Vaniljatanko maustaa possun posket Blonditiinan keittiössä
”Halvat ruhonosat ovat nyt nousukiidossa. Filee ei kiinnosta enää edes Stockmannin minkkiturkkirouvia!” väitettiin ruokablogeissa jo kolmisen vuotta sitten. Kun aloitin Himahella-blogin syksyllä 2013, nyhtöpossu eli pulled pork oli todella trendikäs ruoka ja sen valmistuksesta tehty video Himahellan katsotuin kautta aikojen. Nyhtöpossu tulee monilta kuitenkin jo korvista, mutta edulliset ruhonosat ja niistä tehtävät ruoat ovat trendikkäimpiä kuin koskaan. Varsinkin nyhtöbroisku on nyt todella suosittua. Ja possun posket tekevät myöskin vahvasti tuloaan.
Cheek to cheek eli Blonditiinan possun posket
Muutama viikko sitten kävin Heinon tukussa ruokaostoksilla. Siellä silmiini osui pakastealtaasta porsaan posket. Kilohintaa poskilla oli vähän alle yhdeksän euroa. En ole koskaan aikaisemmin valmistanut niitä itse, mutta muistin syöneeni herkullisia possun poskia Espanjassa. Niinpä nappasin posket ostoskärryyni. Possun poskia ei varmaankaan ihan joka marketin valikoimasta löydy, mutta koska ne ovat pakaste, uskoisin että palveluhenkinen kauppias niitä pyydettäessä tilaa. Ja hallien lihatiskeiltä niitä varmaankin voi kysellä.
Maaliskuisena lauantaina sitten sulatin ostamani poskilihat. Yksi poskiliha painaa noin 100-120 grammaa. Minun 1170 gramman paketissani poskia oli 12 kappaletta. Kuten kuvasta näkyy, posket ovat kauttaaltaan kalvojen peitossa. Jotta safkasta tulee takuumureaa, kalvot pitää poistaa. HooKoon:n sivuilla hommaan suositellaan pientä juuresveistä, mutta minä hoidin homman fileerausveitsellä. Ehkä syntyi enemmän hävikkiä, mutta en jaksanut jäädä hieromaan. Kalvot olivat nimittäin aika tiukassa. Mutta kun homma oli tehty, lautasella oli kaunista, puhdasta possunlihaa.
Päätin tehdä pataa, jossa on kreikkalaisen stifadon tapaan runsaasti sipulia. Niinpä kuorin puolen kilon pussillisen verran salottisipuleita ja yhden kokonaisen valkosipulin kynnet pataan pantavaksi. Kaivoin kaapista myös tölkillisen tomaattimurskaa.
Päätin jauhottaa posket ennen paistamista, ja katselin maustehyllyäni mietteliäänä. Nappasin sieltä possulle suositeltua Jamaican Jerk-mausteseosta, jossa korostuvat juustokumina ja maustepippuri. Jamaikalainen keittiö on saanut vaikutteita muun muassa Espanjasta, Afrikasta, Intiasta ja Kiinasta. Lisäsin vehnäjauhojen joukkoon myös sormisuolaa. Eli jos sinulla ei ole kyseistä mausteseosta, sekoita jauhoihin suolaa, maustepippuria ja juustokuminaa!
Otin poskiin värin paistamalla niitä voissa pannulla. Tämän jälkeen siirsin posket pataan.
Pyöräytin myös sipulit ja kokonaiset valkosipulinkynnet pannulla voissa. Muutaman minuutin kuluttua lisäsin balsamiviinietikkaa pannulle ja annoin sen kiehahtaa. Tätä kutsutaan myös etikan räjäyttämiseksi. Aikamoiset tuoksut siitä keittiööni pöllähtikin. Sen jälkeen lisäsin pannulle sulatetut suppilovahverot, tomaattimurskan ja mausteet. Tähän ruokaan voisi hyvin käyttää myös kuivattuja sieniä, jos niitä löytyy kaapeista. Olisikohan vajaa kourallinen hyvä mitta? Mutta jos käytät kuivattuja sieniä, lisää pataan pari desiä kasvis- tai lihalientä. Sienet nimittäin imevät lientä kuin… sieni!
Alunperin ajattelin pistää pataan kanelitangon ja pari tähtianista, mutta maustelaatikolla muutin taas mieleni. La Donna e mobile! Laatikon pohjalla pyöri nimittäin muutama kuivahtanut vaniljatangon pätkä. Siitähän se ajatus sitten lähti ja posket saivatkin ihanan, vaniljaisen twistin. Ja lopputulos osoitti, että intuitioni osui napakymppiin! Mutta jos vanilja aiheuttaa ennakkoluuloja, se jo mainittu kaneli on ihan kelpo valinta.
Annoin seoksen kiehua muutaman minuutin ja kaadoin sen pataan poskien päälle. Sitten vaan kansi kiinni ja pata 150-asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Ei haittaa, vaikka unohtaisit sen sinne kolmanneksikin tunniksi. Minä nimittäin jatkoin kypsentämistä kuvaamisen jälkeen vielä sen tunnin verran ja poskilihat hajosivat lautasella miltei vain haarukkaa näyttämällä.
Olin edellisenä päivänä tehnyt hunjapaahdettuja kasviksia, jotka maustettiin korianterigremolatalla. Gremolataa jäi yli, joten käytin loput siitä maustamalla possupadan osso bucon tyyliin. Yhdistelmä svengasi kuin hirvi.
Ruoan lisäkkeeksi keitin rikottuja ohrasuurimoita, jotka mielestäni sopivat tyyliltään rustiikin ruoan kaveriksi.
Ja koska oli lauantai, avasin punaviinipullon palan painikkeeksi. Ruokailun jälkeen olinkin sitten aivan valmis päiväunille!
Eli poski possun poskea vasten vaan!
Sikamaisen hyviä ruokahetkiä toivottaa
Blonditiina
Viinivinkki:
Eteläafrikkalainen täyteläinen ja mausteinen, kahvin aromejakin sisältävä Nederburg Winemaster’s Reserve Edelrood 2013 -punaviini, 11,19 euroa, maistui mainiolta possun poskien kaverina.
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Vaniljatanko maustaa possun posket Blonditiinan keittiössä