Soon moro eli päiväretki Tampereelle
Tampere on yksi Suomen parhaista kesäkaupungeista. Siellä riittää nähtävää ja uutta koettavaa jokaisella käyntikerralla.
Käyn Tampereella ainakin kerran kesässä ja viimeksi olinkin siellä vuosi sitten. Näillä reissuilla Suomen Nääsvillessä aamiaisella on käyty mm. Amurin Helmessä, Pyynikin maankuulut munkit on syöty moneen kertaan, kauppahallin 4 Vuodenajan herkulliset bouillabaisset nautittu sekä Vapriikin kiinnostavissa näyttelyissä vierailtu. Teatterireissuista sitten puhumattakaan. Kaikki aktiviteetteja, joita suosittelen lämpimästi Tampereella koettavaksi. Viimekertaisen postauksen Tampereen kauppahallista löydät täältä.
Kulttuurikohteena Milavida eli Näsilinna
Tampereen uusin museo on Milavida, joka avattiin yleisölle keväällä 2015. Niinpä päätimme suunnistaa nyt Näsilinnaan.
Tampereen kaupunki osti Näsinkallion huipulla olevan palatsin 1905, ja Milavidan nimi muutettiin silloin Näsilinnaksi. Rakennuksessa toimi Hämeen museo, mutta rakennus jäi tyhjilleen, kun Tampereen museot keskitettiin Vapriikkiin. Vuodesta 1998 prinsessa Ruususen unta nukkunut palatsi ehti rapistua pahasti. Nyt Näsilinna on peruskorjattu täysin, ja se on palautettu rappiotilasta entiseen loistoonsa alkuperäistä nimeä myöten.
Millavidassa avattiin kesäkuussa yleisölle kaksi näyttelyä. Toinen kertoo palatsin rakentaneesta Nottbeckin suvusta, toinen 1900-luvun johtavan jalkinesuunnittelijan Salvatore Ferragamon elämäntyöstä.
Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit -näyttely seuraa Wilhelm von Nottbeckin ja hänen perheensä loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella aina siihen saakka, kunnes suvun viimeisetkin jäsenet jättivät Tampereen 1900-luvun alussa. Suvun tarina on tunnetusti traaginen.
Perheen äiti kuoli kesken linnan rakentamisen synnytykseen, ja isä menehtyi vuotta myöhemmin umpisuolen leikkauksessa. Loistokasta palatsia asuttivat lopulta vain perheen pienet lapset ja palveluskunta parin vuoden ajan.
1900-luvulle Näsilinnan kävijän johdattaa italialaisen jalkinesuunnittelija Salvatore Ferragamon kenkiä esittelevä näyttely. Häntä pidetään aikansa ykkösnimenä. ”Unelmien askeleet – Salvatore Ferragamo 1898–1960” on esillä Milavidassa 12.6.2015–10.1.2016.
Palatsin edustavimmat, ensimmäisen kerroksen tilat on entisöity valmistumisajankohdan, 1800-luvun lopun, henkeen. Tiloissa toimivat ruokaravintola von Nottbeck ja kahvila Café Milavida kesäterasseineen. Ruokaravintola edustaa ranskalaista keittiötä, ja kahvilan vitriinissä museokävijää houkuttelevat herkulliset kakut ja leivokset. Näsilinnan ravintolatoiminnasta vastaa tamperelainen ravintola-alan yritys Koskiravintolat Oy.
Soon Moro
Museovierailun jälkeen suuntaamme huikaisevat maisemat ympäri kaupunkia tarjoavaan Moro Sky Bariin (Ratapihankatu 43), joka avautui syksyllä 2014. Solo Sokos Hotel Torni Tampereen 25. kerroksessa sijaitsevasta baarista on tullut nähtävyys jo itsessään. Alkusi väitettiin, että se on Suomen korkeimmalla, eli 78 metriä maanpinnasta, sijaitseva baari ja terassi, mutta kyllä drinksua voi Mansessa nauttia vieläkin lähempänä aurinkoa. Näsinneulan ravintola on nimittäin 124 metrin korkeudessa.
Sporttisesti sisustetun Moro-baarin yksi kiinnostavista yksityiskohdista on Sankareiden seinä. Se kumartaa tamperelaisille olympiamitalisteille, kuten ensimmäiselle tamperelaiselle olympiavoittajalle Verner Järviselle. Lisäksi ainakin naistenhuoneessa kannattaa vierailla ikkunasta avautuvien näkymien ja hulppean kristallikruunun vuoksi, vaikka luonto ei juuri sillä hetkellä kutsuisikaan.
Ihailemme Mansen maisemia Hugon, Brittney Pearsin, Viitapolitanin ja Mango Daiquirin voimalla. Aivan mahtavia drinkkejä! Ja proseccoa, vichyä, seljankukkamehua ja minttua sisältävä Hugoni oli jopa parempi kuin Italiassa nauttimani versiot!
Cocktailien lisäksi Moro Sky Barissa tarjoillaan keittolounasta, ja iltapäivisin herkutellaan kahvibuffetilla. Kesällä keittolounas on tehnyt tilaa kotitekoisille hot dogeille ja salaateille. Hodarikokki on katolla säävarauksella klo 11:00 alkaen. Moro Sky Barin terassi on avoinna muuten ympäri vuoden ja sinne on vapaa pääsy.
Samppanjalle samppanjabaariin
Ennen illallista suunnistimme aperitiiville huhtikuussa 2013 avanneeseen Champagne bar Santéen, joka sijaitsee Tampereen keskustassa osoitteessa Hatanpään valtatie 2. Santéssa on 40 asiakaspaikkaa sekä näin kesäisin pieni, säiden suosiessa aurinkoinen ulkoterassi.
Santén samppanjalistaa päivitetään noin kuukauden välein, kertoi ravintoloitsija Tuula Tikkanen. Tätä kirjoittaessani laskin listalta 55 eri samppanjaa ja siihen sitten muut kuohuvat päälle. Suurta osaa viineistä on tarjolla myös laseittain. Lisäksi tilattavissa on myös pientä purtavaa, kuten erilaisia juustoja, ilmakuivattua kinkkua ja raakakakkuja. Erikoiskahvejakin saa.
Ravinteli Bertha, vihdoinkin!
Jo aikaisempina kesänä olisimme halunneet illastaa paljon kulinaarihypetystä synnyttäneessä ravinteli Berthassa. Mutta ruojat ovat pitäneet heinäkuussa putiikkinsa kiinni ja lomailleet! Niinpä tänä kesänä siirsimme koko Manse-päivän elokuun puolelle, jotta pääsimme koemaistamaan Berthan glokaalit herkut.
Ravinteli Bertha sijaitsee melkein Tampereen rautatieaseman ratapihalla osoitteessa Rautatienkatu 14. Historiallisesti arvokkaan talon raamit ovat 1800-luvulta. Viisi vuotta sitten avattu kolmen pojan (anteeksi pojittelu, mutta he kutsuvat itseään pojiksi), Mika Roiton, Pekka Salmelan ja Pasi Mamian, ravinteli on nimetty asemapäällikkö Johanssonin rouvan mukaan. Asemapäällikkö Johan Gustav Johanssonin rouva Bertha oli kuulemma melkoinen persoona. Ja samanlaisen muistijäljen ravintolakin haluaa asiakkailleen jättää.
Keittiökonseptiaan ravintelin omistajat kutsuvat siis glokaaliksi. Siihen on kerätty parhaita puolia sekä kansainvälisiä että omalta seudulta valikoituja raaka-aineita, makuja ja niiden yhdistelmiä. Nautimme kuuden ruokalajin menun, jonka hinta oli 59 euroa. Juomapaketti nosti illallisen hintaa 52 euroa.
Juomien naittamisesta ruokien kanssa ravinteli ansaitsee täydet pisteet. Juomia ei ole jätetty sivurooliin,vaan ne ohjaavat jo ruokalistan suunnittelua. Juomavalikoima elää jatkuvasti ja siksi Berthassa ei ole varsinaista viinilistaa, vaan tarjonta koostuu mielenkiintoisista ja laadukkaista viineistä eri puolilta maailmaa.
Niin, entäs sitten se hypetetty ruoka. Herkkuahan se oli kaikilla mittareilla, joskin olin odottanut hieman rouheampaa rappaamista. Fine diningin puolellehan se heittämällä meni. Ehkä siksi se WOW-efekti jäi ennakko-odotusten vuoksi tällä kertaa ”kaiken syöneeltä ruokatoimittajalta” kokematta. Mutta vahva suositus silti, Bertha rulettaa niin lautasella kuin lasissa! Ja palvelusta vielä isot erityiskiitokset!
Tampere oli jälleen vierailun väärtti. Soon nyt moro, mutta viimeistään ensi kesänä tapaamme jälleen!
Terveisin,
Himahellan Tiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Soon moro eli päiväretki Tampereelle