Tarinat

Kun pienituloinen Kaisa, 42, muutti Anneli-äidin luokse, puoliso ja koirat tulivat mukana – näin he tulevat toimeen vähällä rahalla

Anneli, 68, ja Kaisa Jaatinen, 42, jakavat yhteisen asunnon lisäksi samanlaisen elämänfilosofian. Tavarat käytetään loppuun tai kierrätetään, paljon tehdään itse ja ruokaa kerätään luonnosta ja säilötään.

Kaisa Jaatinen tutkii tupaten täyttä jääkaappia, valitsee härkäpadan ja pistää sen pannulle.

”Laitanko silakat pakkaseen?”

Kaisa on ostanut molemmat ruoat edellisenä päivänä S-marketin ilta-alesta, jossa laputetut tuotteet myydään 60 prosentin alennuksella.

Kaisan äiti Anneli Jaatinen päättää, että silakat paistetaan heti. Samassa Kaisan ja hänen brasilialaisen puolisonsa Weverton Dos Santosin, 38, koirat rynnistävät katsomaan, löytyisikö hellalle asetelluista herkuista heillekin jotain.

Äiti ja tytär ovat asuneet samassa taloudessa 1,5 vuotta, siitä lähtien, kun Kaisa palasi Weverton kanssa Brasiliasta Suomeen. Ennen matkaa Kaisa luopui vuokra-asunnostaan Helsingissä.

”Unelmani olisi asua ainakin osa vuodesta isäni kotitilalla Kuhmoisissa. Toistaiseksi olemme vain mökkeilleet siellä. Helsingissä taas olisi paremmat työverkostot ja enemmän ystäviä, mutta asuminen siellä on liian kallista, kun ei ole kokopäivätöissä”, Kaisa pohtii.

Kaisan tulot ovat noin 1 000 euroa kuukaudessa. Ne kertyvät sosiaalialan keikkatöistä ja osa-aikaisesta äänikirjojen tarkistuskuuntelusta. Weverton on kotoutumiskoulutuksessa Tampereella ja saa työmarkkinatukea noin 800 euroa. Seurakuntien kirjastossa työskennellyt Anneli saa käteen vajaat 2 000 euroa kuukaudessa. Se kertyy eläkkeestä ja tontilla sijaitsevan kioskin vuokrasta.

Anneli ja hänen edesmennyt miehensä ostivat 1920-luvulla rakennetun talon 40 vuotta sitten, joten asumiskulut ovat maltilliset. Asukkaat huolehtivat juoksevista menoista yhdessä, mutta Anneli maksaa mielellään isompaa osaa, koska velkaa ei ole.

”En pyydä Kaisalta vuokraa. Kun mieheni Matti kaksi vuotta sitten kuoli, neljäsosa talon omistuksesta siirtyi Kaisalle”, Anneli kertoo.

Lue myös: Petra, 46, lopetti ostamisen ja säästää tänä vuonna yli 3000 euroa – näin sinäkin onnistut.

Talon kalusteita ei vaihdella muotien mukaan

Omakotitaloa remontoidaan silloin, kun on tarve. Työt tekee yleensä Kaisan rakennusalalla oleva veli.

”Heikki ei varmaan kohta uskalla tulla kyläänkään, kun aina on jotain pientä”, Kaisa ja Anneli nauravat.

Muuttaessaan 40 vuotta sitten Jaatiset remontoivat talon kerros kerrokselta. Sen jälkeen Heikki on uusinut saunan ja Weverton on maalannut ulkoseiniä. Kaisa nyökkää kohti 1980-luvulla asennettuja keittiönkaappeja.

”Eihän meillä kaikki ole muotilehden mukaisesti, mutta on älytöntä vaihtaa kalusteita kymmenen vuoden välein vain trendien takia.”

Taloudessa ei muutenkaan kuluteta turhia. Mahdollisimman paljon tehdään itse, hankitaan käytettynä, korjataan ja kierrätetään. Annelin makuuhuoneen kaapit on saatu ilmaiseksi. Mattoja hän kutoo äitinsä ja tuttujen antamista kuteista. Kaisa ostaa villasukkalangat ja muut käsityötarvikkeet käytettynä.

Aiemmin Kaisa teki sosiaalialalla kokopäivätöitä. Palkka oli parhaimmillaan lisineen 3 000 euroa.

”Söin enemmän ulkona, koska en jaksanut ja ehtinyt laittaa ruokaa. Mieluummin elän tällaista vanhanaikaista elämää. Syön oman maan antimia ja teen paljon itse. Silläkin säästää, että on aikaa.”

Porukalla poimittiin 20 ämpärillistä marjoja varastoon

40 vuotta vanha Huurteen kotikylmiö hurisee keittiön nurkassa ja pullistelee omatekoisista hilloista, mehuista ja muikkusäilykkeistä, joita Anneli valmistaa syksyisin veljensä kanssa Saimaalla.

”Koneisto on kertaalleen vaihdettu, ja onhan laite sähkösyöppö, mutta se on erinomainen säilöntään”, Anneli sanoo.

Toissa kesänä Anneli, Kaisa ja Weverton poimivat 20 ämpärillistä mustikoita, osan itselle, osan tutuille. Tänäkään talvena marjoja tai sieniä ei osteta. Talon kolmeen pakastimeen on säilötty muitakin marjoja, sieniä ja kalaa, jota Anneli kalastaa talvisin verkoilla Pyhäjärvellä poikansa Heikin kanssa.

”Talvet olemme kalassa täysin omavaraisia.”

Kahden verkon kalastuslupa maksaa 40 euroa kaudelta. Anneli laskee, että se on kuitattu jo yhdellä saaliilla. Viikossa verkkoon tarttuu 5–10 kalaa, lähinnä kuhaa ja siikaa, joskus haukea tai madetta. Tuliaisia on riittänyt naapureillekin.

Kesällä pihaan vuokrataan kanoja munimaan tuoreita munia

Keittiön ikkunan takana lumikinoksista pilkistää viljelylaatikoita ja kaksi kasvihuonetta. Kesällä puutarhassa kasvaa perunaa, kesäkurpitsaa, salaattia ja maa-artisokkaa. Kasvihuone tuottaa kurkkuja, tomaatteja, paprikaa ja chilejä. Viime keväänä Kaisa alkoi pitää mehiläisiä.

”Brasiliassa asuimme maatilalla, jossa oli mehiläisiä, ja tajusin, että hunajaakin voisi tuottaa itse.”

Anneli on pitänyt kanoja jo monta kesää. Viiden kanan vuokra kesältä on 125 euroa ja ne munivat päivittäin, joten sadosta riittää koko perhepiirille.

”Kanojen pitäminen ei ole ilmaista, mutta munien maku vain on niin erilainen. Kanat ja koirat pitävät myös huolen siitä, ettei hävikkiä synny.”

Anneli ja Kaisa arvioivat, että kaupasta ostetaan ruokaa noin 400 eurolla kuukaudessa. Peruselintarvikkeita hankitaan kerran viikossa. Kaisa käy S-marketin aletunnilla etsimässä lihoja, kaloja ja juustoja. Tarjoukset hyödynnetään. Anneli aikoo haastattelun jälkeen hurauttaa Citymarketin euron päiville hankkimaan juureksia ja juustoa.

Annelin iäkäs äiti asuu edelleen omalla kotitilallaan Etelä-Savossa

Anneli on oppinut säästäväisen elämäntavan omalta äidiltään. Kouluikäisenä hän hyppäsi polkupyörän selkään, kun pikkuveljet istutettiin äidin pyörälle ämpäreiden ja eväiden jatkoksi. Kun äiti oli saanut lehmät lypsettyä, oli aika lähteä mustikkaan. Kotiin ei ollut palaamista ennen kuin ämpärit olivat täynnä.

Anneli muistaa, että äiti on puuhannut aina jotakin, hoitanut tilan eläimiä, toiminut lomittajana, leiponut ja tehnyt käsitöitä.

90-vuotiaana äiti asuu edelleen kotitilallaan Etelä-Savossa Annelin veljen perheen kanssa. Edelleen hän käy marjametsässä ja virkkaa.

”Sieltä se säästäväinen elämäntapa ja into tehdä asioita itse tulee.”

Kaisa nyökkää. Hän oppi lapsuuden kesälomilla mummulassa leipomaan, neulomaan ja virkkaamaan. Heikki-veli kävi ukkinsa ja enonsa kanssa metsällä ja kalassa ja osallistui rakennustöihin.

Tuhansien eurojen eläinlääkärikuluja lyhennetään pikkuhiljaa

Joskus talous on tiukalla, vaikka yrittäisi elää mahdollisimman vähällä. Joulun alla järjestettiin Kaisan ja Wevertonin yhteisen harrastusporukan kolmipäiväinen pikkujoulutapahtuma: päivisin treeniä, iltaisin illanviettoa ravintolassa.

Kaisa mietti, kuinka voisi osallistua. Osallistumismaksu oli vain parikymppiä, mutta ravintoloihin uhkasi kulua häneltä ja Wevertonilta useampi satanen ruokineen ja juomineen. Lopulta pariskunta käväisi illanvietossa yhtenä iltana ja otti pelkät juomat.

”Silloin mietin, että olisi kiva olla rikas. Voisi mennä muiden mukana.”

Tällaiset sosiaaliset tilanteet ja yllättävät menot, kuten eläinlääkärikulut, ovat pienituloiselle haastavia. Viime kesänä, kun kaksivuotias sekarotuinen Sàara sairasteli, eläinlääkäri nieli monta tuhatta euroa. Brasiliassa kadulla pelastetulla Sáaralla ei ole vakuutusta. 9-vuotiaalla Vihtori-whippetillä on. Kaisa maksoi laskun luottokortilla ja lyhenteli luottoa pikkuhiljaa pois.

”Muuten vähätuloisuus ei häiritse, enkä koe jääväni mistään paitsi.”

Rahaa säästyy myös matkoihin, jotka tehdään edullisesti

Lentoyhtiön tarjouskampanjasta löytyneet liput odottavat sähköpostissa. Keväällä Kaisa ja Weverton matkustavat Brasiliaan tapaamaan sukulaisia ja ystäviä.

”Matkustamiseen jää rahaa, kun tinkii muusta ja tekee sellaista työtä, jonka aikataulu joustaa ja jota voi tehdä missä vain.”

Kun Kaisa alkusyksystä kävi Espanjassa ja Saksassa, hän löysi yhdensuuntaiset lennot Tampereelta Lontoon kautta Espanjaan muutamalla kympillä. Hän majoittui tuttujen luona ja taittoi kotimatkan bussilla. Lippu Berliinistä Tallinnaan maksoi 40 euroa, Helsingistä Tampereelle 5 euroa.

Anneli harrastaa pilatesta ja käy teatterissa, mutta ulkomaille häntä ei enää huvita matkustaa. Eläke riittää menoihin hyvin.

Lue myös Anna.fi: Perheenäiti Helmi käyttää ruokaan 150 euroa kuussa nikseillä, jotka jokainen osaa: ”Säästäminen on ympäristöteko ja tuo minulle hyvää mieltä.”

Sähkössä säästetään saunomalla ja käyttämällä koneita myöhään

Kaisa selailee kännykästä pörssisähkön hintaa. Kun pesulla käydään, sauna laitetaan päälle, sillä kellarikerroksessa on viileää.

Toissa talvena, kun sähkö oli kallista ja sopimus kiinteä, sähkölaskut nielivät jopa 500 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen pyykki- ja astianpesukoneita on pyöritetty yöaikaan, ja suurin osa pattereista laitetaan päivän ajaksi pois päältä. Saunanlauteilla istutaan joskus yömyöhään.

Lisälämmitystä saadaan polttamalla puuta. Sitä haetaan mökiltä, mutta viime talvena puut pääsivät loppumaan, koska runsaan lumen takia mökille ei päässyt kulkemaan. Kun asia tuli puheeksi naapurin kanssa, tämä tarjoutui lainaamaan halkoja.

”Moneen asiaan löytyy apua naapureilta, tutuilta tai asuinalueen Facebook-ryhmästä. Olen saanut esimeriksi lasipurkkeja ja kranssitarvikkeita”, Kaisa kertoo.

Saunassa käydään niin, että ensin on Annelin vuoro, sitten Kaisan ja Wevertonin. Illalla kaikki puuhailevat keittiössä iltapalaa ennen kuin vetäytyvät yöpuulle omiin huoneisiinsa. Annelin makuuhuone sijaitsee talon keskikerroksessa. Kaisa ja Weverton asuttavat kellarin makuuhuonetta ja puuhellallista keittiötä.

”Yhteiselo sujuu 20 vuoden tauon jälkeen ihan hyvin. Touhuamme paljon yhdessä. Joskus tietysti hermo kiristyy, kun on koko ajan ihmisiä ympärillä”, Anneli tuumii.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/24.