Ihmiset

Seura: Yhteen vaatimukseen Eila Roine ei suostunut, kun hän alkoi esiintyä Pikku Kakkosen Eila-mummina

Uudessa Seurassa näyttelijä Eila Roine kertoo, että Pikku Kakkosen Eila-mummin roolista hän on jopa pikkuisen ylpeä.

Televisioita ei vielä ollut monella ja ohjelmia ei ollut paljoa. Kenelläkään ei ollut tietoa, mitä alasta tulevaisuudessa tulisi. Ohjelmat näytettiin suorina, minkä jälkeen ne katosivat. Yksi ensimmäisistä kotimaisista perhesarjoista oli Heikki ja Kaija. 

Siinä päärooleja esittivät Eila Roine ja hänen Vili-puolisonsa. Kaksikko sai roolit, sillä alkuperäisesti näyttelijöiksi kaavaillut Stig Fransman ja Heidi Krohn olivat juuri muuttamassa Helsinkiin. He ehdottivat rooleihin Eilaa ja Viliä.

”Siitä se sitten lähti. Sitä ennen en tiennyt, mitä on, kun tunnetaan. Julkisuutta en sietänyt”, Eila Roine kertoo Seuran uudessa jutussa. 

Vuosina 1961–1971 televisiossa esitetty Heikki ja Kaija tekivät Eilasta ja Vilistä koko kansan tuntemia näyttelijöitä. Eila oli huono ottamaan kehuja vastaan.

Pikku Kakkosen Eila-mummin rooli on Eilalle ylpeydenaihe

Eilalta löytyy tv-uraltaan yksi ylpeydenaihe ja se on Pikku Kakkosen Eila-mummi. Ohjelman tekijät olivat aluksi toivoneet Eilan ottavan Pikku Kakkosessa hieman erilaisen roolin. 

”Siinä tuli kyseeseen oma persoonani. Olisivat halunneet, että puhun lapsille maireasti, niin kuin silloin oli tapana. Sanoin, että en muuten puhu”, Eila kertoo Seurassa. 

Eila piti päänsä ja sai puhua lapsille kuin vertaisilleen.

”Halusin mennä kamerasta läpi.”

Televisiossa Eila neuvoi läsyttämättä, kuinka lelut laitetaan takaisin laatikkoon leikkien jälkeen. Eilan ollessa Pikku Kakkosesta tauolla, hän alkoi saamaan puheluita lapsien vanhemmilta, jotka halusivat hänet takaisin ruutuun. Eila oli puheillaan saanut lapset siivoamaan koko talon.

”Siitä voisin olla hiukan ylpeä. Hyvin vähän, mutta kuitenkin.”

Eilasta ei tullut näyttelijä sattumalta

Eila kävi nuorena usein katsomassa isäänsä teatterissa. Hän oli nähnyt Kalle Aaltosen morsiamen kymmeniä kertoja. Eila pääsi istumaan orkesterimonttuun ja isä huomasi tilanteen aina lavalta.

”Oli jännittävää nähdä, mitä isä taas keksii. Hänellä oli tapana sanailla omiaan. Harva näyttelijä saa niin tehdä, mutta isä osasi pysyä tyylilajissa”, Eila sanoo Seurassa. 

Eila kasvoi teatterissa, eikä haaveillut ikinä muusta kuin näyttelijän urasta. Kipinä vahvistui, kun hän pääsi Salmelaiseen kouluun. Varsinainen koulu se ei ollut, mutta Tampereen Työväen Teatterin johtaja, ohjaaja Eino Salmelainen koulutti siellä uusia näyttelijöitä.

Eila suunnitteli hakevansa Suomen teatterikouluun. Salmelainen kuitenkin sanoi, että hän pystyisi opettamaan Eilalle kaiken sen minkä Teatterikoulukin.

”Se oli kuin Jumala olisi puhunut. Vaikka ei siinä sen kummempaa syytä tainnut olla kuin että Salmelainen ei tullut uusien ihmisten kanssa toimeen. Minut hän jo tunsi”, Eila muistelee Seurassa. 

Lue myös Seuran juttu: Ryhmäkodissa asuva Eila Roine, 91, ikävöi yhä Vili-puolisoaan: ”Lapsen kuolema sitoi meitä yhteen enemmän kuin yksikään yhteinen saavutus”