löysin vielä iltahämärissä ja terassivalon avulla neljä omenaa omista puistani. Kun postasin tekokuvasarjan puuhastelustani Facebookissa, kaverini ihastelivat lähinnä piirakan ruusuista ulkonäköä. Minua se vähän huvitti. Eikö ole ihan luontevaa tehdä pyöreä omenapiirakka muistuttamaan kukkaa? Miten muuten ne muka taikinalle asettelisin? Myönnän, että on siinä pieni käytännön opettama niksi. Omenaviipaleiden pitää olla ohuehkoja ja niitä pitää olla riittävästi. Pistelen viipaleet löysähköön taikinaan miltei pystyyn. Omenaa on siis piirakassa aika paljon.
Päälle ripsautin perinteisen sokeri-kaneliseoksen ja pistin piirakan puoleksi tunniksi 225-asteiseen uuniin. Pakastimesta löytyi vielä avattu paketti vaniljajäätelöä, joten iltamyöhäinen herkkuhetki, jossa kuuma ja kylmä kohtasivat, oli aika täydellinen.
Kummitädin maailman helpoin omenapiirakka
24 cm piirakkavuoka
75 g eli 3/4 dl sulatettua voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria tai kardemummaa
3 dl piimää
Päälle
4-6 kotimaista omenaa
sokeria
kanelia
- Sulata rasva. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Levitä taikina voideltuun, 24 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.
- Poista omenista siemenkodat ja viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi. Lado omenaviipaleet taikinan päälle kukan muotoon. Ripottele päälle sokeri-kaneliseosta.
- Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.
Nappaa tästä linkistä ohje pellilliseen Kummitädin parasta omenapiirakkaan!
Tatinin tätien omenatorttu
Kun nyt aiheesta innostuin, viikonloppuna voisikin pyöräyttää sen Tarte Tatinin. Se kun on vähän fiinimpi vaihtoehto samasta aiheesta. Siihen liittyy hauska tarina. Tarte Tatin syntyi tavallaan vahingossa 1900-luvun vaihteessa. Stèphanie Tatin oli valmistamassa perinteistä omenapiirasta Tatin-nimisen hotellin keittiössä. Kaikki ei mennyt kuten Strömsössä, sillä hän paistoi liian pitkään omenapalojen, sokerin ja voin yhdistelmää. Kun haju alkoi tuntua jo paahtuneelta, hän päätti pelastaa tilanteen levittämällä omenoiden päälle taikinakannen ja työnsi pannun uuniin. Valmiin tortun hän keikautti vadille ja tarjosi hotellivieraille, jotka hänen suureksi hämmästyksekseen pitivät kovasti tortusta. Klassikko oli syntynyt!
Pistetään Tarte Tatinin ohjekin tässä jakoon! Olen usein oikaissut, ja käyttänyt taikinana valmista murotaikinaa. Mutta jokainen valitsee vaikeusasteensa itse. Jos haluat hifistellä, tarjoa torttu konjakilla tai calvadoksella maustetun kermavaahdon kanssa. Maistuu se calvados tortun kaverina ilman kermaakin.
Tarte Tatinin salaisuus piilee karamellisoiduissa, isoiksi lohkoiksi jätetyissä omenissa.
Syksyllä on puolensa! Koti ja keittiö vetää taas kummasti puoleensa.
Omenantuoksuisia leivontahetkiä toivottaa, Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Pyöräytä Kummitädin superhelppo omenapiirakka!