Alkoholismi jättää lapseen syvät jäljet

Toimittaja Ani Kellomäki kasvoi reippaaksi huolehtijaksi, tehokkaaksi ja pärjääväiseksi. Hän opiskeli nopeammin, harrasti tehokkaammin ja työskenteli pidempää päivää kuin muut.

21-vuotiaana Ani sairastui burn outiin. Kun hän vihdoin 38-vuotiaana rohkaistui kirjoittamaan blogia lapsuudenkokemuksistaan ja sen jäljistä alkoholistiperheessä, kohtalotovereita löytyi hetkessä kymmeniä tuhansia.

anikellomaki

Kävelen kiirehtimättä kotiin. Rappukäytävässä on hiljaista. Seisahdun ulko-oven eteen, ja hengitän hetken syvään. Pistän silmät kiinni, ja koetan ennakoida, millainen ilta tästä tulee.

Kotona on rauhallista. Hiljaisuus on hyvä. Silloin kun kotona ei nukuta, on hankalampaa. Olen tosi paljon tiellä: liian äänekäs, liian vaativa, liian iloinen. En tiedä, mistä ja milloin voi vitsailla. Toisinaan olen se, jota kukaan ei koskaan voi rakastaa.

Äiti on alkanut viettää yhä pidempiä aikoja päivästä makuuhuoneessa, mutta siitä ei juuri puhuta ääneen. Ei saa temppuilla. Ymmärrän, että äidillä on pulma, joka ei ole hänen omaa syytään. Senkin tiedän, etten pysty sitä ratkaisemaan. Yritän välillä. Aloitan keskustelun, huudan ja raivoan, kaadan pullot tyhjäksi lavuaariin, mutta siitä ei hyvää seuraa.

Koulussa kukaan ei tiedä. Mistä arvaisivatkaan? Soitan viulua ja näyttelen näytelmäkerhossa. Kavereita en vie kotiin. En halua selitellä, kun en ymmärrä itsekään. Vähitellen harjaannun hyväksi tunnelmien, toiveiden ja mielialojen aistimisessa. Osaan vielä aikuisenakin muovautua juttukumppanin toiveisiin. Olen kiva, helppo ja kiltti.

Juomista piilotellaan ja peitellään

Maltillisten arvioiden mukaan joka neljäs tai viides lapsi elää perheessä, jossa käytetään liikaa päihteitä. Monissa perheissä hävetään, ja siksi juomista piilotellaan ja peitellään taitavasti.

Alkon Lasten seurassa -vastuullisuusohjelman mukaan vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on vakavin yksittäinen lasten pahoinvointia aiheuttava tekijä. Valtaosa elää varsin tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. On helppo ajatella, että kaikki on kunnossa, kun arki näyttää ulospäin pulmattomalta.

Lapsen silmille ja korville kuulumattomat kokemukset voivat jättää jälkiä, jotka käsittelemättöminä saattavat kantaa pitkälle aikuisuuteen. Pahimmillaan syntyy haavoittavia, ylisukupolvisia ketjuja, joissa omia kasvukipuja eletään uusiksi omassa perheessä.

Vertaisryhmiä nuorille aikuisille vetävä suunnittelija ja psykologi Marika Ketola Mielenterveysseurasta toteaa, että kosteissa oloissa kasvaneiden lasten aikuisuudessa kohtaamat pulmat liittyvät usein myös luottamukseen ja omanarvontuntoon.

Kun tarpeet on lapsena ohitettu, ei ole päässyt muodostumaan kokemusta omasta itsestä tärkeänä, rakastettavana ja arvokkaana.

Vanhemman kyvyttömyys ottaa vastaan lapsen tunteita ja kuunnella ja nähdä tämä omana, arvokkaana itsenään, voi johtaa aikuisella iällä myös ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Yksi omalle terveydelle tuhoisa toimintamalli on vaatia itseltään täydellisyyttä ja esimerkiksi työskennellä omaa jaksamistaan kuuntelematta.

-Kun pystyy näkemään, mistä oma paha olo johtuu, on mahdollista alkaa avata solmujaan. Päämääränä voisi olla se, että menneisyyttä käsittelemällä mahdollistuu energian suuntaaminen omasta itsestä ulospäin, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Silloin voi toteuttaa omaa elinvoimaansa, eikä tarvitse tukahtua oman turvattomuudentunteensa tai ahdistuksensa alle.

Lapset kokevat asiat eri tavoin

Päihteiden liikakäyttö ei koske ainoastaan sitä perheenjäsentä, joka juo. Myllyhoitoyhdistyksen Raila Taipale toteaa Raittiuden Ystävien haastattelussa, että Suomessa on noin 600 000 riskitason päihdekäyttäjää, joilla kullakin on 2-4 läheistä, joihin juominen välittömästi vaikuttaa. Se on pienessä maassa jättiläismäinen määrä. Lapset ovat hankalimmassa saumassa, koska eivät voi halutessaan lähteä pois. Päihteiden liikakäytön vaikutukset voidaan kokea hyvin monella tavoin.

Saman perheen sisälläkin ihmisten kokemukset tapahtuneesta saattavat poiketa toisistaan hyvin merkittävästi. Marika Ketola toteaa, että jo pelkästään se, mihin kohtaan sisarussarjaa lapsi sattuu ajallisesti syntymään, on paljon merkitystä. Niinpä sisarusten muistot ja kokemukset voivat poiketa hyvin vahvasti toisistaan.

– Sisarusparven jäsenten roolit perheessä voivat olla hyvin erilaiset. Paljon riippuu myös siitä, miten vaikeimmat ajat ajoittuvat kunkin ikävaiheisiin. Joskus perheen nuorin saa suojaa vanhemmilta sisaruksiltaan, ja muistot vanhemmista voivat olla hyvin erilaisia. Joskus taas pahimaan silmäkkeeseen joutunut sisarus on kokemansa jälkeen niin lukossa, tai lohkonut osia elämästään kokonaan pois, ettei kykene edes muistamaan tapahtunutta.

Ei ole epätavallista, että menneitä yhdessä muistelevat sisarukset huomaavat muistavansa lapsuudesta hyvin erilaisia asioita. Jos välit ovat lämpimät ja avoimet, voi sisaruudesta olla myös merkittävä apu muistojen jäsentelyssä. Ketola kertoo ryhmäläistensä saavan paljon tukea sisaruksiltaan.

– Liikaa juoneen vanhemman kanssa välejä ei ehkä ole voitu käydä aikuisenakaan läpi hedelmällisesti, mutta sisarusten kanssa asioista onkin voinut puhua rakentavammin. Moni on kokenut tärkänä voida puhua tapahtuneista sellaisen ihmisen kanssa, joka on kokenut saman ja tietää tilanteen.

Lue myös: Saako lasten seurassa juoda alkoholia?

Kuva: Sampo Korhonen/OM-arkisto

Keskustelu

Kommentoi juttua: Alkoholismi jättää lapseen syvät jäljet

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X