Kun Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen meni eräänä aamuna töihin, katto oli rikottu – ”Valvontaan tottuu”

Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen palasi hiljattain Suomeen asuttuaan Venäjällä liki puolet elämästään. Sinä aikana ehti tottua siihen, että hänen tekemisiään valvottiin.

Vuosi sitten näihin aikoihin Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen ällistyi mennessään töihin. Hän oli astunut normaaliin tapaan ulos kotiovestaan ja avannut sen vieressä sijaitsevan toimituksen oven. Ylen toimittajien koti ja työpaikka ovat sijainneet Moskovassa saman kerrostalon samassa rapussa 1980-luvulta asti.

Työhuone oli edellisenä iltana jäänyt hyvään järjestykseen, mutta yön aikana siellä oli tapahtunut kummia. Vielä illalla työpöydän yläpuolella oli ehjä katto, mutta nyt siitä puuttui neljä valkoista levyä.

Erkan oli hankala ymmärtää, miten levyt olivat pudonneet ja vieläpä asettuneet lattialle oikein päin ja siistiin riviin. Erkan työkaverit, sihteeri ja kuvaaja, olivat yhtä ymmällään.

Talossa oli tapahtunut outoja aikaisemmin. Erkka muistelee vanhempaa kollegaansa Yrjö Länsipuroa, jolta katosi Nauku-niminen kissa.

Se ehti olla kateissa kokonaisen viikon ennen kuin lemmikkiään kaivannut Yrjö ärjäisi kattolampulle, että haluaa kissansa takaisin. Pian tämän jälkeen Nauku palasi kotiin.

”Talo kuuluu Venäjän ulkoministeriölle. Se rakennettiin neuvostoaikaan siksi, että ulkomaalaisia toimittajia ja diplomaatteja olisi helpompi valvoa”, Erkka selittää.

Hän sai tutut vastaukset: Levyt ovat pudonneet itsestään, mutta jos et usko, soita poliisille.

Erkka ei soittanut, sillä selitys oli ilmeinen. Taloon oli tulossa remontti, ja ennen sitä paneeleiden takaa piti poistaa sinne kuulumatonta laitteistoa.

Kun asuu Venäjällä pitkään, seuraan tottuu

Erkkaa hymyilyttää. Kun on toimittaja ja asunut Venäjällä lähes puolet elämästään, valvontaan ja seurantaan on ehtinyt tottua.

Ennen toimittajauraansa parikymppisenä vastavalmistuneena venäjän kielen ja kulttuurin maisterina Erkka työskenteli Pietarin konsulaatissa viisumivirkailijana. Jo silloin talon turvallisuudesta vastaavat asiantuntijat varoittelivat, että häntä saatetaan seurata.

Erkka viihtyy saunassa sekä Suomessa että Venäjällä. Helsingin Sompa­saunassa nautitaan perinteisistä löylyistä. Moskovassa löylyjä saatetaan ryydittää yrteillä tai valkosipulilla ja ilman liikuttelusta vastaa saunamestari.

Erkka viihtyy saunassa sekä Suomessa että Venäjällä. Helsingin Sompa­saunassa nautitaan perinteisistä löylyistä. Moskovassa löylyjä saatetaan ryydittää yrteillä tai valkosipulilla ja ilman liikuttelusta vastaa saunamestari.

Erkasta tälle löytyy luonnollinen selitys. Hänen laskelmiensa mukaan joka 57. venäläinen tekee töitä maan turvallisuuskoneistolle. Ala kuuluu pienten venäläispoikien toiveammatteihin.

”Venäjällä on niin älyttömästi turvallisuuspalveluissa työskenteleviä ihmisiä, että heille annetaan varmaan ihan kouluttautumistarkoituksissa seurattavaksi myös vähemmän tärkeitä ihmisiä.”

Erkka Mikkonen on suhtautunut asiaan alusta asti rauhallisesti.

”Jos joku haluaa minua seurata, seuratkoon. En pillastu siitä. Toisinaan se on jopa vitsikästä. Jos hukkaan tavaroitani, ajattelen heti, että turvallisuuspalvelu FSB on varmaan käynyt nappaamassa ne.”

Lue myös: Ulkoministeri Pekka Haavisto eli kymmenen päivää kuin Netflix-sarjassa

Kyynel tuli silmään Pietarin-bussissa

Helsingissä Erkan tavarat mahtuvat matkalaukkuun, ­jota hän säilyttää ystävänsä luona, koska vakituista kotia ei ole. Toukokuussa Suomeen palannut Erkka ehti asua Pietarissa ja sittemmin Moskovassa yhteensä 15 vuotta. Ensimmäiset matkansa hän teki maahan jo rastatukkaisena opiskelijana.

Erkka Mikkonen on tullut tutuksi kaikille uutisia seuraaville suomalaisille, sillä aikaisemmin freelancerina työskennellyt toimittaja on palvellut viimeiset kolme vuotta Ylen virallisena kirjeenvaihtajana.

Pesti päättyi Venäjän voitonpäivän juhliin 9. toukokuuta, ja siitä lähtien Erkka on viettänyt lomaa kotimaassa tietämättä, pääseekö koskaan takaisin Venäjälle. Bussissa matkalla Pietarista Suomeen kyynel kiipesi silmänurkkaan.

”Nyt pääni on päässyt jo Moskovasta Suomeen, mutta työ on ollut niin iso osa minua ja persoonaani, että edelleen on outo olo.”

Lue myös: Tuore isä Mika Aaltola pohtii Ukrainan sotaa tv:ssä ja aamuyöllä kotona vauvan kanssa valvoessa – ”Poika tarkoittaa toivoa, mutta maallakin pitää olla toivoa”

Oletko pelkuri, kysyi Kremlin edustaja Erkalta

Suomessa lomaillessaan Erkka Mikkonen on vältellyt uutisia ja nautiskellut siitä, että tällä puolen rajaa asiat menevät alati parempaan suuntaan. Ihmisetkin ovat sosiaalisempia ja vähemmän juroja kuin aikaisemmin.

Myös Venäjällä kansa on ryhtynyt hymyilemään, mutta takapakki näkyy journalistin työssä.

Viimeisenä työpäivänään Erkka joutui voitonpäivän paraatista raportoidessaan esittelemään lupapapereitaan presidentin turvapalvelulle Moskovassa. Sitä ei ole tapahtunut aikaisemmin.

Joulukuussa hän kävi Murmanskissa tekemässä juttua ydinkäyttöisestä jäänmurtajasta. Paikan päällä hänestä ja kuvaajasta oli yhden päivän aikana kiinnostunut kahdeksan eri turvahenkilöä.

Merivesi ei ole vielä varsinaisesti lämmintä, mutta Erkka pulahti saunasta uimaan.

Merivesi ei ole vielä varsinaisesti lämmintä, mutta Erkka pulahti saunasta uimaan.

”Erilaisia turvallisuusorganisaatioita on niin paljon, ­että ne vahtivat myös toinen toistaan.”

Erkka on saanut työskennellä suhteellisen rauhassa, mutta kerran hän joutui suoranaisen maalittamisen kohteeksi. Tuolloin hän kysyi tiedotustilaisuudessa Kremlin tiedottajalta Marija Zaharovalta, miten hallinto suhtautuu siihen, että homoja kidutetaan sähköshokeilla Tšetšenian vankiloissa.

Zaharova kysyi Erkalta, miksei tämä lähde paikan päälle tarkistamaan tilannetta. Pelkäsikö hän?

Erkka vastasi: ”Pitäisikö pelätä?”

Erkkaa nimiteltiin Venäjän televisiossa pelkuriksi ja ulkomaiseksi agentiksi. Jälkeenpäin hän ajattelee saaneensa hyvän oppitunnin Kremlin toiminnasta.

”Näin henkilökohtaisesti, miten propagandakoneisto toimii, kuinka he voivat keksiä ihan mitä tahansa.”

Koti Venäjällä oli kuin designmuseo

Erkalta on kysytty usein, pelkääkö hän työskennellä Venäjällä.

”Jos pelkäisin, en voisi tehdä töitä”, hän vastaa.

Toimittajan identiteetti on niin vahva, että juuri nyt siitä tuntuu vaikealta päästää irti.

”Olen päinvastoin miettinyt, kannattiko lopettaa juuri nyt, kun historia muuttuu.”

Työn ohella Moskova on ollut myös Erkan koti. Vapaa-ajallaan hän on nauttinut suurkaupungista, jota kuvailee sanalla ihana.

Erkalla on venäläinen puoliso. Heidän kotinsa sijaitsi vehreän Gorkin puiston äärellä, missä voi talvella luistella ja kesällä istuskella lukuisissa kahviloissa ja ravintoloissa.

”Moskova on itsessään mieletön suurkaupunki. Siinä on sellaista draivia, että aina kun haluaa lähteä jonnekin, löytää konsertteja tai näyttelyitä. Tekeminen ei lopu koskaan kesken.”

Pikkupojasta asti kasveista kiinnostunut Erkka täytti kotinsa kymmenillä huonekasveilla. Tilaa oli moskovalaisittain paljon: kolme huonetta kahdelle ihmiselle ja Pulja- eli Luoti-nimiselle kissaladylle, joka levitti tuuheita valkoisia karvojaan kaikkialle asunnossa.

Yle kalusti asunnon jo 1980-luvulla silloisilla Artekin klassikkotuoleilla ja designlampuilla, ja Erkan venäläinen ystäväpiiri kävi mielellään ihailemassa skandivaavista ilmapiiriä.

”Kotini oli ihana. Sain asua designmuseossa.”

Miksi ystävien metroreitit ovat niin outoja, Erkka Mikkonen ihmetteli

Suomessa Venäjä liitetään Putinin hallintoon, mutta Erkka on rakastanut Venäjää venäläisten takia. Erityisesti yhteisöllisyys on tehnyt häneen vaikutuksen. Kun hän matkusti Moskovan ja Helsingin väliä liikennöivällä Tolstoi-junalla, vieraat ihmiset saattoivat tarjota hänelle eväitään.

”Sellaista olisi vaikea kuvitella Suomessa.”

Ensimmäisinä Venäjän-vuosinaan Erkka ihmetteli, miksi juhlista matkustettiin kotiin metrolla aivan kummallisia reittejä. Se johtui siitä, että ystävät halusivat pysyä mahdollisimman pitkään yhdessä.

Venäjällä on ollut helppo olla suomalainen. Venäläiset arvostavat suomalaisia, ja meissä on paljon samaa. Tämän Erkka huomasi etenkin lempiharrastuksessaan Moskovan yleisissä saunoissa. Vaikka venäläinen istuu tulikuumaksi lämmitetyssä saunassa hattu päässä ja maustaa löylyjä yrteillä, lauteilla nautiskellaan hiljaa ja hartaasti.

Suomessa Erkalla ei ole vakituista kotia. Pietarissa hänellä on sijoitusasunto, jossa asuvat nyt uudet vuokralaiset. Edellinen vuokralainen lähti asunnosta samana päivänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Suomessa Erkalla ei ole vakituista kotia. Pietarissa hänellä on sijoitusasunto, jossa asuvat nyt uudet vuokralaiset. Edellinen vuokralainen lähti asunnosta samana päivänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Venäläisissä ja suomalaisissa asuu myös sama helposti tunnistettava melankolia. Kun venäläiseltä kysyy, miten menee, hän voi hilpeimmillään vastata ”normalno”.

”Se tarkoittaa, että asiat ovat tosi hyvin”, Erkka sanoo.

Sisko on ministeri Krista Mikkonen

Erkka Mikkonen on koululaisesta asti viihtynyt maailmalla ja matkustanut paljon. Venäjän-vuosiensa välissä hän vietti puolitoista vuotta Argentiinassa Buenos Airesissa.

”Siitä saakka, kun olen toiminut Venäjällä toimittajana, olen välittänyt päivästä toiseen uutisia siitä, miten kaikki menee koko ajan vain huonompaan suuntaan. Halusin välillä jotain muuta ajateltavaa.”

Reissujensa seurauksena hän puhuu kuutta kieltä. Venäjän, englannin, ruotsin ja espanjan lisäksi opiskelijavaihdossa oppimaansa italiaa ja hiukan myös lukiossa opiskelemaansa ranskaa.

Tämän jutun ilmestyessä Erkka on ehtinyt jo tutustua tovin seuraavaan kotimaahansa. Syksyllä alkavat vuoden mittaiset journalismin opinnot Kaliforniassa Helsingin sanomien säätiöltä saadulla stipendillä.

Ennen lähtöään Erkka on tavannut Suomessa ystäviään ja sukulaisiaan ja käynyt telttaretkellä sekä vanhempiensa ja sisarensa kesämökeillä.

Myös Erkan sisko Krista Mikkonen on televisiosta tuttu. Hän toimii sisäministerinä. Erkan ja Kristan välit ovat läheiset, ja veli iloitsee siitä, että sisko on päässyt politiikassa pitkälle.

”Lainasin juuri Kristalta telttaa ja vietin muutaman päivän hänen mökillään Saimaalla. Onnistuimme näkemään ensimmäistä kertaa saimaannorpan.”

Erkan isä ja veli ovat tehneet uransa puolustusvoimissa, ja toinenkin veli on viihtynyt rauhanturvaajana.

Kirjeenvaihtajan työ on kasvattanut vastuuntuntoa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että kroonisen aamu-unisena Erkka on ryhtynyt heräämään aikaisin.

Kirjeenvaihtajan työ on kasvattanut vastuuntuntoa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että kroonisen aamu-uninen Erkka on ryhtynyt heräämään aikaisin.

Matkusteluun hurahtaneessa perheessä äiti on saanut kantaa huolestujan viittaa.

”Hän valvoo öisin ja löytää helposti asioita, joista olla huolissaan, mutta kyllä hän varmaan on minun kanssani jo tottunut siihen, että pidän huolen itsestäni”, Erkka sanoo.

Surullinen puhelu Moskovaan

Venäjällä asuminen näkyy Erkassa. Suomeen tultuaan hän huomasi, että täällä voi kaikessa rauhassa seisoskella rullaportaissa rynnimättä vasenta kaistaa juoksuaskelin. Rytmi on rauhallisempi.

Elämä Moskovassa on muuttanut Erkkaa spontaanimmaksi ja tartuttanut uskallusta pyytää apua tuntemattomilta.

”Meillä suomalaisilla on ehkä kansanluonteessa sellainen piirre, että viimeiseen saakka täytyy yrittää itse.”

Lue myös Anna.fi:n juttu: Rea Tallgren avasi kotinsa Ukrainasta paenneelle pikkutytölle – ”Vielä reilu viikko sitten hänellä oli kotimaa ja koti”

Erkalle jäi Moskovaan ystäviä, vaikka moni heistä lähti maasta heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Pulja-kissakin muutti oikealle omistajalleen Georgiaan.

Haastattelua edeltäneenä päivänä Erkka kävi Moskovassa asuvan ystävänsä kanssa surullisen puhelun.

Erkan Moskovassa asuva ystävä osallistui sodan alussa mielenosoituksiin. Nyt hän pelkää.

”Moskova on kesällä ihana kaupunki, mutta ­ystävästäni tuntuu pahalta katsella ihmisiä, jotka nauttivat kesästä ja jatkavat elämäänsä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Ystävä haluaisi päästä pois, mutta ei ole vielä onnistunut. Hän osallistui sodan alussa mielenosoituksiin ja on arvostellut hallintoa myös sosiaalisessa mediassa. Nyt hän pelkää, että minä hetkenä tahansa kuka hyvänsä voi ilmiantaa hänet. Pian oveen koputetaan.

Erkkaa surettaa, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluu myös ihmisiä, jotka arvostelivat Kremliä sodan alussa, mutta ovat hiljalleen tottuneet tilanteeseen.

”He ovat alkaneet puolustaa Venäjän toimia ja käyttää sellaisia lauseita, että onhan asioilla monta puolta.”

Erkka ajattelee työskentelevänsä tulevaisuudessa vielä jollain tavalla Venäjän parissa. Journalismin lisäksi myös opettaminen ja työ nuorten kanssa on alkanut kiinnostaa häntä.

”Elämä kantaa. En halua suunnitella enkä stressata liikaa. Ehkä se on asenne, jonka olen oppinut Venäjällä. ­Asioihin ei voi kuitenkaan loputtomasti vaikuttaa itse.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 14/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Oikeesti.kun työnskentelin venäjällä ei seurannut ,kukaan muu kun suopo. Faxit tuli tuli myöhässä,ja puheluista kuului kaikuja.kun lopetimme puhelun,jäin kuuntelemaan,niin kuului….ei täällä enää kukaan ole. Suomen kielellä..että…

Jutussa kerrotaan, että Mikkonen aloitti yläasteella venäjän opiskelun ja muutaman vuoden päästä kirjoitti gradunsa venäjäksi. Aika haipakkaa on pitänyt, jos on noin nopeasti gradu syntynyt.

Yläkoulussa venäjä aloitetaan 8.luokalla, jolloin oppilaat ovat 14 – 15 -vuotiaita. Muutama vuosi tähän, ja ollaan 18 – 19 -vuotiaita. Harva tuossa iässä vielä kirjoittaa gradua. Jotain tolkkua toivoisi näihin ylistyslauluihinkin.

Kommentoi juttua: Kun Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen meni eräänä aamuna töihin, katto oli rikottu – ”Valvontaan tottuu”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X