Ihmiset

Seura: Aira Samulin pakeni lapsena sotaa Karjalasta – metsämansikat muistuttavat sota-aikana kuolleesta isästä

Nykyään Aira Samulin, 96, on karjalalaisten puolestapuhuja. Moniin vuosiin hän ei kuitenkaan puhunut sotamuistoistaan. Nyt hän muistelee uudessa Seura-lehdessä jatkosodan aikana edesmennyttä isäänsä ja lapsena kuollutta Ritva-siskoaan.

Kun Aira Samulin oli lapsi, hänen perheensä asui Raja-Karjalassa. Äidin esimerkkiä seuraten Aira lähti pikkulotaksi 8-vuotiaana. 

Aira oli vain 12-vuotias, kun talvisota syttyi 30. päivänä marraskuuta vuonna 1939. Kaikki jotka pystyivät, lähtivät evakkoon. Näin teki myös Aira sekä hänen äitinsä ja siskonsa. He nousivat viimeiseen rajan yli lähteneeseen junaan.

”Junan ikkunasta näin, kuinka suomalaissotilaat olivat jo ehtineet tuikata tuleen talot ja tavarat, jotta niistä ei olisi venäläisille saaliiksi. Kaikki kauniit nukkeni hienoissa vaatteissaan jäivät rajan taakse liekkeihin”, Aira sanoo Seurassa.

Valokuva-albumit Aira ehti napata mukaansa. Ne ovat ainoa muisto Ritva-siskosta, joka kuoli Airan ollessa lapsi.

Aira vaikeni pitkään monien sotaveteraanien tavoin sotavuosista ja karjalaisista juuristaan.

”Olin pelännyt joutuvani tarkkailun alle, jos puhuisin. Olin myös ajatellut, että evakkotaustasta kertominen ei ainakaan edistäisi omaa uraani”, Aira kertoo Seurassa.

Metsämansikat muistuttavat sota-aikana kuolleesta isästä

Airan Ritva-sisko menehtyi puolen vuoden ikäisenä keuhkokuumeen seurauksena Airan ollessa vain 10-vuotias.

”Hoidin Ritvaa niin paljon, että tuntui kun meillä olisi ollut yhteinen sielu. Kun valvoin Ritvan vierellä, hän hymyili minulle, vaikka oli jo kuumeen haurastuttama. Kun sisareni silmät painuivat kiinni viimeisen kerran, tunsin vahvasti hetken, jolloin sielu erkani ruumiista. Huusin äidille, että ’Tule nopeasti tänne, nyt Ritva kuolee!”, Aira sanoo Seurassa.

Aira muistaa siskonsa menettämisen tunteen kovana kipuna rinnassa. Kipu oli kestettävä, sillä siihen aikaan vaikeista asioista ei puhuttu tai valitettu. Sama tapahtui isän menehdyttyä.

Metsämansikat tuovat Airan mieleen isän. Isää odotettiin kotiin lomalle jatkosodan alussa vuonna 1941, mutta hän ei palannutkaan suunnitellusti Karhusjärvelle 29. päivänä heinäkuuta.

Puhelinyhteydet olivat poikki ja kun isää ei kuulunut, lähtivät 14-vuotias Aira ja hänen äitinsä etsimään isää lottapuvuissaan. Kaksikko löysi isän makaamasta kaatuneiden paareilta. Isällä oli metsämansikoita mukanaan. Hän oli kerännyt niitä tuliaiseksi perheelleen.

”Katselin isää, joka näytti kuin enkeliltä. Muistan, miten ihmeellisen suurilta marjat näyttivät, mutta en voinut niitä syödä – ajattelin, että nehän ovat kuolleita marjoja”, Aira kertoo Seurassa.

Lue koko juttu Seurasta: Aira Samulin, 96, on karjalaisten puolestapuhuja – ”Tärkein elämäntehtäväni on pysyä hengissä ja kertoa tarinaani”