Suomalainen Ansko näyttelee kuuluisissa tv-sarjoissa maailmalla, mutta harva tietää hänen nimensä – paljastaa ahdistavan hetken The Crown -sarjan kuvauksista
Suomalainen Ansko Pitkänen tekee stunt-rooleja elokuviin ja sarjoihin maailmalla. Hän uskoo, että työtä voi jatkaa vaikka eläkeikään asti, kunhan turvallisuudesta ei tingitä.
Tomera nelivuotias puristaa lasikuidusta tehdyn rakennussarja-auton rattia. Jännittää. Papalta lahjaksi saatu lokariauto tuntuu niin kovin isolta. Pelko vaihtuu nopeasti riemuun, ja hymy ulottuu korviin asti.
Minähän ajan. Ajan!
”Vuosikymmeniä myöhemminkin muistan sen tunteen hyvin. Minulle, veljelleni ja serkkupojalle pistettiin päähän varmuuden vuoksi jääkiekkokypärät, kun muutakaan ei siihen hätään löytynyt”, Ansko Pitkänen kertoo.
Tuo ensimmäinen ajokokemus oli käänteentekevä. Autohuuma vei tytön mennessään samantien, vaikka lokariautolla hän ajaa tömäytti myös mummolan autotallin oveen. Innostus ei siitä sammunut, päinvastoin. Ansko halusi oppia lisää ajamisesta.
Lasikuitumenopelin lisäksi Laukaalla asunut pikkutyttö hurmioitui traktoreista. Papan turvallisessa sylissä, isojen renkaiden kumistessa ja moottorin nakuttaessa maailmassa oli kaikki hyvin.
Nyt tuo tyttö ajaa elokuvissa arvokkaita museoautoja ja tekee vaativia töitä stunttina eli sijaisnäyttelijänä – vaikka prinsessa Dianana.
Ansko Pitkänen lumoutui rallista jo pikkutyttönä
Laukaa sijaitsee Jyväskylän seutukunnassa. Sieltä on kotoisin myös nelinkertaisella rallin MM-tittelillä kukitettu Juha Kankkunen.
Paikkakunta elää ja hengittää rallia. Polvenkorkuisena Ansko katsoi lumoutuneena, kun lentävät autot suhahtelivat ohi. Hiekkaa lensi silmiin ja suuhun, sydän hakkasi jännityksestä, kun ajamisen kiihko tarttui katsojiinkin.
”Silti en uskaltanut edes haaveilla rallikuskin urasta. Kun tulee maalta, ei tule ensimmäisenä mieleen, että minäkin voisin olla tuolla ajamassa.”
Ratti pysyi kuitenkin tytöllä kädessä. Maalla oli tapana ajella mökkiteillä ja jäällä, ja Ansko päästeli niillä menemään jo seitsenvuotiaana.
Ensimmäisen rallinsa hän ajoi vihdoin vuonna 2016.
”Se oli uskomaton kokemus! En tiennyt etukäteen mitä odottaa, mutta muistan, kuinka jälkeen päin kropassa kihisi pitkään.”
Rallissa on mukana aina kartanlukija. Se voi tuntua vaativalta, jos kartanlukija ei ole entuudestaan tuttu.
”Ralli on kuskin ja kartanlukijan yhteinen taidonnäyte. Jos luottamusta ei ole syntynyt, siinä rajoittuu oma ajonopeuskin.”
Ansko vaihtoi rallista rallicrossiin muutaman vuoden kuluttua. Radalla ajettava rallicrossi on hiuksianostattava laji, joka yhdistää rallia ja rata-autoilua. Siinä ei ole mukana kartanlukijaa.
Naisia ei rallicrossissa ratin takana juuri näy.
”Yleensä omassa sarjassani on kaksi naista, joista minä olen se toinen.”
Monipuoliset taidot takaavat sijaisnäyttelijälle töitä
Ansko Pitkänen asuu nykyään Lontoon liepeillä viehättävässä maalaismaisemassa. Ennen asettumistaan sinne hän eli vuosia eri mantereilla.
Vuonna 1997 hän lähti Ruotsiin ensin au pairiksi ja myöhemmin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Seuraava asuinmaa oli Australia, jossa hän viihtui yli kymmenen vuotta.
Noina vuosina hän opiskeli sukellusopettajaksi ja aloitti kilpanyrkkeilyn.
Seuraavaksi kohteena oli Brasilia, jossa hän aloitti tanssijan uran. Hän treenasi kahdeksan tuntia päivässä, ja esiintyi ympäri Brasiliaa kolmen vuoden ajan. Tanssijan ammatti jatkui myös Kaliforniassa.
”Elämäni oli tuolloin pelkkää tanssia, ja sain siitä myös elantoni. Veri veti kuitenkin Eurooppaan, ja maaksi valikoitui työmahdollisuuksien takia Iso-Britannia.”
Siellä tuttu sanoi kerran, että kaikilla hankituilla taidoillaan Ansko voisi hyvin olla stunt-näyttelijä.
”Ensireaktioni oli, että ai jaa?’’
Alun ihmetyksestä huolimatta kipinä jäi kytemään. Ansko otti selvää stunt-rekisterin vaatimuksista, mitkä hän täyttikin monipuolisella osaamisellaan. Repertuaariin kuuluu mestarillisen ratinpyörittelyn, sukelluksen ja nyrkkeilyn lisäksi myös ratsastus, moottoripyöräily, useat kamppailulajit, tulistuntit, kiipeily sekä erilaiset vaijeristuntit.
”Ensimmäinen työni ei ollut kovinkaan hohdokas. Se oli televisiosarjassa, jonka nimen olen jo unohtanut. Muistan vain sen, että päälläni oli pitkä mekko, ja minun piti kaatua luontevasti taklauksen jälkeen.”
Erikoistuminen takaa sen, että nykyään suurin osa Ansko Pitkäsen stunteista on autoihin liittyviä, mutta hän tekee mielellään kaikenlaisia stuntteja.
Oma mansikkainen maa
Anskon sydäntä lähellä ovat myös hevoset. Hän ratsasti pienenä, ja aloitti uudestaan aikuisena. Hän käy ratsastamassa Lontoon ulkopuolella sijaitsevalla tallilla, joka välittää hevosia tv-sarjojen ja elokuvien kuvauksiin.
”Koska matkustan työni puolesta niin paljon, oman hevosen sijasta minulla on off-road moottoripyörä. Sen voi railakkaan metsälenkin jälkeen jättää huoletta talliin vaikka viikoiksi.”
Suomesta hän kaipaa puhdasta ja runsasta luontoa – ja rauhallisempaa elämän tahtia.
”Briteissä ihmisillä tuntuu olevan koko ajan kiire. Tuntuu että monilta puuttuu sisäinen rauha.”
Stunt-maailma voi sekin olla aikamoista sirkusta, mutta Anskoa auttaa siinä maailmalta saatu kokemus. Alalla sanotaan, että ’’anything goes’’, kaikki käy, ja se pitää paikkansa.
”Stunt-näyttelijän on esimerkiksi totuttava erikoisiin aikatauluihin. Kesken ruokakauppaostosten voi tulla soitto, jossa tarjotaan töitä heti. Eli ei muuta kuin äkkiä pakkaamaan ja lentokentälle. Täytyy myös varautua siihen, että parin päivän keikka venyykin kolmeksi viikoksi.”
Töissä uusia taitoja treenataan koko päivä: tänään se voi olla esimerkiksi vasemmalla kädellä miekkailua ja huomenna tietyllä tavalla hevosen selästä putoamista.
Painoakin joutuu joskus pudottamaan lyhyessä ajassa. Lounas saattaa olla aamukolmelta, ja sitä voidaan syödä talon katolla, pilkkopimeässä tai hevosen selässä.
”Kerran näyttelin alasti, mutta täysin liekkien nielemänä.”
Koetuksella yllättävissä aikatauluissa ovat myös ihmissuhteet.
”Eihän se helppoa ole, mutta jos oikea ihminen tulisi kohdalle, niin kyllä sen varmasti saisi toimimaan.”
Ansko Pitkänen: ”Korkealla iällä ei enää pudota katoilta”
Stuntit tehdään aina huolellisesti, eikä Ansko ole ollut mukana elokuvassa, jossa stuntit olisi tehty huonosti.
”Vakavia onnettomuuksia saattaa sattua huolellisesta suunnittelusta huolimatta. Riskit täytyy ymmärtää, hallita ja minimoida. Ne ovat osa stunt-näyttelijän työtä, eikä niistä kollegojen kesken suurta numeroa tehdä. Joskus stunt-näyttelijöitä koitetaan hoputtaa, mutta silloin hyvä stunt-koordinaattori muistuttaa, että turvallisuudesta ei saa koskaan tinkiä eikä stunt-kohtauksissa voi kiirehtiä.”
Hän on sitä mieltä, että työtä voi tehdä vaikka eläkeikään asti.
”Jotkut naiset eivät palaa alalle lapsia saatuaan, mutta mitään yläikärajaa stunteille ei ole. Toki korkealla iällä ei enää pudota korkeilta katoilta tai jäädä autojen yliajamaksi. Koska omat stunttini ovat suurelta osin autolla ajamista, toivon että voin jatkaa uraani pitkään.”
Diana-stuntissa tunnelma oli kolkko ja ahdistava
Ansko Pitkäsen stunt-töiden lista on vaikuttava. Suurimpia elokuvatöitä ovat olleet Batman, Mission Impossible sekä viimeisin Indiana Jones, jossa hän juoksi laukkaavien hevosten alta pois. Barbie-elokuvassa hän oli mukana useiden kuukausien ajan sekä stunt-näyttelijänä että testaamassa vaijereita näyttelijöitä varten.
The Crown -sarjassa hän oli pitkään prinsessa Dianaa esittävän Elizabeth Debickin sijaisnäyttelijä. Myös siinä kohahduttavassa jaksossa, jossa prinsessa kohtaa kuolemansa pariisilaisessa tunnelissa.
”Tunnelma oli tuolloin jotenkin kolkko ja ahdistava. Ampiaisten lailla moottoripyörillään auton perässä pörrännet paparazzit tuntuivat todellakin siltä, kuin kuolema olisi kantapäillä”, hän muistelee.
Kolkkoudesta ei sen sijaan ollut tietoakaan, kun Pitkänen kuvasi yhtä lempikohtauksistaan.
”Agatha Christien romaanin pohjalta tehty tv-elokuva Askel tyhjyyteen oli ihana! Siinä sain ratsastaa kiitolaukkaa isojen peltojen läpi. Ilma oli leppeä, ketojen kukat tuoksuivat ja hevonen oli aivan upea. Silloin piti oikein nipistää itseäni ja ihmetellä, että onko tämä todella minun työtäni!”
Tuolloin Ansko sai kuvauksissa ajaa myös vanhoilla autoilla. Yksi niistä oli 1930-luvun aito ja alkuperäinen Lagonda. Todellinen museoaarre, joka ei ollut nähnyt julkisia teitä pitkään aikaan.
”Oli aikamoinen vastuu ajaa sitä, koska se oli niin arvokas. Eikä se ollut aivan helppoa, sillä auton vaihteisto oli temperamenttinen ja kaasu- sekä jarrupolkimet olivat toisinpäin kuin nykyautoissa.”
Lue myös Anna.fi: Emma Kimiläinen pui terapiassa itsekästä suhdettaan työhönsä: ”Pienen lapsen äitinä jouduin miettimään asennettani”
Hetki rauhaa pinnan alla
Kiiltäväkylkinen kalaparvi vaihtaa nopeasti suuntaa. Vesi ympärillä on samalla sekä painavaa että painotonta. Veden valtakunnassa maanpäälliset asiat unohtuvat ja mieli rauhoittuu. On vain tämä hetki.
Nopeatempoisten lajien lisäksi Ansko Pitkänen rakastaa sukellusta.
”Se on aivan oma maailmansa. Haltioidun joka kerta, vaikka olen tehnyt yli 2 500 sukellusta. Tuntuu että jokaisessa sukelluksessa on mukana hippunen taikaa.”
”Olen huono istumaan paikoillani. Paitsi silloin kun olen saunassa.”
Suomessa ollessaan hän soutelee, juoksee luonnossa ja rentoutuu lukemalla autonrakennusoppaita. Suomesta löytyy myös hänen lempimenopelinsä.
”Se on aina ja ikuisesti traktori. Toki tähän liittyvät kaikki mukavat lapsuusmuistot.”
Ansko ei kuitenkaan traktorilla kulje, vaan omistamallaan käytännöllisellä pakettiautolla. Se on tuunattu mukavaksi, ja sisältä löytyy taittuva sänky ja pöytä.
Suomessa ollessaan Ansko kuikuilee hiljaisia hiekkateitä. Kun sopiva paikka löytyy, ratti kääntyy, käsijarru lukitsee takapyörät, ja sitten koittaa liuku. Hiekkaan jäävät muistoksi syvät viirut. Käsijarrukäännökset nostavat hymyn korviin.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 4/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Suomalainen Ansko näyttelee kuuluisissa tv-sarjoissa maailmalla, mutta harva tietää hänen nimensä – paljastaa ahdistavan hetken The Crown -sarjan kuvauksista