Hyvinvointi

Saila, 60, pääsi päihteistä eroon: "Vertaistuen avulla raitistuin"

Päihteet tulivat Sailan elämään jo nuorena tyttönä. Raitistuminen kirkasti hänen elämässään monta asiaa, joista hän on nyt kiitollinen.

Päihteet, sekä alkoholi että huumeet, tulivat Sailan elämään jo nuorena, mutta nyt kuusikymppisenä hän on raitis. Saila kertoo selviytymistarinansa:

”Äitini sairastui aivosyöpään, kun olin 12-vuotias. Hän sokeutui osittain, ja toinen puoli hänen päästään ajettiin kaljuksi. Minulle se oli valtava sokki. Isästä ei ollut tukijaksi, sillä hän kamppaili vakavan alkoholiongelman kanssa.

Kun en saanut keneltäkään tukea aikuiseksi kasvamisessa, aloin bilettää kavereiden kanssa. Ensin join alkoholia, mutta myöhemmin aloin käyttää myös huumeita.

Aluksi tuntui ihanalta, ja kaikki murheeni vaikuttivat kadonneen. Olotila kesti kuitenkin vain hetken. Jatkoin päihteiden käyttöä etsien alun euforiaa, mutta se ei enää palannut. Sen sijaan oloni paheni koko ajan.”

Lue myös: Osaammeko juoda sivistyneesti?

Alkoholista ja huumeista eroon

”Äitini kuoli, kun olin 23-vuotias. Siihen asti hän oli mahdollistanut päihteiden käyttöni antamalla rahaa. Ajattelin, että isäni ja siskoni jatkaisivat samalla tavalla, mutta niin ei käynyt. Yhtäkkiä olin täysin omillani.

Vuotta myöhemmin tapasin tulevan mieheni, joka myös käytti päihteitä. Päätimme yhdessä aloittaa uuden elämän ja muutimme toiseen kaupunkiin.

Riippuvuus piti kuitenkin tiukasti otteessaan. Lyhyen ajan sisällä menetin kaksi työpaikkaa. Talomme isännöitsijältä tuli lappu: jos emme muuttaisi elämäntyyliämme, joutuisimme lähtemään.

Silloin tajusin, että minun oli pakko raitistua.

Onneksi löysin ihmisiä, jotka olivat saaneet apua päihdeongelmaansa. Vertaistuen avulla pystyin jättämään päihteet pois. Suurin pelkoni oli, että elämästäni katoaisi kokonaan ilo, mutta kävikin päinvastoin. Aloin voida paljon paremmin.

Päihdeongelmaani oli kuulunut myös jatkuva valehtelu. Olin tottunut keksimään jatkuvasti selityksiä tekemisilleni ja inhosin sen takia itseäni.

Päätin, etten halunnut enää valehdella kenellekään. Lopetin juoksemasta elämää karkuun.”

Raitistumisen jälkeen opiskelemaan

”Puolisen vuotta raitistumisen jälkeen huomasin yllättäen olevani raskaana. Lapsen synnyttyä olin todella onnellinen, ja lapsi oli minulle vahva syy jatkaa raittiutta.

Kun tyttäreni oli pieni, olin töissä rakennuksilla. Silloin aloin miettiä, että voisin tehdä elämässäni jotain muutakin. Huonolla päättötodistuksellani oli kuitenkin vaikea päästä opiskelemaan.

Onneksi elämä järjesti yllätyksen: pääsin erityisvalinnalla Iisalmeen opiskelemaan sosiaaliohjaajaksi. Erosimme mieheni kanssa, ja muutin tyttäreni kanssa Savoon. Valmistumisen jälkeen palasimme pääkaupunkiseudulle.”

Lue myös: Näyttelijä Sue Lemström kertoo alkoholismistaan

Eroon päihteistä ilman lääkkeitä

”Kolmekymppisenä sain toisen tyttären. Välillä tunsin oloni äitinä todella avuttomaksi, koska minulla ei ollut kokemusta hyvästä vanhemmuudesta.

Sain onneksi tukea terapiakursseista selvitäkseni vaikeista ajoista ja opin olemaan itselleni armollisempi.

Kymmenisen vuotta myöhemmin aloitin työskentelyn Suoja-Pirtti ry:ssä, joka on yksityinen päihdepalveluja tarjoava yhdistys. Ohjasin monta vuotta pienryhmää, jossa tarjottiin lääkkeetöntä hoitoa päihdeongelmaisille.

Tulokset olivat fantastisia. Ryhmään tullessaan monella oli vain kaksi tunnetilaa: joko vitutti tai oli kliffaa. Tunneryhmien avulla moni löysi ensimmäisen kerran elämässään sanat omille tunteilleen.

Samalla he saivat kokemuksen, että joku todella kuunteli heitä. Tuen avulla moni pystyi luopumaan päihteistä kokonaan.

Valitettavasti lääkkeetön hoito lopetettiin tänä vuonna. Olen ollut siitä valtavan surullinen.”

Lue myös: Riku pääsi eroon päihteistä

Päihteet turruttivat tunteet

”Olen jatkanut omaa toipumisprosessiani. Nautin elämästäni raakana. Päihteet turruttivat minuuteni moneksi vuodeksi, ja tuntuu hyvältä tuntea koko elämän tunneskaala kaikkine väreineen.

Vaadin kuitenkin pitkään itseltäni valtavan paljon. Isäni oli lapsena istuttanut mieleeni riittämättömyyden tunteen. Sisäinen tuomarini murskasi minut aina, kun epäonnistuin jossakin.

Se muuttui vasta kymmenen vuotta sitten. Hankalan asiakastapaamisen jälkeen ajoin kotiin ja omaksikin yllätyksekseni lohdutin itseäni. Sanoin, että olin tehnyt parhaani ja se riittää. Siitä lähtien olen suhtautunut itseeni rakastavammin.”

Rakenna itsellesi miniparatiisi

”Oivalsin, että hyvistä asioista voi rakentaa miniparatiisin. Vaikka maail­massa on epäoikeudenmukaisuutta, voi itse keskittyä hyvään.

Rehellisyys on tuonut paljon antoisia ihmissuhteita. Ajattelen, että rehellinen ihminen vetää automaattisesti puoleensa muita samanlaisia.

Miniparatiisiini kuuluvat myös kaksi tytärtäni ja 9-vuotias lapsenlapseni. Rakastan luonnonrauhaa. Hiljaisuudessa voi kokea elämän ihmeellisyyden.”