Tarinat

Kirjoita suru ulos – kirjoittaminen voi toimia terapiana

Kirjoittamiskurssit kasvattavat suosiotaan. Moni tulee kurssille purkamaan pahaa oloaan. Kirjoittaminen voi toimia terapiana kriisin keskellä.

Hauhon maaseudulla alkoholinhuuruisessa perheessä kasvanut Taija Tuominen on nyt 56-vuotias kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Hän uskoo, että kirjoittaminen on pelastanut hänet.

Lue myös: Runous voi helpottaa jopa masennusta – näin runoterapia toimii

Kai luulivat elon olevan pumpulia, ei ei, se on murheiden maa. Näihin sanoihin päättyy runo, jonka Taija kirjoitti 8-vuotiaana voipaperille pirtin nurkassa vanhempiensa rajun riidan jälkeen.

Aiemmin moni asia vaivasi Taijaa. Sitten hän kirjoitti osittain omaelämäkerrallisen esikoisteoksensa Tiikerihai.

”Kirjoittaminen poisti harmin, ja pahat muistot haalistuivat. Olen kirjoittanut itseni vapaaksi.”

Nykyään Taija opettaa kirjoittamista. Hän vetää luovan kirjoittamisen ja omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kursseja eri puolilla Suomea ja ulkomaita.

Kursseilla käy kirjoittamisesta kiinnostuneita ihmisiä aloittelijoista konkareihin. Keski-ikä on viisissäkymmenissä, mutta mukaan tulee koko ajan enemmän nuoria.

Tavoitteita on monenlaisia.

”Yksi haluaa kirjoittaa sukunsa tarinan muistoksi jälkipolville, toinen tutkailla omaa identiteettiään, kolmas seikkailla mielikuvituksen maailmassa ja neljäs julkaista romaanin.”

”Moni kirjoittava ihminen ei edes suunnittele julkaisemista, vaan kirjoittaa kirjoittamisen terapeuttisen vaikutuksen takia. Kirjoittaminen on monelle lohtu ja tapa käsitellä vaikeita asioita.”

Moni kirjoittava ihminen ei edes suunnittele julkaisemista, vaan kirjoittaa kirjoittamisen terapeuttisen vaikutuksen takia.

Jokaisella on tarina

Kursseilta haetaan ideoita ja oppia, mutta myös samanhenkistä seuraa. Taija korostaa viiteryhmän merkitystä.

”On tärkeää päästä jakamaan ajatuksia ja kokemuksia kirjoittamisesta. Jokaisen pitäisi koota ympärilleen hyvien ihmisten joukko, joka kannustaa ja tukee.”

Taijan mukaan kursseilla vapautuu myös kirjoittamisen esteistä, joita ovat muun muassa blokki, perfektionismi, huonouden pelko, lykkääminen ja itsesensuuri.

Taijalle itselleen kirjoittaminen on yhtä olennainen osa elämää kuin veden juonti tai hampaiden harjaus. Se on antanut hänelle kokonaisen elämäntavan. Kirjoittaminen on vienyt Taijan keskelle maaseutua nuorisoseurantalolle, katedraalin kahvilaan Uppsalaan ja Mallorcan vuorille. Ennen kaikkea kirjoittaminen on tuonut ystäviä.

”Ystävät ovat perhe, jonka valitsemme itsellemme. Olen löytänyt läheisimmät ystäväni kirjoittavien ihmisten parista.”

Kirjoittaminen tuottaa Taijalle valtavasti mielihyvää. Se on hänen tapansa tarkkailla maailmaa ja jäsentää ajatuksia ja asioita.

”Kirjoittaminen on kohtauspaikka, missä voimme katsoa toisiamme silmiin.”

Eniten Taija rakastaa työssään niitä hetkiä, kun joku löytää kirjoittamisesta oman äänensä ja oman tiensä.

”Jokaisella on oma tarinansa, kenelläkään ei ole samanlaista. Ei siis pidä ajatella, että kaikki on jo kirjoitettu.”