Tarinat

Köyhyydestä on vaikea nousta, myös vauraassa Suomessa – Susanna, Peppi ja Mikael kertovat, millaista on yrittää pyristellä eroon sosiaalituista

Pelkän perusturvan varassa kitkuttelevien joukko on kasvanut viime vuosina. Yhä useampi joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, mikä vaikeuttaa töihin hakeutumista. Susanna, Peppi ja Mikael kertovat, miksi heidän on niin vaikea pyristellä irti köyhyydestä.

Kun Susanna Peltola, 54, menee anomaan täydentävää toimeentulotukea kunnan sosiaalitoimistosta, hän ei lähde mielellään. Hän pukeutuu tummiin vaatteisiin ja kokee olevansa huono ihminen.

Toisinaan on silti mentävä, anottava, kehdattava.

Asumistuki, työmarkkinatuki, toimeentulotuki ja kuntoutusraha – siinä ovat Susannan säännölliset tulot. Kun rahat tulevat Kelalta tilille, Susanna maksaa ensin vuokran ja sähkö- ja puhelinlaskut. Sitten hän ostaa vessapaperia, sampoota ja astianpesuainetta seuraavan kuukauden tarpeisiin.

Muihin menoihin jää noin 400 euroa, mistä Susanna maksaa velkojaan 50 euroa kuussa.

Jos rahat loppuvat, Susanna säästää ruoasta. Ruokajonoon hän ei lähde, koska asuu pienellä paikkakunnalla. Ajatuskin hävettää. Mieluummin sitten vaikka syömättä.

”Häpeä on jotakin, joka on jo osa minua itseäni. En pääse siitä noin vain eroon. En, vaikka haluaisin”, Susanna sanoo.

Sama juttu köyhyyden kanssa, sekin läpäisee Susannan elämän. Kun puute jatkuu päivästä ja vuodesta toiseen, se kuluttaa.

”Tästä suosta nousemiseksi minun pitäisi ylittää hirveän iso kynnys.”

Lue myös: Eläkkeellä sinnittelevä: ”Aina rahaa ei riitä lääkkeisiin”

Yhä useampi tarvitsee toimeentulotukea pitkään

Susanna on osa viime vuosina kasvanutta perusturvan varassa elävien joukkoa. Kun peruspäiväraha tai työmarkkinatuki ja asumistuki eivät riitä elämiseen, moni joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore raportti paljastaa, että yhä useampi tarvitsee toimeentulotukea pitkään, yli 10 kuukautta. Kalliiden vuokrien kaupunkiseuduilla tuki täydentää säännönmukaisesti asumistukea.

”Toimeentulotuesta on muodostunut turvaverkko aktiivi-iässä oleville pitkäaikaistyöttömille. Siinä mielessä se on nykyisin lähellä perustuloa tai takuueläkettä”, sanoo sosiaaliturvaan perehtynyt sosiologian professori Mikko Niemelä Turun yliopistosta.

Alun perin toimeentulotuki suunniteltiin turvaamaan lyhytaikaisesti elämisen perusedellytykset, mikäli mitään muita tuloja tai tukia ei ole. Siksi se taipuu huonosti perusturvan täydentäjäksi.

Ennen kuin toimeentulotukea voi saada, on esimerkiksi kerrottava samassa taloudessa asuvien tulot ja myytävä sellaista varallisuutta, joka ei ole elämisen tai mahdollisen työllistymisen kannalta välttämätöntä. Tällaisina pidetään esimerkiksi kesämökkiä, autoa, arvokoruja ja osakkeita.

Kelan etuuskäsittelijä ratkaisee, tarvitseeko kokki kallista veitsisarjaansa tai dokumentaristi kameroitaan. Kun arvio tehdään byrokraattisesti ja tehokkaasti, ihmisen omalle näkökulmalle ei ole sijaa.

Susanna Peltola
Susanna haluaisi ihmisten ymmärtävät, että työtön ihminen on kokonaisuus, jossa toimeentulon ongelmat vaikuttavat elämään monella tapaa. Siksi hän kirjoittaa tilanteestaan avoimesti blogissaan Rikas rahattakin.

Ei varaa ystäviin

Susannalle omaisuuden kartoitus ei ole ollut ongelma. Hän ei ole pitkään aikaan omistanut mitään materiaalisesti arvokasta.

”Sen jälkeen kun tipuin ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle, olen myynyt sohvan, keittiön pöytäryhmän ja mikron.”

Susannan vuositulot olivat viime vuonna 8 424 euroa. Siitä meni ennakonpidätystä 1 500 euroa. Susannan saama toimeentulotuki menee suoraan vuokranantajalle, jotta asunto ei lähtisi alta.

Vaikeudet alkoivat, kun Susanna turvautui pikavippeihin. Työ kaupassa oli ollut hektistä, ja Susanna masentui. Vuonna 2012 hän kaatui, mursi ranteensa ja ajatteli, että saa maksettua lainansa korvausrahoista. Toisin kävi. Rahaa ei herunut, ja lisäksi pitkään sairauslomalla ollut Susanna irtisanottiin työpaikastaan.

Vuosina 2012–2017 Susanna eli vuokran ja laskujen maksun jälkeen vain 200 euron kuukausittaisilla käyttörahoilla, sillä hän maksoi perusturvastaan myös velkoja.

Nyt Susanna elää taloudellisesti parempaa jaksoa, koska hän työskentelee seurakunnalla kuntouttavassa työtoiminnassa vertaistukijana toisille velkaantuneille. Kuntoutus on kohentanut mielialaa ja merkitsee 144 euron lisätuloja kuussa.

Pienilläkin lisätuloilla on köyhälle suuri merkitys. Köyhyys vaikuttaa laajasti elämänlaatuun, osallisuuteen ja sosiaaliseen elämään. Susanna ei esimerkiksi kehtaa pyytää ketään kylään, jos hänellä ei ole varaa leipoa pullaa ja ostaa kahvia.

Lue myös: Vain harva eläkeläinen hakee toimeentulotukea vaikka syytä olisi

Työ vie tuet

Tarveharkintaisiin tukiin – toimeentulotukeen, asumistukeen ja työttömyysetuuksien sovitteluun – liittyy työllistymistä hankaloittavia tekijöitä eli kannustinloukkuja: aina töitä ei ole järkevää tehdä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että työn vastaanottaminen ei kannata taloudellisesti. Pahimmillaan seurauksena voi olla kadulle joutuminen.

Jos esimerkiksi yhden kuukauden aikana keikkatyöstä saatuja tuloja ei pysty ilmoittamaan etukäteen ja käyttää rahat eikä saa töitä seuraavassa kuussa, ihminen joutuu hankalaan tilanteeseen. Toimeentulotukea ei saa, mikäli edellisessä kuussa on ansainnut kaksi kertaa perusosan verran. Suojaosa on 150 euroa, eli sen voi ansaita ilman seurauksia.

Kela katsoo hakijan tuloja kaksi kuukautta taaksepäin, eikä auta, vaikka tili olisi sillä hetkellä tyhjä.

Käytännössä keikkatyön vastaanottaminen tarkoittaa, että työtön menettää tukiaan, joutuu tekemään uuden hakuprosessin ja huomioimaan, että maksatuksen toimeenpanossa on viivettä. Eikä pienituloisella ole säästötiliä, josta voisi nostaa rahaa hädässä.

Susannaa keikkatöiden tekeminen pelottaa.

“En uskalla ottaa riskiä, että menetän kaikki tuet ja maksusitoumuksen lääkkeisiin ja joudun käymään ison paperisodan”, hän sanoo.

Jos Susanna saisi töitä, palkan pitäisi olla vähintään noin 1 600 euroa. Ulosottovirasto nimittäin rokottaisi palkasta heti osansa Susannan velkojen vuoksi.

Susanna ei ole yksin ongelmansa kanssa. Maksuhäiriömerkintä on noin 13 prosentilla 25–39-vuotiaista ja 9 prosentilla 20–24-vuotiaista. Kynnys lähteä töihin minimipalkalla on silloin korkea.

Peppi Hyysalo ja Eveliina Rantanen.
Peppi Hyysalolla, 25, (vas.) on kaksi tutkintoa mutta ei töitä. Vihjailut työttömien laiskuudesta kiukuttavat häntä. Töiden jatkuva hakeminen ja huonoja uutisia sisältävät kirjeet aiheuttivat alkuaikoina Pepille jopa lievää masennusta. Hänen tukihenkilönsä Eveliina Rantanen auttaa sekä työ- että tukihakemusten täyttämisessä.

Joka kuudes nuori saa perustoimeentulotukea

Ilman ammatillista koulutusta oleva voi saada työmarkkinatukea vasta viiden kuukauden odotusajan jälkeen. Siksi moni ilman opiskelupaikkaa oleva nuori putoaa toimeentulotuelle.

18–24-vuotiaista nuorista 16,8 prosenttia sai perustoimeentulotukea ainakin yhden kuukauden vuonna 2018. Tilanne on kohentunut, aiemmin kyseessä oli lähes joka viides nuori.

Huolta lievittää myös se, että yli puolella näistä nuorista tuen tarpeen kesto on alle kolme kuukautta.

“Nuoret tarvitsevat toimeentulotukea yleensä väliaikaisesti, eniten kesäkuukausina, kun muita tuloja ei ole onnistuttu saamaan. Siinä mielessä tuki toimii tässä kohtaa alkuperäisen idean mukaisesti”, Mikko Niemelä sanoo.

Nuorilla taloustilanne vaikuttaa heti kesätöiden saatavuuteen ja sitä kautta toimeentulotuen väliaikaiseen tarpeeseen.

Toimeentulotukeen perehtynyt tutkimuspäällikkö Maria Vaalavuo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että kun taloudessa menee huonosti, toimeentulotuen asiakkaina on monenlaisia ihmisiä. Silloin kun menee hyvin, asiakasryhmissä korostuvat he, joilla on toimeentulo-ongelmien lisäksi erilaisia sosiaalisia ongelmia. Heidän on vaikea työllistyä silloinkin, kun yleinen työllisyystilanne paranee.

Osalla nuorista on mielenterveys- tai päihdeongelmia tai opiskelu ei vain maistu. Nämä pidempiaikaisesti syrjäytyneet nuoret aikuiset ovat Niemelän mukaan yleisimmin 90-laman aikaan kasvaneita lapsia. Lapsiköyhyyden vaikutukset siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Nuoren huono-osaisuutta ennustaa toisen asteen koulutuksen puute. Ilman peruslähtökohtia toimeentulotuelta on vaikea ponnistaa eteenpäin.

Lue myös: Yhä useampi työtön turvautuu toimeentulotukeen – tämän vuoksi töiden vastaanottaminen on riski

Ohjaamo auttaa nuoria.
Ohjaamot ovat nuoria auttavia kuntien palvelukeskuksia ympäri Suomea. Vamos on Helsingin Diakonissalaitoksen alainen nuoria monipuolisesti auttava järjestö. Toimintaa on Helsingissä, Espoossa, Lahdessa, Turussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä ja Vantaalla.

Peppi unelmoi töistä

Kun toistakymmentä työhakemusta oli ollut yhtä tyhjän kanssa, Peppi Hyysalo, 25, päätti rohkaistua ja soittaa työpaikan perään. Kädet hikoilivat ja ääni värisi. Kelpaisiko hän? Ei sillä kertaa.

Onneksi Pepin uravalmentaja nuoria auttavassa Vamos Espoossa kannusti.

”Hän kehui, että hienoa, tästä päästään eteenpäin, ja siitä tuli hyvä mieli. Olin onnistunut jossakin, mikä ei ole mukavuusaluettani”, Peppi sanoo.

Vamos kuuluu Helsingin Diakonissalaitokseen, joka on yleishyödyllinen säätiö. Peppi on ollut Vamosin listoilla kauan, ja yhteistyö Eveliina Rantasen kanssa on kestänyt reilun vuoden. Sinä aikana Peppi on lähettänyt lähes kolmekymmentä työhakemusta.

Pepillä on kaksi tutkintoa: parturi-kampaajan ja logistiikka-alan varastonhoitajan koulutus.

”Kampaamoalalla aloimme opiskella viimeisenä vuotena asiakaspalvelua. Huomasin silloin, että ala ei sovi minulle.”

Pepillä on kuulonalenema ja molemmissa korvissa kuulolaitteet. Siksi asiakaspalvelu ahdistaa. Vamoksen avulla löytyi logistiikka-ala, jossa vuorovaikutus asiakkaiden kanssa ei ole niin oleellista. Tai niin Peppi luuli.

”Työnantajat haluavat nykyisin moniosaajia. Varastotyöntekijältäkin saatetaan odottaa kykyä siirtyä tarvittaessa myymälän puolelle, useamman kielen osaamista ja tietotekniikkataitoja”, Pepin ohjaaja Eveliina tietää.

Tärkeä peruste sosiaaliturvan saamiselle on se, että osaa täyttää monimutkaisen kaavakkeen. Se voi olla haastavaa jopa korkeakoulutetulle henkilölle saati ihmiselle, jonka elämäntilanne on vaikea. Tutkijat puhuvat informaatiokustannuksista: oikeuksien selvittämisen ja etuuksien hakemisen vaikeus vievät energiaa.

Onneksi toimeentulotuen hakeminen helpottui, kun sen käsittely siirtyi Kelaan vuonna 2017. Nykyään hakemuksen voi täyttää verkossa.

Työkseen hakemuksia täyttävä Eveliina Rantanen iloitsee joka kerta, kun nuoren asiakkaan anomus saadaan matkaan.

”Joskus mietin, ovatko hakemukset niin haastavia ja byrokraattisia siksi, että mahdollisimman harva osaisi sellaisen täyttää.”

Katso video: Mikä nuorten auttamisessa on haastavinta? Entä antoisinta?

Vamos Espoon valmentaja Eveliina Rantanen kertoo nuorten kanssa työskentelystä:

Työtön Mikael, 56: Työttömien leimaaminen loukkaa

Älä sinä työtön siinä! Mars töihin! Tällä tavalla tuttavat saattavat naljailla 56-vuotiaalle Mikaelille.

Se loukkaa, sillä työttömyys ei ole hänelle vitsi tai oma valinta. Mikaelia riepoo se, että hänet määritellään käsitteellä työtön, eikä tähän määreeseen vaikuta se, että hän on tehnyt 24 vuoden uran myyntialalla.

Mikael ei halua esiintyä kuvissa tai kertoa oikeaa nimeään. Se hankaloittaisi myyntialalle työllistymistä. Siellä pitää olla edustava ja vaikuttaa menestyvältä.

Hän kokee, ettei työllistymisen todennäköisyys kasva patistelulla. Päinvastoin. Painostus saa hänet tuntemaan alakuloa ja häpeää, vihaakin.

Myös tutkimukset viittaavat siihen, että tuilla pitkään elänyttä auttaa pakkotoimia paremmin hänen tukemisensa pitkäjänteisesti ja yksilöllisesti.

Professori Mikko Niemelän mukaan moni työtön on tutkimusten mukaan työhaluinen.

Samaa sanoo tutkimuspäällikkö Maria Vaalavuo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

”Meillä on työllistymisen esteitä, jotka eivät mitenkään liity siihen, että ihmiset olisivat laiskoja.”

Mikäli ajatellaan, että tukien pienentäminen motivoi töihin, ei huomioida ihmisten todellisia mahdollisuuksia työllistyä. Vaikeinta on järjestelmän väliinputoajilla eli niillä, jotka eivät ole täysin työkykyisiä, mutta eivät saa työkyvyttömyyseläkettäkään.

Vaalavuota huolettavat etenkin yli viisikymppiset pitkäaikaistyöttömät, jotka kohtaavat työtä hakiessaan pitkän työttömyyden leiman ja mahdollisen ikäsyrjinnän.

Lue myös: Susannan käyttöraha on 525 euroa kuussa. ”Pelästyin vuokranantajan kirjettä”

”Olen kuin vanki”

Entisessä elämässä Mikael oli yrityksen osakas, tehomyyjä, joka eli leveästi. Alamäki alkoi, kun avioero ja lapsen menettäminen sen myötä vaikuttivat myyntilukuihin. Mikael sopi sapattivuodesta 2011. Se venyi, sillä hän ryhtyi muistisairaan äitinsä omaishoitajaksi. Äiti menehtyi vuonna 2015.

Työttömänä Mikaelin on pitänyt luopua ”kaikesta”. Häntä ei kutsuta mihinkään, ja puhelut entisten ystävien kanssa ovat harventuneet, sillä puhe kääntyy aina työttömyyteen.

“Peruspäivärahalle kun putoat, et ole muiden silmissä mitään.”

Nykyisin Mikael saa työmarkkinatukea, asumistukea ja perustoimeentulotukea. Hän pitää TE-toimiston aktivointitoimia ajan ja rahan haaskauksena ja kyykyttämisenä.

“Aktivointitoimiin on karenssin uhalla rynnättävä, vaikka ne eivät auttaisi juuri sinua mitenkään.”

Mikael kokee, että jokin perustulon tapainen tuki vapauttaisi hänet hakemaan itseään motivoivia töitä ja osallistumaan kursseille, jotka kokisi hyödyllisiksi.

”Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta ja maksanut paljon veroja. Nyt minua kohdellaan kuin vankia.”

Keikkatöitä Mikaelin alalla ei ole, ja puhelinmyyjäksi hän ei halua. Myyntialan työt perustuvat peruspalkkaan ja provisioihin, mutta se ei Mikaelia haittaisi.

”Minulla on kaksi isoa estettä: ikä ja se, että olen ollut työtön pitkään. Kukaan ei huomioi vaihettani omaishoitajana oikeana työnä.”

Mikaelin äänessä on tuskaa. Hänen haaveensa olisi olla oma itsensä. Urheilullinen, siisti ja sosiaalinen.

Susanna Peltola
Välillä Susanna Peltola väsyy sosiaalisissa tilanteissa, sillä hän vertaa itseään muihin. Mutta kun lapsenlapsi tulee kylään, itsetunto nousee. ”Tunnen olevani kunnon ihminen. Olen hyvä mummi.” Susanna on myös saanut uusia ystäviä. ”Minulla on ollut kunnia tutustua ihaniin ihmisiin.”

Joustava työ pelastaisi

Omenoita, porkkanoita, rahkaa ja leipää. Niistä koostuu Susannan perusruokavalio. Velkaan ja köyhyyteen liittyvä stressi ja häpeä ovat aiheuttaneet unettomuutta ja pahentaneet masennusta ja syömisongelmaa.

”Käännän tunteet itseeni.”

Ajatus työhaastattelusta, jossa pitäisi olla iloinen ja energinen, tuntuu pelottavalta. Markkinointimerkonomiksi opiskellut Susanna sanoo olleensa aina alisuorittaja. Sitä on vaikea uskoa. Hän nimittäin vaatii itseltään paljon. Hän on saanut kuntouttavasta työtoiminnasta palautetta, että on pedantti ja ahkera. Joskus hän pyöritti lounaskahvilaa.

”Minua auttaisi, jos saisin töitä. Haaveilen alasta, jossa voisin auttaa muita.”

Näillä näkymin Susanna on velaton vuonna 2029. Sitten odottaa minimieläke, jos hänen tilanteensa ei muutu.

”Pystyisin pääsemään eteenpäin, jos minulla vain olisi voimavaroja.”

Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvitti muutama vuosi sitten sosiaalityöntekijöiden ajatuksia työstään, nämä toivoivat paikkojen lisäämistä kuntouttavaan työtoimintaan ja työpajoihin.

Köyhyyden runteleman olisi järkevä palata työelämään hiljalleen. Mutta juuri osa-aikaisia töitä moni tukien varassa elävä pelkää kuollakseen.

Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL: Perusturvan riittävyyden III arviointiryhmä. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015–2019; Toimeentulotuki 2010-luvulla – Tutkimus toimeentulotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäytännöistä, THL 2013; Nuoret palveluiden pauloissa : Nuorten elinolot -vuosikirja 2018, THL; Kela, Tilastokeskus, Suomen Asiakastieto; Juho Saari (toim.): Sosiaaliturvariippuvuus – Sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa? Tampereen yliopisto 2017.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/2019. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Köyhyydestä on vaikea nousta, myös vauraassa Suomessa – Susanna, Peppi ja Mikael kertovat, millaista on yrittää pyristellä eroon sosiaalituista

Sillä lailla!

Susannalla jää vuokran ja laskujen ja ”vessapaperien ym” ostojen jälkeen vielä 400 € käyttörahaa. Jo on kumma ettei yksi ihminen sillä pärjää ja ruokaa saa.

On epäeettistä, miten tällaiset Susannat ottavat ensin lainat tappiin ja sitten elävät loppuikänsä toisten kustannuksella ettei vaan tarvitse maksaa niitä velkoja koskaan eikä ulosotto pääse käsiksi.

Meitä on paljon jotka maksamme velkamme ja kitkutamme pienillä TYÖeläkkeillä. Ei jää neljääsataa käyttörahaksi. Eipä silti tulisi mieleenkään soitella toimittajille jotta pääsee lehteen esiintymään.

tukisanna

Kamala kommentti. Miksi haukut ja lyttäät toista köyhää tuolla tavalla? Eikö olisi rakentavampaa olla samassa veneessä ja lähteä miettimään miten tilanne ratkaistaan. 400 euroa on erittäin pieni raha ihan kenelle tahansa. Se, että liian moni kituuttaa näin pienellä rahalla karsien _kaiken_ ylimääräisen ja jopa karsien välttämättömyyksistä, ei tee siitä elämästä yhtään vähemmän kamalaa. Tiedät varmaan myös, että jokaisella on omat saappaat ja oma elämä. Jokaiselle tulee erilaisia valintoja ja tilanteita eteen. Joillakin se kasvattaa empatiaa ja vahvistaa tarvetta tukea kaveria, sinulla ilmeisesti on käynyt päin vastoin. Jostain syystä oma olosi paranee kun kilpailet siitä kenellä menee huonommin.

surku

Voi katkeruus!

Itse olen eläkkeellä, kitkutan ja saan asumiseeni tukia.
5 lasta maailmaan pyöräyttäneenä, monenlaista elämässäni kokeneena en kadehdi tämän ajan toimeentuloviidakossa kahlaavien osaa.
Minulla ei ole ollut koskaan rahaa enkä osaa sitä enää liiemmin kaivatakaan, kunhan saan perustarpeet.
Mutta se että kadehdit näitä ihmisiä:
millaista mahtaa olla nahoissasi elää ja olla 🙁

Sairaus- ja kansaneläkkeet kuntoon

Kaikkein köyhimmät, esim. vakavasti sairaat sairaus- ja kansaneläkeläiset, eivät edes hae tukia, voimat eivät riitä. Tulehdus- ja kipupotilaalla, tulehdusarvot nousevat korkealle, jo ajatuksestakin, että pitäisi astua kela:n tai sossun ovesta sisään.
Eräskin yritti, sillä tuloksella, että kaksi sos.virkailijaa ja yksi kela:n virkailija saivat, tunnin ajalta itselleen palkkaa – aidosti köyhä sairauseläkeläinen, ei saanut euroakaan.
Äänestämättä jättäminen, ei johdu haluttomuudesta, tai ettei kiinnostaisi, vaan köyhimmillä, ei ollut varaa, siihen kuvalliseen henkilöllisyystodistukseen, joka vaadittiin äänestämiseen.

Pimpelipom

Tässä on mielenkiintoista asiaa, monelle täysin vierasta, kuten ensimmäisestä kommentista voi päätellä. Suuri osa ei näe tätä artikkelia, osaa ei kiinnosta, jotkut ovat joutuneet samankaltaisiin tilanteisiin.
Toki kyseessä on vain muutaman satunnaisen ihmisen tarina, joka ei ole edes kokonainen. Tarinan ulkopuolinen ei voi tietää kaikkea, eikä kuulukaan. Sosiaaliturva ei tue työllistymistä, jos ihmisen pitää luopua autostaan. Mahdollinen uusi työpaikka voi vaatia kulkuneuvon (muutakin reittiä kuin bussireittien varrella, näsäviisaille tiedoksi), ei ole oikeudenmukaista viedä tällaista omaisuutta. Viedäänkö Suomea kohti jenkkien mallia? Löytyy monta järkevää pienpuolueiden jäsentä, joilla on valmiuksia hoitaa tehtävänsä eduskunnassa.
Kaikkien, ketkä kritisoivat oikeasti ja aidosti työttömiksi (ja muiden tukien varaan) joutuneita (eli ei sossupummi), pitäisi itse kokea se. Kun matto vedetään jalkojen alta. Upeita selviytymistarinoita kyllä löytyy, mutta aina ei ole kannattava (lue artikkeli) ottaa riskiä (varsinkaan keikkatyö, tarvittaessa töihin kutsuttava ja muut simputukset).

Maria

Itse olen vuosia pyristellyt eroon velkakierteestä,joka alkoi vakavasta sairastumisesta..olen vihdoin voiton puolella,mutta vuosikausia on jäänyt laskujen maksun jälkeen käyttöön muutama kymppi kuukaudeksi..-olen ylpeä että olen selvinnyt,enkä ole kertaakaan mennyt nälkäisenä nukkumaan..töissä olen ollut alun pitkän sairasloman jälkeen jatkuvasti,mutta hoitoalan palkassa ei ole hurraamista..enkä pysty vammojen vuoksi tekemään täyttä listaa..hmm.80 centtiä per päivä kun on käyttörahaa niin eipä juuri naurata..mutta tämä on ollut opettavaista myös,nykyisin ihmettelen mihin ennen sairastumista sai käytettyä 1800 euroa kuukaudessa..

Sinun täytyy kommentoidaksesi.