Ihmiset

Aira Samulinin viesti ikääntyneille: ”Toteuttakaa mieliteot”

Aivolähettiläs Aira Samulin saarnaa hyvän vanhuuden puolesta. Hän on itse oiva esimerkki positiivisesta elämänasenteesta. Joskus on kuitenkin raskasta olla Aira.

”Kun tulen kotiin, ajattelen, että ihanaa, ja katson olohuoneen ikkunasta ulos. Siitä tulvii asuntooni upea valo. Kuvitella, että saan asua näin ihanassa lukaalissa.

Ikkunastani näkyy suoraan Bulevardille. Vastapäätä on kaunis Aleksanterin teatteri, ja raitiovaunut pyyhältävät ohi, mutta niiden ääni ei kantaudu sisälle. Olen asunut Bulevardilla nyt vuoden päivät, ja jokainen vuodenaika on yhtä ihana.

Jääkaapissani on aina salaattitarpeet, joista saan helposti aterian. Mozzarellasalaatin tekee äkkiä, ja basilikaa minulla kasvaa ruukussa. Pojanpoikani Niko on mestarikokki, hän tekee minulle aina salaattikastikkeet sekä hankkii aineksia jääkaappiin ja pakastimeen. Pojantytär Kiti puolestaan leipoo ja valmistaa minulle pakastimeen ruokia. Parasta ruokaa saa, kun tekee itse.

Ruokapöydän ympärillä nautimme viimeksi eilen ystävieni kanssa lohisoppaa.

Lemipaikkani kotona on pinkki nojatuoli, jonka suunnittelin Habitare-messuille joitakin vuosia sitten. Siinä on säädettävät kiikkustuolin jalat sekä irrotettavat ja pestävät kankaat.

Kotiini ovat tervetulleita kaikenlaiset ryhmät. He tulevat kuuntelemaan tarinoitani ja katselemaan minua elävänä. Tarjoilen ruusukupeista kahvia ja pullaa. Jälkeenpäin olen ihan puhki.

Vanhuus on asia, joka kannattaa ottaa haltuun, ennen kuin muut tekevät sen puolestasi. Sanomani vanhuksille on, että toteuttakaa mieliteot. Ei pidä ajatella, että on liian vanha ja rahaa pitäisi säästä perillisille. Rahat pitää käyttää itse. Itse olen säätiöinyt Hyrsylän mutkan mielenterveystyöhön poikani Jarin toivomuksesta.

Koti pitäisi suunnitella niin, että siellä voi viettää vanhuuttaan, ei missään laitoksessa. Kotona, jossa ovat kaikki tutut asiat ja tavarat, muistikin säilyy paremmin. Tiedän, millainen pudotus ihmiselle tulee, kun hän menee laitokseen.

Kun maailma murjoo, ei siinä voi tehdä muuta kuin selvitä. Ja kyllä se on minua murjonutkin. Jokaisella meillä on vastoinkäymisemme. Olen vanhimpana sisaruksena tottunut pitämään muista huolen, isän kaatumisen jälkeen myös äidistäni. Olen aina halunnut itse pysyä kunnossa, jotta voin auttaa ja tukea toisia. Sellainen auttaa itseänikin.

Tanssi pitää virkeänä ja tuo myös huumoria elämään. Erään kerran, kun tanssimme Jari Sillanpään kanssa, kaaduimme. Ei siinä onneksi kuinkaan käynyt. Sainpahan eräissä juhlissa kertoa, että kaaduin ja jäin Jarin alle, ei sinne ole kovin moni nainen jäänytkään.

Ikäni salaisuus lienee hyvät elämäntavat. Nukun riittävästi, katson, mitä suuhuni laitan ja liikkunut olen aina. En polta tupakkaa, käytä aineita enkä paljon alkoholiakaan. Olen saanut hyvät geenit, enkä ole niitä pilannut.

Työ on minulle tärkeää. Olen ollut yrittäjä jo kahdeksalla vuosikymmenellä, ja teen parempaa tulosta nyt kuin koskaan aiemmin. Sain työstäni Elämäntyöpalkinnon samana vuonna, kun Duudsoneille myönnettiin Yrittäjäpalkinto.

Ihmiset lähestyvät minua kadulla ja luentojen jälkeen. Minun pitää jaksaa olla Aira. Haluan olla kaikille ystävällinen ja vaalia imagoani. Olen ollut julkkis koko elämäni, mutta joskus se on raskasta.

En hemmottele itseäni enkä läheisiäni. Mitähän olisi kohdallani tapahtunut, jos olisin jäänyt hemmottelemaan ja unelmoimaan, hemmetti soikoon. No, jos oikein pännii, ostan itselleni jotain kivaa päällepantavaa.

Rentoudun ihan hetkessä. En olisi pystynyt tekemään niin paljon töitä kuin olen tehnyt, ellen palautuisi nopeasti. Jos minulla ei ole ohjelmaa, saatan loikoilla vaikka koko päivän.

Juhlin paljon! Olen kova bailaamaan, puolta nuoremmat putoavat pelistä ennen minua.

Illalla viimeiseksi teen oikeastaan sitä, mikä hyvältä tuntuu. En pidä mielessäni pahoja asioita, vaan pidän ajatukset kevyinä. En mene koskaan ajoissa nukkumaan, mutta aamulla nukun pitkään. Nukun yleensä 8-10 tuntia.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2015.